Näkemiin!!

Viiden ja puolen vuoden seikkailu Afrikkaan on päättynyt. Olemme nyt laskeutuneet Sirkan kanssa Helsinkiin ja sitä kautta uusiin haasteisiin. Niillä mennään ainakin vuosi ja sitten katsotaan missä olisi seuraava kohde.

Joel menee huomenna Yhdysvaltain suurlähetystöön viisumihaastatteluun ja lähtee sitten Sirkan saattamana Jacksoniin opiskelemaan heinäkuun lopulla. Kalle aloittaa omat opiskelunsa Vierumäellä elokuussa, ja Ella on päättänyt siirtää omia opintojaan elokuulle 2014. Kaikki on siis siltäkin osin hyvin.

Haluamme koko perheenä kiittää teitä kaikkia lukijoita myötäelämisestä tämän meidän Afrikka-projektimme aikana. Blogi lakkaa tähän päivitykseen ja avautuu sitten uudelleen, kun käsky seuraavalle matkalle kajahtaa.

 Rentouttavaa ja siunattua kesää teille kaikille!!

Hymyillään kun tavataan!

Rönköt

Suomi!!

S-U-O-M-I =Suomi, Suomi,- huuto tuli tutuksi myös meidän vieraille, kun menimme katsomaan Suomen jalkapallopeliä Valko-Venäjää vastaan. Varsinkin Javan pääsi hyvin menoon mukaan ja kannusti Suomea ihan suomeksi. Onneksi tuli onnekas voitto ja pääsimme hyvin mielin jatkamaan lomaa.

Huomasimme, että edelliset Amerikan vieraamme olivat täällä vierailulla kaksi vuotta sitten ihan samoihin aikoihin kun Eberhardit. Tämä tarkoitti sitä, että Helsinki-viikko oli jälleen käynnissä ja Helsingissä monenlaisia tapahtumia samba-karnevaaleista lähtien. Kaiken kaikkiaan Helsinki näytti vieraillemme parhaat kasvonsa. Risteily Helsingin edustalla oli hienossa säässä upea. Oli kiva kuulla heidän kehujaan, varsinkin kun he tulivat Nairobista Helsinkiin  Pariisin kautta. Helsinki on kuulemma parempi paikka kuin Pariisi!

Kauppatori tuli heille erityisen tutuksi, kuten myös Stockmann. Kovasti ihmettelivät sitä, kuinka suosittu eläin poro monissa muodoissaan täällä Suomessa on. Mukaan jenkkeihin lähti porontalja.

Vieraat lähtivät kohden kotiaan tänä aamuna. Ovat siellä 7kk ja palaavat Nairobiin ensi vuoden alussa. Sää   viileni muuten heti, kun vieraat lähtivät.

Joel aloitti treenit ja pelit HJK:n A-junnuissa. Tämä kausi kestää kesäkuun loppuun, jonka jälkeen varmaan lähdemme lomailemaan Savon seuduille. Sitä ennen laittelemme omaa kotiamme kuntoon ja puuhailemme omalla pihalla. Kiva kun on kesä!

Kari Rönkkö

Matkaa ja juhlaa

Pakkaamista jatkui torstaihin asti ja itse asiassa ihan siihen asti, kun autot tulivat meitä lentokentälle hakemaan. Ilon pilkahduksena viikolla oli Joelin lakkiaiset. Joel sai kunniamaininnat siitä, että oli yksi koulun eniten akateemista stipendiä yliopistoon saaneista oppilaista, ja siitä, että oli koulun ainoa oppilas, joka on varmistanut paikkansa jossakin yliopiston urheilujoukkueessa. Keskiarvo ansaitsi hänelle high honors kunniamaininnan.

Torstaina siis pakattiin autoihin 8 isoa matkalaukkua. Lisäksi tuli yksi järkyttävän iso kuljetuslaatikko Andylle ja yksi iso laatikko Currolle ja Simballe. Kun Simba oli oksentanut ja laskenut kaiken muukin koppiinsa autossa, niin päästiin kentälle. Kaksi tuntia väänsin KLM:n toimistossa ensin siitä, että sain ottaa 8 laukkua mukaan. Seuraavaksi väittivät, että Andyn koppi on liian iso ja sitä rataa, mutta siitäkin selvittiin.

Perjantaina sitten saavuttiin Helsinkiin. Vastassa oli pakettiautolla Kalle ja Ida. Ihmisiä kyyditsemään oli tullut Päivi. Kotona odotti sitten Ella ja Eden yhdessä muiden sukulaisten kanssa. Ilta meni rupatellessa.

Lauantai meni asioilla juostessa ja Joelin sunnuntaisia juhlia valmistellen. Ei siis ihan pehmeä lasku Suomeen, mutta kun sunnuntai sitten koitti, niin vaivannäkö palkittiin, kun saimme sukulaisten ja ystävien kanssa juhlia Joelia Suomen helteessä.

Kaikki tämä viime viikkojen hulina aiheutti sitten sen, että maanataina iski päälle ihan kauhea väsymys. Nyt täytyy vain toipua seuraavien viikkojen aikana. Vielä pitää tällä viikolla isännöidä Eberhardien Suomen vierailu. Kiva taas näyttää Suomea amerikkalaisille.
 

Rytinää!

Talo kumisee tyhjyyttään. Huomenna täältä viedään viimeisetkin tavarat ja jäljelle jää vain kolme pientä patjaa ja matkalaukkuihin mahtuvat tavarat. Niin ja tietysti eläimet jäävät meidän kanssa odottamaan torstain lentoa. Kiirettä siis edelleen pitää pakkaamisen kanssa, samoin kuin myös erilaisissa toimistoissa vierailujen kanssa. Ja jotta ei vain jäisi yhtään vapaa-aikaa, niin torstaina pihalla kaatui puu ja oksa hajotti auton tuulilasin. Sen sain lauantaina vaihdatettua. Vielä jäi vähän maalattavaa, mutta se saa odottaa meidän lähdön jälkeisestä aikaan.

Taas eletään sitä aikaa, kun hyvästejä jätetään. Tällaisessa muutoksessa eläminen on jo kuitenkin muotoutunut elämäntavaksi, jota sellaisen ihmisen, joka viettää lähes koko elämänsä samoissa maisemissa, on ehkä jopa vaikea ymmärtää. Motokseni onkin jo muotoutunut: ”Täytyy palata ennen kuin voi taas lähteä.” Palaamisia ja lähtemisiä onkin riittänyt

Joelin High School Graduation on keskiviikkona. Joelin juhlantuntua nostaa se, että myös Jieun pääsee osallistumaan tuohon tilaisuuteen.

 Meillä vielä huomiseen asusteleva jenkkiperhe kysäisi yhtenä iltana Joelilta, että mitä odotat Suomessa eniten, ja Joelin vastaus oli lyhyt ja nopea: ”Edeniä!” 

Meillä vartijoina ja puutarhureina toimivat kaverit taas läksiäislounaalla sanoivat odottavansa, että näkevät Joelin TV:ssä pelaamassa.

Sirkan kanssa taas toivotaan, että joskus ja jossain taas voisimme tavata kaikkia näitä upeita ihmisiä, joihin meillä on ollut etuoikeus tutustua. Toki myös suuresti odotamme tapaavamme kaikkia niitä upeita ihmisiä siellä Suomessa.

Tässä siis tällä erää viimeinen blogikirjoitus Afrikasta. Ensi maanantaina kirjoittelenkin Suomesta!!!

Näkemisiin,

Kari Rönkkö

Aamukampa

Viime viikko vain hurahti ohitse. Pakkaaminen jatkuu kiivaana, kuten myös tavaroiden myyminen. Iloksemme olemme nyt onnistuneet myymään kaikki sellaiset tavarat, jotka eivät lähde kontissa Suomeen tai matkalaukuissa meidän mukanamme. Olemme myös tehneet suuren joukon lähipiirissämme olevia paikallisia ihmisiä onnellisiksi lahjoittamalla heille säkkikaupalla tavaraa. 

Maan jättäminen ei ole ihan yksinkertainen asia Suomessakaan, mutta täällä haasteet moninkertaistuvat. Se on jo selvää, ettei täällä kaikkea edes ehdi tai pysty tekemään ennen lähtöpäivää. Pitää vain yrittää muistaa delegoida kaikki mahdolliset asiat Full Gospelin toimiston porukoille ja tänne jäävien fidalaisten harteille. Leimalla varustettuja valtakirjoja ja kopioita tarvitaan läjäpäin.

Joel on saanut jo kaikki kokeensa tehtyä ja viimeistelee koulutyönsä tämän viikon aikana. Ensi viikon keskiviikkona on sitten koulun päättäjäiset. Eniten Joel tietysti odottaa sitä, kun Jieun tulee perjantaina Nairobiin.

Eilen Kenian fidalaiset järjestivät meille läksiäiset. Syötiin, saunottiin ja juteltiin mukavia. Olen jo siitä kirjoittanut, että tulee ikävä paikallisia työkavereita, mutta toki tulee ikävä myös tätä upeaa Fidan porukkaa täällä. 

Kiirettä siis pitää, mutta levätään sitten Suomessa heinäkuussa, kun kaikki tämä muu hässäkkä on saatu taakse.

Aamukampa näyttää 10 piikkiä!

Kari Rönkkö

Shoot to kill

Koti on jälleen sellaisen hallitun kaaoksen vallassa. Tavaroita lajitellaan Suomeen lähteviin tavaroihin, tänne jääviin tavaroihin ja myytävänä oleviin tavaroihin. Kaikki hiljalleen löytävät paikkansa siellä täällä olevista laatikoista.  Suomeen lähtevät tavarat täytyy viedä huolintaliikkeeseen jo tämän viikon aikana, joten pieni kiirekin alkaa tulla, mutta ei huolta, onhan tämä jo ihan tuttua puuhaa.

Oma hommansa on saada täältä eläimet mukanamme Suomeen. Kaikki kolme on nyt sirutettu, rokotettu ja verinäytteet lähetetty EU-laboratorioon Brysseliin.  Vielä täällä heille pitää tehdä lähtötarkastus plus sun muut jutut. Seuraava ongelma oli se, että sopivia eläintenkuljetuskoppeja ei tahtonut löytyä mistään. Onneksi jenkeissä käymässä ollut ystävämme suostui tuomaan Andylle sopivan kopin. Tänään, Suomessa käväissyt ystävämme, tuo mukanaan kopin, jossa voimme kuljettaa Curron ja Simban. Eläimet syynätään ensin Amsterdamissa ja sitten vielä Suomessa. Melkoinen järjestely on siis ollut myös tällä rintamalla.

Vaikka vaalit täällä sujuivat rauhallisesti, niin heti vaalien jälkeen rikollisuus räjähti Keniassa käsiin, ja erityisen totta tämä on ollut Nairobissa. Meidänkin asuinalueella on murtauduttu vaalien jälkeen jo kymmeneen taloon. Nämä murtautujat ovat aseistautuneita ja hyvin valmiita myös käyttämään aseitaan. Tällainen rikollisuuden kasvu on huomattu myös viranomaisten puolelta ja varapresidentti antoikin perjantaina määräyksen poliisille, että näitä rikollisjoukkoja jahdatessaan saavat ampua tappaakseen, shoot to kill. 

Tämä rauhattomuus poiki myös sen, että Suomessakin meidän luona vieraillut, ja me heidän luonaan Nashvillessä, amerikkalaisperhe on ollut evakossa kotoaan jo toista kuukautta. Asuivat ennen näitä murtoja meistä parin sadan metrin päässä. Perjantaina he sitten muuttivat meille ja siis seuraavat läheltä tätä meidän muutto touhua ja tavaroiden vähentymistä. 

Jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, niin Suomessa olemme jo 31.5. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Kari Rönkkö

Vapusta äitienpäivään!

Vappua vietin Etiopiassa työn merkeissä, koska onhan juuri vappu työnjuhla. Iloitsin siitä, että juhlaa riitti ihan koko päiväksi. Jonkin verran ehdin myös nähdä kuinka etiopialaiset vappua juhlivat. Tai en siis mitään nähnyt, koska näyttävät viettävän vappua kotosalla. Kaduilla ei näkynyt ilmapalloja pitäviä lapsia ja myös humalaiset puuttuivat katukuvasta. Vappuiset kadut ammottivat Addis Abebassa tyhjyyttään, mikä sinänsä on harvinaista ruuhkaisessa Addiksessa. Näyttikin siltä, että kommunismin aikana etiopialaiset saivat tarpeekseen marssimisesta ja punaisten lippujen heiluttelusta, joten pysyvät nyt sitten mieluummin omissa oloissaan vappuna.

Etiopiassa on hienoa käydä. Työt sujuvat ja ruoka on erinomaista. Ihmiset ovat iloisia ja ottavat vastaan innolla uusia asioita. Haikeakin tämä matka oli, koska se lienee viimeinen reissu Etiopiaan vähään aikaan. Kovasti siellä tuntuvat rukoilevan, että pian palaisimme takaisin Afrikkaan ja että asettuisimme olemaan, elämään ja työskentelemään Etiopiaan. Kiitospuheessaan Etiopian Guenet-kirkon johto yltyi minua kehumaan. Puheissaan kertoivat kuinka olen heitä rakastanut ja heihin luottanut. Olen myös heitä kannustanut ja rohkaissut rinnalla seisten ja opettaen.  Ei siis mikään huono palaute. Otan vastaan kaiken kiitoksella.

Lopuksi haluan vielä onnitella kaikkia äitejä, ja aivan erityisesti omaani. Nauttikaa äidit omasta juhlastanne. Tässä runonpätkä, joka on jäänyt mieleeni, mutta tekijä unohtunut. Ei siis minun hengentuotoksiani:

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Kari Rönkkö