Ella 18v.

Vaikka 22.1.1992 oli talvinen päivä, ja meidän prinsessa aloitti elämänsä hankien keskellä, niin siirtymistä aikuisuuteen saatiin sitten juhlia paljon lämpimämmissä merkeissä. Varsinaisena syntymäpäivänä 22.1, Ella lähti kouluryhmänsä kanssa CFS:ään, eli tutustumaan tavallisten kenialaisten elämään ja auttamaan Kolan kyläläisiä padon rakentamisessa. Rakentamiseen oli sellainen sopiva sääkin, noin 35 astetta. Ei sähköä, eikä muita mukavuuksia. Oli illalla niin pimeääkin, että meinasi kuulemma vähän jopa pelottaa.
Kun tuo retki tylysti esti juhlat oikeana päivänä, niin juhlat siirrettiin vietettäväksi 29.1. ja ne onnistuivatkin hienosti. Sirkka loihti tarjoilut, joissa hienosti auttoi intialaisesta ravintolasta tilatut herkut. Toki olisi ollut hienoa juhlia yhdessä sukulaisten kanssa, mutta hyvin meni näinkin.
Vaikka Ella toivoi, ettei isä mitään puheita pitäisi, niin pitihän sitä nyt vähän kertoa Ellasta vieraille ja antaa toivottavasti hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Kahdeksantoista vuotta olemme Ellaa kasvattaneet ja kahdeksantoista vuotta Ella on kasvattanut meitä.
Kiitämme Jumalaa Ellasta ja siunaamme hänen tulevia päiviään.
Kallen armeija Santahaminassa on sujunut hyvin. Tänä viikonloppuna hän on päässyt ensimmäiselle viikonloppuvapaalle, ja mummon hyvään hoivaan. Suomessa voitte nyt nukkua yönne turvallisin mielin. Poikam' valveil on.
Joel täyttää kesällä 16-vuotta ja tässä jo Sirkan kanssa mietimme, että kuinkas suu kolmen vuoden päästä pannaan, kun vauvakin muuttaa pois ja jäämme ihan kahdestaan.
Ajan vauhdikasta menemistä miettien,
Kari

Kenia ja korruptio

Transparency International listasi Kenian koko Itäisen Afrikan korruptoituneimmaksi maaksi. Kun tämä uutinen oli tullut julki, niin Kenian korruption vastainen virasto ilmoitti uusista toimista korruptiota vastaan ja julkaisi virkamiehille tarkoitetun Raamatun opiskelu-oppaan nimeltä: Oikeamielisyys: Ase korruptiota vastaan. Tämä sama opas on tarkoitus viedä vielä kouluihin.
Tähän asti korruption vastainen taistelu on lähinnä rajoittunut joka puolella oleviin julisteisiin, jossa kerrotaan, että korruptio on pahuutta. Julisteissa on myös puhelinnumero, johon korruptiosta voi ilmoittaa. On tainnut olla aika hiljaista tuolla puhelin linjalla, koska ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa myös tuohon numeroon vastaavaan tahoon.
Kaikkein korruptoitunein osa Kenian yhteiskuntaa Transparency Internationalin mukaan on poliisilaitos ja hyvänä kakkosena lähellä seuraa oikeuslaitos. YK:n yhden selvityksen mukaan poliisivoimista tulisi erottaa 450 ylintä poliisivirkamiestä ja kaikki tuomarit. Aika lohdutonta!
Vaikea on yhteiskuntaa rakentaa, kun sen selkäranka on näinkin mutkalla. Ja tässä tapauksessa apuun otetaan Raamattu ja sen opetukset. Samoin seurakuntien johtoa pyydetään opettamaan seurakuntalaisia korruption kurjuudesta.
Fidana olemme jo aloittaneet tämän tyyliset koulutukset seurakuntien johtajille. Olemme siis olleet aikaamme edellä. Kun luin juttua paikallisesta sanomalehdestä (Daily Nation) niin tuli mieleen, että mitä vielä voisimme tehdä. Vähän asiaan mietittyäni, niin ajatus tuli mieleeni: Poliisien kouluttaminen. Kenialaisen kumppanimme, Full Gospel Churches of Kenya, kautta saimme ensi kosketuksen poliisivoimiin ja ensimmäinen tapaaminen pidettiin. Esittelin Poliisikoulussa ajatuksen poliisien kouluttamisesta työpaikka etiikasta. Ehdotus sai hyvän vastaanoton ja he lupasivat meille mahdollisuuden pitää poliiseille niin monta seminaaria kuin me haluamme ja mihin meillä resurssit riittävät. Ovet ovat auki.
Yllätys oli kuulla jälkeen päin, että asia oli esitelty myös Kofi Annanin taustajoukoille ennen Annanin vierailua Nairobiin joulukuussa. Olivat kertoneet, että suomalaiset alkavat opettaa poliiseja etiikasta. Synergiaa löytyi myös keskusteluissa täällä olevan Suomen suurlähettilään kanssa, kun hän taas puolestaa kertoi heidän aloittavan poliisien kouluttamisen perinteisessä poliisityössä ja materiaaliavun antamisesta Kenian poliiseille. Suurlähettiläs myös lupasi tulla avaamaan meidän etiikkakoulutustilaisuuksia. Haaste on huima, mutta samalla kutkuttavan mielenkiintoinen.
T.Kari

Työmatka

Kun työalueena on viisi maata: Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia ja Eteläinen Sudan, niin se tietysti tarkoittaa paljon matkustamista. Ja matkustaminen tietysti tarkoittaa paljon kotoa poissa olemista, mikä tietysti on työn suurimpia varjopuolia. Onneksi Sirkka hoitaa asiat hyvin kotopuolessa minun poissaolessa. Muutenhan tämä homma ei toimisikaan. Tietysti otan suunnitelmissani huomioon lasten lomat ja muut tärkeät jutut, jotta isä on paikalla, kun isää tarvitaan.
Normaalisti nämä matkat alkavat klo 5 Nairobin vielä olessa pimeä ja mukavan rauhallinen. Kaikki Nairobissa muuttuu klo 6 jälkeen, kun tämä viisimiljoonainen kaupunki herää ja ihmiset aloittavat vaeltamisen kuka minnekin.
Kello viisi aamulla alkoi myös tämä työmatka Kigumbaan Ugandassa. Ensi etappi on taksimatka Jomo Kenyatta International Airportille. Siitä näppärä tunnin lento Entebbeen Ugandaan. Entebbestä on vielä vajaan tunnin taksimatka Kampalaan, jossa paikalliset työtoverit jo odottavat. Afrikkalaiseen tapaan tervehdykset ovat pitkät ja läpi käydään kuinka kunkin vaimo ja lapset voivat jne.
Kun noista alkumuodollisuuksista on selvitty, niin pakkaannumme autoon ja lähdemme kohden Kigumbaa, joka on noin 400km Kampalasta pohjoiseen. Meidän slangissa tällaista matkaa kutsutaan puskakeikaksi, koska aikalailla puskassa ollaan.
Kun sitten saavumme paikkakunnalle niin on parempi, ettei anna ensivaikutelman hämätä. Paikallinen kirkko, jossa seminaari pidetään, ei nyt ole kovin kummoinen. Seinät pystyssä ja pellit kattona.Pihamaalla olevat savimajat ovat tilaisuuden keittiö ja muut sosiaalitilat. Köyhyys iskee silmille, mutta ei kuitenkaan niin voimakkaasti, kuin se ylempalttinen ystävällisyys ja sydämellisyys, jonka kohtaan heti pihamaalle tullessa. Iloset kasvot, nauravat lapset, kättelyt, halaukset ja kiitollisuus siitä, että olen tullut, murtaa aina kaikki epäilykset. Tietysti olen tyytyväinen siitä, että ovat vähään tyytyväisiä ja että minunkin saapuminen jonnekin voi olla merkkitapaus sadan kilometrin säteellä. Lapsillakin riittää valkonaamassa nauramista ja iloa.
Seuraavana aamuna alkaa seminaari. Opetan tämän alueen pastoreita ja vastuunkantajia johtajuudesta, erityisesti tiimijohtamisesta, jota olivat toivoneet. Kolme päivää ja 15 tuntia. Kyllä siinä hiki tulee näissä lämpötiloissa.
Jälleen hyvä matka, jossa siunaus ja varjelus mukana. Tunnit saivat loistavan vastaanoton, niin kuin aina. Tämän kun uskoo, niin jaksaa eteenpäin, vaikka välillä miettii onko palaute ihan rehellistä.
Ja näitä reissuja riittää.
Tässä tarinan ympärillä on kuvia tuolta reissulta, niin pääsette mukaan tunnelmaan.
T. Kari

Hyvää Uutta Vuotta!

Uusi vuosi ja uudet keinot. Siinä lienee syy miksi viestinnäsämme siirrymme blogin puolelle. Tällä tavalla viestintä nopeutuu ja tiivistyy.

Meidän joulumme sujui rauhallisissa merkeissä, ja tänä vuonna ilman suomivieraita. Suomalaisyhteisön jouluaaton hartaudessa minulla oli vastuullani hartauspuhe. Tuon tilaisuuden jälkeen palasimme kotiin yhdessä ystäväperheemme kanssa ja nautimme suomalaisen jouluaterian. Toki tämä ateria vähän kärsi näistä paikallisista raaka-aineista, mutta hyvää oli silti.

Uudenvuoden otimme vastaan yhdessä Nairobissa olevien työkavereidemme kanssa. Räjäyteltiin Nakumatista ostettuja pommeja ja illan mittaan kehiteltiin jo vähän omiakin räjähteitä. Täällä nämä säännöt ei ole niin tarkat ja alle 18-vuotiaatkin saivat pitää sädetikkuja käsissään.

Lomaan mahtui myös pikainen käynti Mombasassa, jossa Sirkka, Ella ja Joel nauttivat lämmöstä,merestä ja merenantimista. Kuinka ollakkaan minä makasin sairaana hotellihuoneessa. No tuli ainakin levättyä pari päivää.

Jo tätä kirjoittaessa tuo aika tuntuu kaukaiselta ja arjen askareet painavat täysillä päälle. Valmiiksi täytyy saada kirjanpidot,vuosiraportit sun muut.

Ellan ja Joelin koulu alkaa tiistaina 12.1 ja elämä palaa hiljalleen myös siltä osin normaaleihin uomiinsa.

Ensi viikolla menen Ugandaan sikäläisen kumppanimme Pentecostal Churches of Ugandan vuosikokoukseen. Minua on pyydetty opettamaan tiimijohtamisesta. Odotankin jo kovasti taas ugandalaisten työkavereiden näkemistä.

Tässä kaikki näin ensimmäisellä kerralla. Seurailkaa tässä osoitteessa edesottamuksiamme, vaikka voi olla,ettei sivut nyt heti alussa ole ihan huipput.

Kaikkea hyvää toivotellen,

Kari&co
P.S Esikoisemme Kalle astui tänään armeijan palvelukseen Santahaminassa. Vähän haikeana olemme asiaa täällä kaukana ajatelleet.