Rytinää!

Talo kumisee tyhjyyttään. Huomenna täältä viedään viimeisetkin tavarat ja jäljelle jää vain kolme pientä patjaa ja matkalaukkuihin mahtuvat tavarat. Niin ja tietysti eläimet jäävät meidän kanssa odottamaan torstain lentoa. Kiirettä siis edelleen pitää pakkaamisen kanssa, samoin kuin myös erilaisissa toimistoissa vierailujen kanssa. Ja jotta ei vain jäisi yhtään vapaa-aikaa, niin torstaina pihalla kaatui puu ja oksa hajotti auton tuulilasin. Sen sain lauantaina vaihdatettua. Vielä jäi vähän maalattavaa, mutta se saa odottaa meidän lähdön jälkeisestä aikaan.

Taas eletään sitä aikaa, kun hyvästejä jätetään. Tällaisessa muutoksessa eläminen on jo kuitenkin muotoutunut elämäntavaksi, jota sellaisen ihmisen, joka viettää lähes koko elämänsä samoissa maisemissa, on ehkä jopa vaikea ymmärtää. Motokseni onkin jo muotoutunut: ”Täytyy palata ennen kuin voi taas lähteä.” Palaamisia ja lähtemisiä onkin riittänyt

Joelin High School Graduation on keskiviikkona. Joelin juhlantuntua nostaa se, että myös Jieun pääsee osallistumaan tuohon tilaisuuteen.

 Meillä vielä huomiseen asusteleva jenkkiperhe kysäisi yhtenä iltana Joelilta, että mitä odotat Suomessa eniten, ja Joelin vastaus oli lyhyt ja nopea: ”Edeniä!” 

Meillä vartijoina ja puutarhureina toimivat kaverit taas läksiäislounaalla sanoivat odottavansa, että näkevät Joelin TV:ssä pelaamassa.

Sirkan kanssa taas toivotaan, että joskus ja jossain taas voisimme tavata kaikkia näitä upeita ihmisiä, joihin meillä on ollut etuoikeus tutustua. Toki myös suuresti odotamme tapaavamme kaikkia niitä upeita ihmisiä siellä Suomessa.

Tässä siis tällä erää viimeinen blogikirjoitus Afrikasta. Ensi maanantaina kirjoittelenkin Suomesta!!!

Näkemisiin,

Kari Rönkkö

Aamukampa

Viime viikko vain hurahti ohitse. Pakkaaminen jatkuu kiivaana, kuten myös tavaroiden myyminen. Iloksemme olemme nyt onnistuneet myymään kaikki sellaiset tavarat, jotka eivät lähde kontissa Suomeen tai matkalaukuissa meidän mukanamme. Olemme myös tehneet suuren joukon lähipiirissämme olevia paikallisia ihmisiä onnellisiksi lahjoittamalla heille säkkikaupalla tavaraa. 

Maan jättäminen ei ole ihan yksinkertainen asia Suomessakaan, mutta täällä haasteet moninkertaistuvat. Se on jo selvää, ettei täällä kaikkea edes ehdi tai pysty tekemään ennen lähtöpäivää. Pitää vain yrittää muistaa delegoida kaikki mahdolliset asiat Full Gospelin toimiston porukoille ja tänne jäävien fidalaisten harteille. Leimalla varustettuja valtakirjoja ja kopioita tarvitaan läjäpäin.

Joel on saanut jo kaikki kokeensa tehtyä ja viimeistelee koulutyönsä tämän viikon aikana. Ensi viikon keskiviikkona on sitten koulun päättäjäiset. Eniten Joel tietysti odottaa sitä, kun Jieun tulee perjantaina Nairobiin.

Eilen Kenian fidalaiset järjestivät meille läksiäiset. Syötiin, saunottiin ja juteltiin mukavia. Olen jo siitä kirjoittanut, että tulee ikävä paikallisia työkavereita, mutta toki tulee ikävä myös tätä upeaa Fidan porukkaa täällä. 

Kiirettä siis pitää, mutta levätään sitten Suomessa heinäkuussa, kun kaikki tämä muu hässäkkä on saatu taakse.

Aamukampa näyttää 10 piikkiä!

Kari Rönkkö

Shoot to kill

Koti on jälleen sellaisen hallitun kaaoksen vallassa. Tavaroita lajitellaan Suomeen lähteviin tavaroihin, tänne jääviin tavaroihin ja myytävänä oleviin tavaroihin. Kaikki hiljalleen löytävät paikkansa siellä täällä olevista laatikoista.  Suomeen lähtevät tavarat täytyy viedä huolintaliikkeeseen jo tämän viikon aikana, joten pieni kiirekin alkaa tulla, mutta ei huolta, onhan tämä jo ihan tuttua puuhaa.

Oma hommansa on saada täältä eläimet mukanamme Suomeen. Kaikki kolme on nyt sirutettu, rokotettu ja verinäytteet lähetetty EU-laboratorioon Brysseliin.  Vielä täällä heille pitää tehdä lähtötarkastus plus sun muut jutut. Seuraava ongelma oli se, että sopivia eläintenkuljetuskoppeja ei tahtonut löytyä mistään. Onneksi jenkeissä käymässä ollut ystävämme suostui tuomaan Andylle sopivan kopin. Tänään, Suomessa käväissyt ystävämme, tuo mukanaan kopin, jossa voimme kuljettaa Curron ja Simban. Eläimet syynätään ensin Amsterdamissa ja sitten vielä Suomessa. Melkoinen järjestely on siis ollut myös tällä rintamalla.

Vaikka vaalit täällä sujuivat rauhallisesti, niin heti vaalien jälkeen rikollisuus räjähti Keniassa käsiin, ja erityisen totta tämä on ollut Nairobissa. Meidänkin asuinalueella on murtauduttu vaalien jälkeen jo kymmeneen taloon. Nämä murtautujat ovat aseistautuneita ja hyvin valmiita myös käyttämään aseitaan. Tällainen rikollisuuden kasvu on huomattu myös viranomaisten puolelta ja varapresidentti antoikin perjantaina määräyksen poliisille, että näitä rikollisjoukkoja jahdatessaan saavat ampua tappaakseen, shoot to kill. 

Tämä rauhattomuus poiki myös sen, että Suomessakin meidän luona vieraillut, ja me heidän luonaan Nashvillessä, amerikkalaisperhe on ollut evakossa kotoaan jo toista kuukautta. Asuivat ennen näitä murtoja meistä parin sadan metrin päässä. Perjantaina he sitten muuttivat meille ja siis seuraavat läheltä tätä meidän muutto touhua ja tavaroiden vähentymistä. 

Jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, niin Suomessa olemme jo 31.5. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Kari Rönkkö

Vapusta äitienpäivään!

Vappua vietin Etiopiassa työn merkeissä, koska onhan juuri vappu työnjuhla. Iloitsin siitä, että juhlaa riitti ihan koko päiväksi. Jonkin verran ehdin myös nähdä kuinka etiopialaiset vappua juhlivat. Tai en siis mitään nähnyt, koska näyttävät viettävän vappua kotosalla. Kaduilla ei näkynyt ilmapalloja pitäviä lapsia ja myös humalaiset puuttuivat katukuvasta. Vappuiset kadut ammottivat Addis Abebassa tyhjyyttään, mikä sinänsä on harvinaista ruuhkaisessa Addiksessa. Näyttikin siltä, että kommunismin aikana etiopialaiset saivat tarpeekseen marssimisesta ja punaisten lippujen heiluttelusta, joten pysyvät nyt sitten mieluummin omissa oloissaan vappuna.

Etiopiassa on hienoa käydä. Työt sujuvat ja ruoka on erinomaista. Ihmiset ovat iloisia ja ottavat vastaan innolla uusia asioita. Haikeakin tämä matka oli, koska se lienee viimeinen reissu Etiopiaan vähään aikaan. Kovasti siellä tuntuvat rukoilevan, että pian palaisimme takaisin Afrikkaan ja että asettuisimme olemaan, elämään ja työskentelemään Etiopiaan. Kiitospuheessaan Etiopian Guenet-kirkon johto yltyi minua kehumaan. Puheissaan kertoivat kuinka olen heitä rakastanut ja heihin luottanut. Olen myös heitä kannustanut ja rohkaissut rinnalla seisten ja opettaen.  Ei siis mikään huono palaute. Otan vastaan kaiken kiitoksella.

Lopuksi haluan vielä onnitella kaikkia äitejä, ja aivan erityisesti omaani. Nauttikaa äidit omasta juhlastanne. Tässä runonpätkä, joka on jäänyt mieleeni, mutta tekijä unohtunut. Ei siis minun hengentuotoksiani:

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Kari Rönkkö