Viime viikko on mennyt
aika haikeissa merkeissä. Syynä tuohon haikeuteen on amerikkalaisten koulujen
tapa julkaista vuosikirja. Vuosikirjassa käydään koko vuosi hienosti läpi ja
kerrotaan mitä koulussa on eri rintamilla tapahtunut. Toki kirjassa on kaikista
oppilasta kuvat ja monia kuvia koulun tärkeimmistä tapahtumista.
Joka vuosi myös
ylioppilaaksi pääsevien oppilaiden vanhemmille annetaan mahdollisuus ostaa
kirjasta sivu, jossa voi onnitella omaa lastaan. Siihen voi myös kirjoittaa
jotain pientä ja viisasta ja laittaa kuvia oppilaan elämän eri vaiheista. Tämän
saman jutun ja haikeuden olen käynyt jo läpi Kallen ja Ellan kohdalla.
No ehkä haikeus ei ole
niinkään riippuvainen tuosta vuosikirjasta, vaan siitä prosessista johon
joutuu, kun on alkanut miettiä Joelin elämää tähän asti ja siinä samalla on
tullut kaivettua Joelin kuvia vauva-ajoilta jne. Samalla kun kuvia katsoo, niin huomaa kuinka vääjäämättä
aika kulkee eteenpäin. Onneksi jäljelle jää paljon hyviä muistoja ja paljon
kuvia, joiden kautta noita taakse jääneitä elämänvaiheita voi elää uudelleen.
Huomenna täällä
Nairobissa alkaa seminaari Full Gospel kirkolle. Todennäköisesti tämä on
viimeinen seminaari, jonka tulen heille pitämään. Edessä ovat myös viimeiset
seminaarit Ugandassa, Tansaniassa ja Etiopiassa. Tämä työ, ja Afrikka siinä
sivussa, on ollut niin keskeinen osa elämää viimeiset reilut viisi vuotta, että
tämän ajanjakson loppuminen tuntuu myös haikealta. Onkin jotenkin outoa ajatella, että pian
tämäkin elämänjakso on vain muutama lause elämänkerrassani. Samoin Joelin
kohdalla koulu täällä Keniassa on ollut kaiken keskipiste ja koko elämää
määrittelevä asia. Kuitenkin tästä kaikesta tulee Joelille elämänkertaan vain
muutama lause malliin: Olin Rosslyn Academyssä vuodet 2008–2013 ja pääsin
sieltä ylioppilaaksi keväällä 2013. Siinä se.
Haikeutta tai ei, niin
kohden uusia elämänvaiheita mennään, joista sitten myöhemmin tulee muutamalla
lauseella jatkoa tähän maanpäälliseen vaellukseen.
Oli hienoa viettää
Palmusunnuntaita palmujen katveessa. Siunattua Pääsiäistä teille kaikille
toivoen,
Kari Rönkkö