Siunattua vuotta 2011!

Joulu oli ja joulu meni! Joulupuheeni aihe tuli Jouluevankeliumista (aika yllättävää)ja kohdasta älkää pelätkö. Siihen jatko ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä 4:15-18
"Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." Näillä sanoilla myös kohden vuotta 2011!
Meillä oli oikein hieno joulu. Sirkan kanssa nautittiin, kun oli saatu koko perhe siipiemme suojaan. Vuosikausi sellaiset joulut otti itsestäänselvyyksinä, mutta nyt ymmärtää, että ne ovat käymässä harvinaisiksi. Kallesta on tullut mies ja on ollut hienoa käydä keskusteluja hänen kanssaan ja kuulla hänen elämästään siellä Suomessa.
Eilen koululla järjestettiin jalkapallo-ottelu, jossa vanhat Rosslynistä valmistuneet pelasivat tämän vuoden edustusjoukkuetta vastaan. Oli siis veli veljeä vastaan. Yllättäen vanhat, eli Kallen joukkue antoi kylmän kyydin Joelin porukalle ja voittivat 5-2. Joel teki yhden maalin, Kalle pelasi puolustuksessa.
Mukavaa oli myös seurata, kun Kalle tapasi vanhoja koulukavereitaan, ja nauroivat paljon. Muut jäivät sinne koululle grillijuhliin. Sirkan kanssa palattiin kahdestaan kotiin.
Tänään käytiin katsomassa pikku norsuja ja kirahveja. Kalle ja Ella pussasivat kirahvia, mutta Joel jätti sen väliin.Vielä mennään Masai Maraan safarille katsomaan muitakin eläimiä. Uusivuosi otetaan vastaan sitten taas kotosalla.
T. Kari Rönkkö

Hyvää Joulua!

Kylläpä vuosi taas vierähti nopeasti. Joulu on taas!Jo perinteisesti (kolmas kerta) olin joulupukkina suomalaisten joulujuhlassa ja melkein yhtä perinteisesti (toinen kerta) pidän puheen suomalaisten jouluaaton hartaudessa. Siitä se alkaa joulumieli taas nousta näissä kesäisissä olosuhteissakin.
Viime viikolla löytyi uusi asuntokin ja muuttamaan päästään 31.1.2011. Ennen aikainen joululahja siis. Mutta toki se kaikkein odotetuin "joululahja" oli se, kun saatiin tänään Kalle tänne kotiin viettämään joulua kanssamme. Kalle saapui, mutta Kallen laukut jäivät matkalle. Niitä odotetaan saapuviksi huomenna.
Vähän totisia ollaan tuossa yläkuvassa, mutta rinnassa riehuu joulun riemu.
"Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra!"
Iloista ja siunattua Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivää teille toivotellen,
Rönköt

Hyvää Jamhuria!

Viime viikon kirjoitus päättyi siihen, että oltiin Sirkan kanssa lähdössä suurlähetystöön itsenäisyyspäivä-juhliin. Tämä kirjoitus taas alkaa Kenian itsenäisyyspäivänä eli Jamhurina. Itse asiassa tuo itsenäisyyspäivä on 12.12., mutta koska päivä osui sunnuntaille, niin tämä seuraava päivä on kansallinen vapaapäivä. Onnea siis Kenialle, joka itsenäistyi 12.12.1963 ja näin ollen viettää 47v. synttäreitä.
Meidän osalta tuo Suomen itsenäisyyspäivän juhla meni hienosti ja päästiin Sirkan kanssa oikein lehteen.Lehdessä on oikein mainita siitä, että olen Fidan hommissa. Täällä Keniassa Fida yhdistetään voimakkaaseen naislakimiesten yhdistykseen. Niinpä Ellan kaveri äitinsä kanssa teki päätelmän lehden nähdessään, että minun täytyy olla lakimies, kun olen tekemisissä Fidan kanssa. No mikä ettei!
Matka Kapenguriaan ei mennyt ihan yhtä onnellisissa merkeissä. Eldoretissä kaatosateessa ja liikenteen madellessa valkoinen Toyota Corolla paukautti vauhdilla autoni perään. Siinä huomasi heti ison auton edun, kun meille tuli vain kosmeettisia vahinkoja, niin Corollan matka päättyi siihen. Poliisien tullessa paikalle Toyotan väki otti jalat alleen ja juoksi paikalta. Yllättäen Toyotassa ei ollut vakuutusta. Kolme tuntia vierähti Eldoretin poliisiasemalla hommaa setviessä, ja näky siitä, että Kenian poliisi tarvitsee etiikkaopetusta vain vahvistui!
Kapenguriaan ehdittiin sitten vasta illalla. Toiveissa oli, että jotenkin saisimme asioita siellä luistamaan ja kirkkoa vahvistettua, mutta aika laihoin eväin sieltä palattiin Nairobiin. Jos paikallisella seurakunnalla ei oikein ole näkyä ja aloitekykyä, niin turha kai sinne on sitten väkisinkään apua (k)antaa.
Jamhuri viikonlopun kunniaksi käytiin Sirkan ja lasten kanssa Nakurussa safarilla vähän eläimiä bongaamassa. Lähettivät kaikki teille oikein paljon terveisiä!
Kari Rönkkö

Onnea Suomi!

Meinasin laittaa otsikoksi: No onkos tullut kesä.., kun Suomessa kuulemma sataa lunta oikein kunnolla. En sitten viitsinyt, kun täälläkin alkoi ukostaa ja lämpötila tipahti tuonne 23 asteen tienoille. Melkein meinaa vilulla hyräyttää.
Vaikka on kuinka Suomen itsenäisyyspäivä, niin täällä Keniassa sitä on vaikea huomata. Yllättäen täällä ei olekaan vapaata, vaan ihan normaali työpäivä. Toki kuitenkin mennään illalla Sirkan kanssa suurlähetystöön Itsenäisyyspäivä-juhliin.
Kun oli selvitty Etiopian matkasta niin suuntasin kulkuni Arushaan, jossa yhdessä Free Pentecostal Churches of Tanzania:n kavereiden kanssa laadittiin suunnitelmia Habari Maalum College:lle. Hitaasti, mutta varmasti, etenee tämäkin korkeakouluhanke.
Viime viikolla Joel vaihtoi nappulakengät ja peliasun, kiiltonahkakenkiin ja pukuun. Pelimiehestä tuli kuorolainen, joka esiintyi koulun joulukonsertissa. Kuoro veti kyllä hyvin.
Sama tyyli jatkui vielä lauantaina, kun High School:lla oli joulujuhla. Ellalle ostettiin uusi iltapuku tuohon tilaisuuteen. Kyllä nuoret ovat komeita ja kauniita!
Huomen aamulla lähden ajelemaan kohden Pohjois-Keniaa, Kapenguriaa. Paikka on siinä jo ihan Ugandan rajalla. Siellä tutustutaan Full Gospel Church of Kenya:n työhön ja mietitään kuinka voisimme olla tukemassa tuon köyhän alueen työtä.
Nauttikaa olosta ja elosta!
T.Kari Rönkkö

Etiopia

Vakaa tarkoitukseni on päivittää tätä sivua aina maanantaisin, mutta kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi.Siis viime maanantain päivitys jäi tekemättä, koska olin matkoillani ehtinyt Etiopiaan asti, ja siellä yhteydet vaan kieltäytyivät toimimasta. Siis olin viikon ilman internettiä ja kännykkää. Sinänsä se oli ihan rentouttavaakin, mutta toisaalta paluu arkeen oli tänä maanantaina raju, kun avasin sähköpostin. Tässä menee nyt pari päivää viesteihin vastatessa ja tulvaa purkaessa.
Maanantaista torstaihin opetin kumppanimme, Guenet kirkon johtajia ja henkilökuntaan etiikasta Addis Abebasssa. Seminaari meni ihan suunnitelmien mukaan ja vastaanottokin oli kiittelevää.
Hienoa tässä reissussa oli se, että Sirkka, Ella ja Joel liittyivät seuraani torstaina, ja saivat myös tavata etiopialaisia kumppaneitamme ja väläykseltä myös nähdä, että mitä se minun työ tuolla tien päällä on.
Seminaarin jälkeen Guenetin porukka järjesti meille kierto-ajelun Addiksessa. Käytiin vierailulla Kansallismuseossa, jossa opas valoitti meille Etiopian rikasta historiaa. Seuraava tutustumiskohde oli Pyhän Kolminaisuuden kirkko,jossa opimme Koptikirkon elämästä ja tavoista. Tuossa samaisessa kirkossa on myös Keisari Haile Sellassien ja vaimonsa hauta. Mielenkiintoista!
Kun kulttuurinälkä, ainakin Ellan ja Joelin osalta oli tyydytetty, niin kiipesimme autolla yhdelle Addiksen kukkuloista, josta aukesi upea näkymä koko kaupunkiin. Kiivetessä tarkastimme myös kuinka Haile Gebreselassie asuu. Hyvin on juokseminen selvästikin kannattanut. Illalla vielä tavattiin Guenet-kirkon presidenttiä. Oli ilo kuulla, että herätys Etiopiassa vielä jatkuu.
Perjantaina ajoimme sitten Debre Zeitiin, jossa Fida on tehnyt työtä jo kymmeniä vuosia. Vierailimme Anun ja Briitan johdolla perheissä joita tuetaan meidän köyhien perheiden tukiohjelmasta. Tuhannet perheet ovat saaneet avun ohjelmasta, ja koko kylä tuntee Anun ja Briitan, jotka ovat vaikuttaneet paikkakunnalla yli kaksikymmentä vuotta. Upeaa työtä!
Laittoi oikein miettimään, millaista tuolla kylällä on ollut vuonna 1984, kun Briitta sinne meni. Elettiin vielä kommunismmin aikaa kaiken lisäksi. Vielä tänäänkään kylällä ei juuri autoja näe ja liikenne sujuu hevosvaunuilla ja aaseilla.
Perjantai-iltana pidettiin suomalaisten kesken ehtoollistilaisuus, jossa minulla oli kunnia pitää ehtoollispuhe. Monin tavoin siis voimme tukea toinen toistemme työtä.
Väsyneinä, mutta onnellisina saavuimme kotiin sitten sunnuntaina.
T. Kari Rönkkö

Hopeaa

Takana on varsin tapahtumarikas viikko. Maanantaista keskiviikkoon olin Kampalassa, Ugandassa. Osallistuin siellä kirkkokunnan johdon seminaariin, jossa mietittiin kirkkokunnan uusia ohjesääntöjä, hallintorakenteita ja johtamismalleja. Minun osalleni sattui opettaa kirkon hallinnosta, ja kuinka siitä saataisiin sitten rakennettua toimiva hallintokaavio. Rehellisesti voin teille myöntää, että ei ihan sitä minun vahvinta osaamisaluettani, mutta siitäkin selvittiin.
Edellisen Ugandan reissun jälkeen kirjoittelin kuinka Ugandassa oli turvallisuustoimet kiristyneet jalkapallon mm-kisojen aikana tehtyjen pommi-iskujen vuoksi. No nyt oli aikalailla palattu vanhoihin kuvioihin ja turvallisuustoimissa palattu vanhaan. Ainoastaan lentokentällä oli jaksettu pitää kiinni uusista turvallisuusmääräyksistä.
Kuulin myös, että pommiuhrien lukumäärä 75:stä oli tipahtanut 74:ä, kun yksi "uhri" heräsi ruumishuoneella 12 tunnin makoilun jälkeen ja käveli sieltä sitten kotiin.
Keskiviikkona oli Joelin joukkueella semifinaali ottelu St. Christopheria vastaan. Harmillisesti missasin matsin Ugandan keikan vuoksi, mutta Sirkka piti minut ajantasalla tekstarein. Hieno voitto meille numeroin 5-3. Joel aloitti maalinteon meidän puolelta. Perjantaina finaalissa oli vastassa RVA, joka tasaisuutensa vuoksi vei voiton numeroin 3-1. Hopeaa tuli. Hopeajoukkue mitaleineen yläkuvassa.
Sunnuntaina oli tuplajuhla. Sirkalla synttärit ja mä juhlin isänä. Hieno homma.
Tämän viikon olen Nairobissa ja valmistelen ensi viikon Etiopian seminaaria.
T. Kari Rönkkö

Tökkii!

Tökkii siis tämä nettiyhteys täällä Ugandassa. Tietysti vois ajatella, että on muitakin asioita, jotka tökkii täällä, mutta niistä sitten mahdollisesti enemmän ensi viikon jutussa.
Viime viikon tarina päättyi siihen, että Rosslynin pojat kokivat karvaan tasapelin jalkapallossa. Viime viikolla olikin sitten totinen paikka, kun pelattiin alkusarjan viimeinen kierros. Vastassa Strathmore, jolle koettiin kirvelevä tappio viime vuoden finaalissa.Tappiolla pojat olisivat ulkona jatkopeleistä. Tasapelillä semifinaali vieraissa pahinta vastustajaa eli RVA:ta vastaan. Voitolla jatkopeleissä kotona vastaan tulisi ennakolta helpompi St. Christopher.
Peliä oli pelattu 5 minuuttia, kun Strathmore siirtyi 1-0 johtoon. 10 minuutin kohdalla meille vapari 25 metristä ja sen Joel tinttasi sisään ja peli 1-1. Taas meni kymmenen minuuttia ja Strathmore meni 2-1 johtoon. Noissa luvuissa puoliajalle.
Tasoitus Andyn jalasta, Joelin esityöstä, 7 minnuutia ennen loppua. Nyt pallo sitten pomppi meille, kun viimeisellä minuutilla, järjettömän painostuksen jälkeen pallo Strathmoren maaliin heidän oman miehensä kautta. Voitto 3-2 ja semifinaalissa sitten kotona keskiviikkona vastassa St. Christopher. Voitolla perjantain finaaliin.
Hyvillä mielin kotiin ja pakkaamaan. Seuraavana aamuna 5.30 tuli taksi hakemaan ja vei lentokentälle, josta matka jatkui punavalkoisin siivin Dar es Salaamiin.
Vaikka Nairoissakin on nyt ollut mukavan lämmintä 25 astetta, niin Darissa merenrannalla oltiin jo mukavemmisssa 33 asteen lämmöissä. Siinä se on sitten somaa istua taksissa, ruuhkassa, ja tietysti taksien ilmastoinnit ei toimi.
Työn puolesta suunniteltiin Jackson Kaluzin kanssa ensi vuoden opetussuunnitelmia johtajuuskoulutusohjelmaan. Vierailtiin myös Tansanian opetusviranomaisten luona, ja siinäkin tuli hiki, kun NACTE:n Chief Coordinator kertoi, mitä taustaselvityksiä pelkästään tarvitaan, ennen kuin saamme sisään ensimmäistäkään opetussuunnitelmaa. Ollaan Jacksonin kanssa eläkkeellä ennen sitä. Mutta toisaalta voimme sen aikaa hyvin toimia College pohjalta ja kehitellä niitä ohjelmia siellä.
NYT PALAA PÄREET! Olen tätä nyt kirjoittanut 4 kertaa uudestaan kokonaan tai osin, kun yhteys pätkii koko ajan. Ei siis ihme, jos tulee vaikutelma, että kirjoittajalla tökkii. Mikä sekin lienee aika lähellä totuutta. Riippuu keneltä kysyy. Toivottavasti saan edes yhden kuvan mukaan. Palataan asiaan ensi viikolla. Nauttikaa lumesta.
Kari Rönkkö

Koulu

Palattiin juuri koululta, jossa Joelin joukkueella oli peli ISK:tä vastaan. Pitkään nyhjättiin nollassa nollassa, kunnes Joel laittoi rankkarin sisään minuutti ennen loppuvihellystä. Kaikki siis näytti hyvältä, kunnes noin 5 sekunttia ennen pelin päättymistä tuli kaamea tasoitus. Siinä oli draamaa kerrakseen. Toki poikia harmitti ja joukkueenjohtaja Ellalla riitti lohdutettavia.
Minä en kauan jaksanut peliä murehtia, vaan aloin miettiä kuinka tässä amerikkalaisessa koulusysteemissä koulu tulee ihan toisella tavalla perheiden elämään, kuin meidän suomalaisessa systeemissä. Suomalaisena opettajana voin tuntea tietysti ylpeyttä siitä, että kansaivälisissä tutkimuksissa meidän systeemi rankataan oppituloksiltaan parhaaksi. Samaiset tutkimukset myös kertovat siitä, että suomalaiset lapset eivät kovin hyvin viihdy koulussa.
Täällä ollaan kouluaineiden kimpussa 8.30-15.30 ja sitten alkavat erilaiset harrastukset:urheilu, näytelmät, bändit jne. Koulukavereiden kanssa ei siis vain opiskella vaan myös harrastetaan. Toinen hieno juttu näissä koulun jälkeisissä aktiviteeteissa on se, että vanhemmat myös oppivat tuntemaan toisensa. Avartaa siis myös meidän sosiaalisiaverkostoja.
Viime viikolla osallistuin myös etiikkaseminaariin Strathmoren yliopistolla, jossa mietittiin kehityksen eettisiä puolia. Paikalla oli Keniasta ja Filippiineiltä oikein ministeritason edustajat. Mielenkiintoista!
Hienoa viikkoa teille toivotellen,
Kari Rönkkö

Brackenhurst

Vaikka nimi Brackenhurst vahvasti viittaa Saksaan, niin emme olleet viime viikolla Saksassa vaan Limurussa. Ja Limuru on siis vain n. 50km Nairobista pohjoiseen. Englantilaiset lääkärit olivat 1900-luvun alussa sitä mieltä, että Limurussa on maailman terveellisin ilmasta ja kummastelivat miksi Nairobi piti perustaa sen nykyiseen paikkaan, kun Limurun alue olisi ollut suoton ja siten vapaa malariasääskistä.Alue sijaitsee n. 2km korkeudessa ja vuotuinen sademäärä on noin 2 metriä.
Vuotuinen on myös meidän fidalaisten vaellus Limuruun ja siellä sijaitsevaan kurssikeskukseen Brackenhurstiin. Kyseessä on meidän omat koulutuspäivät, joihin osallistui tänä vuonna 50 fidalaista eri puolilta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.
Neljän päivän aikana kävimme läpi uutta ohjelmakautta 2011-2014. Puhuimme rauhanrakentamisesta ja ruokaturvasta. Polttava asia erityisesti oli siirtyminen uuteen työehtosopimukseen. Nyt meidän ehdot määräytyvät kirkollisten työntekijöiden työehtosopimuksen mukaan. Tähän asti olemme olleet Tsaarin aikaisessa perhepalkkasysteemissä. Tämä uusi systeemi on PALJON parempi, sillä nyt saadaan Sirkan kanssa yhteensä 34€/kk lisää liksaa. Onneksi ei ole työmotivaatio tuosta kiinni.
Siis koulutusta, mutta parasta antia kuitenkin on yhdessä oleminen mukavien työkavereiden kanssa.Juttua ja naurua riitti iltaan asti.Tällä viikolla onkin sitten jo vähän totisempaa
Kari Rönkkö

Humphrey

Sirkka, Leena, Anu ja Briitta viettivät viime viikon Länsi-Keniassa vierailemassa Fidan kummilapsikohteissa. Nuo vierailukohteet sijaitsevat Homa Bay:ssä ja Kagamegassa. Homa Bay:ssä toimii mm. lasten orpokoti ja koulu. Kagamegassa taas vammaistenlasten koulu ja asuntola. Tuo Kagamegan kohde tunnetaan ehkä paremmin Daisy-centerinä.
Tuossa yläkuvassa Sirkka poseeraa Humphreyn kanssa, jota Leppävaaran Lähetyskappeli on ollut jo vuosikausia tukemassa. Nyt Humphrey on jo aikamies ja hänellä on kaksi lasta. Nyt yritetään sitten miettiä kuinka voisimme tukea Humphreytä ja hänen perhettään niin, että he pääsisivät jaloilleen ja itsenäistymään. Yksi mahdollisuus voisi olla jonkinlainen ammattikoulutus.
Oma viikkoni meni sitten enemmän ja vähemmän lapsia kuskatessa ja humanitaarisen avun seminaarissa istuessa. Yksi äkkihälytys sairaalaankin tuli, kun Ellalla ilmeni näköhäiriöitä ja kiikutin hänet tutkimuksiin. Tulivat sitten siihen tulokseen, että kyseessä oli migreenikohtaus. Koska se oli ensimmäinen laatuaan, niin vähän säikäytti meitä kumpaakin. Nyt homma on taas kondiksessa.
Joelilla yksi matsi, joka päättyi 1-1. Joel maalasi rankkarista.
T. Kari

Poliisikoulu

Joku on joskun luonnehtinut Keniaa maaksi, jossa mikään ei toimi,mutta kaikki järjestyy. Onneksi tilanne ei ole ihan noin synkkä, vaikka tiettyä rakenteellista hitautta onkin havaittavissa.
Noin puolitoista vuotta sitten luin paikallisesta sanomalehdestä,Daily Nation, että poliisilaitos on Kenian korruptoitunein laitos. Tämä tietysti kolahti, koska oman johtajuuskoulutusprojektini tähtää siihen, että meidän kumppanimme/paikallinen seurakunta, olisi vaikuttamassa yhteisöihinsä ja maahansa positiivisesti. Niinpä mieleen tuli, että tuolle poliisi asialle täytyy tehdä jotain. Niinpä seuraaville 4 vuodelle onkin suunniteltu poliisien kouluttamista etiikasta. Vaikka suunnitelma varsinaisesti alkaa toteutua vastaa 2011, niin oli hienoa päästä jo vähän aloittelemaan asiaa viime viikolla.Asiat kun järjestyi.
Etiikka 1. osallistui 38 poliisia. Tuossa yläkuvassa he ovat sitten jo todistukset käsissään kurssin loputtua. Hienoa oli, että paikalla oli myös 7 naispoliisia, koska on todettu, että naiset ovat herkempiä ilmoittamaan näkemänsä vääryydet ja että naiset ovat myös vaikeammin lahjottavissa. Palkkaamalla lisää naisia poliisiin sai esim. Chilen poliisin korruptio luvut laskuun.
Tämä oli upea aloitus ja kysyntää tuntuu nyt riittävän. Eikä ole mikään ihme, että tarvetta koulutukselle on, koska kun kysyin heiltä, että kuinka moni kenialainen luottaa poliisiin, niin vastaus oli heidän mielestään, että vain 2%. Samainen luku Suomessa on 92%.
T. Kari Rönkkö

Vieraina tuttuja!

Kulunut viikko piti sisällään monia vierailuja. Heti alkuviikosta majassa pyörähti herrat Ylenius ja Salmi. Olivat Keniassa parin viikon reissulla suunnittelemassa matkoja, joita sitten alkavat markkinoida siellä Suomen päässä.Katselkaahan jos näette Simba Experiencen mainoksia, niin tiedätte missä mennään heidän osaltaan. Voitte myös vierailla heidän sivuillaan osoitteessa: www.simbaexperience.com.
Keskiviikkona meillä oli ilo pitää kotonamme kuutta Joensuuta ja kolmea Söderlundia. Piisas muuten puhetta mökissä. Illalla Joensuista Arto opasti meitä vanhempia markkinoinnin saloihin. Arto on tehnyt upeaa uraa Nokialla. Asiaa en yhtään ihmettele, kun kaverin tunnen jo poikasesta Bolivian ajoilta , ja varsinkin kun nyt kuuntelin Arton puheita. Tuli mieleen, että meillä erityisesti seurakuntapuolella tulisi päästä pois siitä pienestä laatikosta jossa ollaan, ja kuunnella näitä nuoria kavereita huolella.
Joensuut jatkoivat torstaina matkaansa ja tilalle tuli Heinoset Ugandasta. Upea pariskunta, joiden kanssa on hienoa olla täällä yhteistyössä. Artolla kitara mukana ja minäkin kaivoin omani esiin, ja niin ilta meni mukavasti soitellessa ja laulaessa.
Epämiellyttäviäkin vieraita viime viikolla kävi, nimittäin luonamme vieraili myös vatsatauti, jota tuttavallisesti täällä kutsumme hulivilikakaksi tai pyrstö-yskäksi. Myös tuo vieras on nyt poistunut tuvasta.
Joelilla viikolla kaksi matsia. Voitto Oshwalista 6-0, ja Joel teki 3 maalia. Toinen voitto Strathmorista 3-2 ja Joel vastasi 2 maalista.
Palataan asiaan ensi viikolla!
T. Kari Rönkkö

Vanhat hyvät ajat!

Elämme aikaa, jossa jos jonkinlaiset paineet ja kiireet hyökkäävät päälle suunnasta jos toisesta. On työkiireet, monenlaiset kotiaskareet,lasten kasvattaminen ja niin edelleen. Kiirettä ja painetta riittää joka päivälle. Siksi onkin hyvä aina silloin tällöin pysähtyä ja miettiä, että missä mennään.Tämä siksi, että on kuitenkin varsin todennäköistä, että jo kymmenen vuoden kuluttua muistelet näitä aikoja niinä vanhoina hyvinä aikoina. Siis mitä jos nauttisit näistä/niistä vanhoista hyvistä ajoista jo tänään!
Vierähtäneellä viikolla tein matkan Ugandaan. Tämä oli ensimmäinen reissu sinne sitten kesälomien. Monet varmaan muistavat kuinka somaliterroristit iskivät jalkapallon mm-kisojen aikana kahteen ravintolaan Kampalassa tappaen 79 ihmistä. Tuon iskun vaikutukset näkyivät Kampalassa selvästi nousseena poliisinäkyvyytenä. Samoin lentokentän turvallisuutta oli lisätty ja jos jonkinlaista tarkastusta oli jo ennen kentälle pääsyä.
Noiden pommi-iskujen jälkeen useita kymmeniä somaleja pidätettiin ja Uganda lähetti lisää sotilaita Somaliaan. Tämä taas aiheutti sen, että nuo Somalian terroristi- ryhmät uhkasivat lisä-iskulla Ugandaa. Inhottava kierre. Samoin nuo ryhmät ovat uhanneet iskeä Keniaan.
Töiden puolesta matka kuitenkin sujui hienosti.
Kotirintamalla olemme olleet nyt kahtena peräkkäisenä lauantaina Joelin jalkapallo turnauksissa. Joel on pelannut ja Ella pitänyt kirjaa. Turnaukset ovat mennee hyvin, vaikka ihan voittoon asti emme ole yltäneet. Joel on kuitenkin edelleen pysynyt joukkueen maalikuninkaana. Sarjapelit jatkuvat tänään tiistaina kotipelillä Oshwal:a vastaan. Sinne taas nauttimaan näistä vanhoista hyvistä ajoista.
Kari Rönkkö

Huumeita ja väkivaltaa

Tuo huume osuus otsikosta selviää jo tuossa yllä olevassa kuvassa, jossa olemme Joensuun Arin kanssa päässeet lavalle puhumaan yhteisistä huumekokemuksistamme Bolivian ajoilta. Muisteltiin kuinka minun ensimmäinen työtehtäväni Boliviassa tuli juuri Arilta, kun menimme paikalliseen vankilaan saarnaamaan. Mieleen tuli myös elävästi kuinka etsimme vieroituskeskuksesta karannutta kaveria Cochabamban siltojen alta.
Ari oli nyt saapunut Nairobiin puhumaan huumeidenvastaisesta työstä, jota tehdään Latinalaisessa Amerikassa. Tarkoitus oli sytyttää samanlaista näkyä meidän Afrikkalaisiin kumppaneihimme. Saamastamme palautteesta päätellen voimme toivoa, että jokin kipinä heissä olisi syttynyt.
Seminaarissa oli meidän vieraanamme myös kuuluisa kenialainen rap-muusikko DNA. Hän on ollut nyt kuivilla reilun vuoden ja kertoi meille kuinka Jumala vapautti hänet riippuvuukisita. Järkyttävää oli myös kuulla häneltä kuinka helppoa huumeiden saaminen tämän päivän Keniassa on. Sanoi, että antakaa hänelle 10 minuuttia ja hän kävelee seminaaripaikalta kadulle ja löytää kamaa. Sitä kun myyvät kaikki katukauppiaat ja joka kioski. Yritän nyt saada DNA:ta Ellan ja Joelin koululle puhumaan asiasta.
Joensuun Anne taas puhui kumppaneillemme perheväkivallan yleisyydesta, ja kuinka sitä voitaisiin torjua seurakuntien toimesta. Oli siis aika vahvaa asiaa koko viikolle. Toivotaan, että nyt tartutaan toimeen myös täällä.
T. Kari Rönkkö

Näin Kivaa!!!

Niin kuin pikku poika tuossa ylhäällä osoittaa, niin näin kivaa on ollut. Muslimien paastokuukausi päättyi Id-juhliin ja se tarkoitti ylimääräistä vapaapäivää meille ja koululaisille.
Toinen kiva juttu viime viikolla oli uuden jalkapallokauden avaus. Joelin joukkue pelasi harjoitusottelun Saksalaista koulua vastaan. Joel teki kauden ekan maalin, järjesteli seuraavan jne. Joel ehti myös huilata penkillä, jotta kaikki saivat pelata. Päättyihän peli meille 7-0. Saksalaiset eivät näemmä osaa pelata jalkapalloa. Sarja alkaa sitten varsinaisesti tällä viikolla. Ella on muuten tuon joukkueen joukkueenjohtaja. Moni poika tuntuu olevan mielissään tuosta asiasta. Ellan hymy kun saa kuulemma tappionkin tuntumaan voitolta. On pojilla sana halussa.
Kolmas kiva juttu viime viikolla oli se, että säät lämpenivät ja mittari osoitteli jo yli 30 asteen lukuja. Lauantaina kun tunnin verran pihalla luin niin tulos oli varsin punainen.
Neljäs nasta juttu viime viikolla oli se, että saimme pitää vierainamme Joensuun Aria ja Annea Boliviasta. Monta iltaa meni muistellessa yhteisiä vuosiamme Boliviassa. Naurettiin paljon!
Ari ja Anne ovat tämän viikon täällä Nairobissa opettamassa meitä Fidalaisia ja meidän Afrikkalaisia kumppaneita. Tuosta aiheesta enemmän ensi viikolla.
Upeaa alkanutta viikkoa teille kaikille.
T. Kari Rönkkö

Mama Kenya

Viime viikon keskusteluja täällä Keniassa on hallinnut vuosi sitten tehty väestönlaskenta. Porukka siis laskettiin syys-lokakuussa 2009 ja tulokset julkaistiin viikko sitten. Meidätkin on laskettu mukaan johonkin kategoriaan. Edellisen kerran olemme olleet mukana väestönlaskennassa vuonna 2000 Yhdysvalloissa.
Äiti Kenialla on siis 38 610 097 lasta. Ja koska tämä laskelma on tehty vuosi sitten ja samalla on huomattu, että Kenian väestö kasvaa miljoonalla hengellä vuodessa, niin väkeä täällä tänään on noin 40milj. Yli puolet väestöstä on alle 20-vuotiaita, joten väestön kasvu jatkuu kiivaana myös tulevina vuosikymmeninä. Ei ole täällä eläkepommia tikittämässä.
Tietysti tällainen väestönkasvu laittaa monta muuta juttua tikittämään. Miten tällainen kasvava joukko ruokitaan, koulutetaan, lääkitään jne. Siinäpä vasta kysymys. Varsinkin kun jo nyt Keniassa on 6 miljoonaa henkeä, jotka eivät ole käyneet päivääkään koulua.
Samaisessa väestönlaskennassa selvisi myös, että Keniassa on 3 miljoonaa kamelia, 1,8 miljoonaa aasia, 14 miljoonaa lehmää, 27 miljoonaa vuohta.
T. Kari Rönkkö&co

Kuka opettaa ja ketä?

Tervehdys jälleen täältä Keniasta, joka syntyi uudelleen viime perjantaina, kun uusi perustuslaki otettiin käyttöön suurin juhlallisuuksin. Uhuru-puistossa sanotaan olleen paikalla n. 500 000 henkeä. Kenialaiset ovat vieläkin ilosella mielellä uudesta laista, joka kaventaa presidentin valtaa ja kasvattaa kansalaisten oikeuksia.Iloitsemme iloitsevien kanssa maassa, jossa liiankin harvoin on aihetta juhlaan.
Viikko Arushassa meni mukavissa merkeissä. Nämä seurakuntien lähettämät johtajat ja tulevat johtajat olivat todella aktiivinen ryhmä.Ei juuri tarvinnut yllyttää eikä ärsyttää keskustelua, joka leimahti helposti, kun porukalla mietittiin eettisiä kysymyksiä. Lisämausteen tähän antoi se, että opiskelijoita oli 7 maasta: Keniasta, Tansaniasta, Ugandasta, Etiopiasta, Sudanista, Ruandasta, Kongosta ja opettaja Suomesta. Jotkin asiat ovat universaaleja, mutta toiset asiat taas hyvinkin paikallisia. Välillä tuntuikin, että ei ihan helposti löydetty yhteistä säveltä. Ja toisaalta, tarvitseeko meidän aina niin yksimielisiä ollakkaan, kunhan perusasioista ollaan samaa mieltä.
Perjantai-iltana sitten lentokentällä kysyin kenialaiselta työkaverilta ennen Nairobin lentoa, että en ole ihan varma, että kuka opettaa ja ketä. Kuulemma Afrikka voittaa aina!
T.Kari

Uusi juttu vanhoin kuvin

Niin kuin oli juttua viime viikon kirjoituksessa, niin tämä viikko on vienyt matkamiehen Arushaan. Täällä Habari Maalum Collegessa nämä nettiyhteydet ovat niin hitaat, etten edes viitsi yrittää kuvien liittämistä juttuun tällä kertaa. Ja siksi toisekseen nuo vuoret ovat edelleen ihan saman näköiset.
Tänne saavuttiin eilen, eli sunnuntai-iltana. Tätä kirjoittaessa on jo maanantai ja ensimmäisen päivän tunnit ovat jo takana päin. Hyvä porukka on kasassa, heistä enemmän ensi viikolla, kunhan tässä ensin viikon verran paremmin tutustutaan.
Viime viikko meni varsin arkisissa merkeissä. Joku voisi ajatella, että elämä Afrikassa olis jo niin erilaista, ettei varsinaisesta arjesta voisi puhua. Tosi asia vaan on, että arkea se elämä täälläkin on yli 90 prosenttisesti. Siinä muuten hyvä syy meille kaikille nauttia arjesta, sitä kun tämä elämä voittopuolisesti on. Työtä, kotiaskareita,lasten juttuja jne.
Kenia valmistautuu kovalla tohinalla juhlallisuuksiin, jotka pidetään tämän viikon perjantaina uuden perustuslain kunniaksi. Sotilaat ovat harjoitelleet paraatia varten Nairobin keskustassa yöllä kello 3 ja 6 välillä. Täällä puhutaan nyt
Kenian uudelleen syntymisestä. Perjantai on myös kansallinen vapaapäivä. Noiden juhlien vuoksi Kenian rajat suljetaan perjantaina useiksi tunneiksi. Tämä tietysti voi vaikeuttaa kotiin paluuta, sillä tarkoitus olisi lentää täältä Nairobiin perjantai-iltana. Mielenkiintoista nähdä kuinka käy.
Jos ette ole kuulleet, niin nyt se on sitten tutkitusti varma asia: Suomi on maailman paras maa asua. Tuo Newsweekin tutkimus on saanut huomiota myös täällä. Kenia on muuten saman tutkimuksen mukaan Afrikan 8. paras maa asua. Hyvä Suomi!
T.Kari

Arusha

Kun lentää Nairobista Kilimanjaron kentälle, niin juuri kenttää vastapäätä tuo kuuluisa vuori on matkalaisia vastaanottamassa. Kilimanjaro on sen verran oikullinen vuori, että se näyttäytyy aika harvoin. Nyt oli sen verran onnea mukana, että vuori näyttäytyi ja sain tarkastettua, että huipulla on vielä lunta. Säät lämpenevät sitä vauhtia täälläkin, että on arvioitu ikilumen häviävän vuoren huipulta kymmenessä vuodessa.
Arusha ja Nairobi ovat sen verran korkealla, että näin talvis-aikaan yöt ovat aika vilakat, eli noin 15 astetta. Päivällä jos paistaa, niin sitten päästään jo mukaviin lämpöihin. Pilvisenä päivänä pysytellään siinä 20 asteen tietämillä. Täällä siis pidetään kylmää helteisen Suomen kesän jälkeen. Tosin me täällä olemme jo menossa kohden kesää.
Arushassa mulla oli tapaaminen ruotsalaisten ja tanskalaisten lähettien kanssa. Puhuttiin siitä, että kuinka voisimme tehdä yhteistyötä koulutusasioissa ja kuinka välttäisimme mahdollisia päällekkäisyyksiä. Mukava tapaaminen.
Kaikkein mukavinta oli kuitenkin tavata uudet LEMATI-opiskelijat, joita sitten menen varsinaiseti opettamaan 23-27.8. Paikalla oli opiskelijoita Keniasta, Tansaniasta, Ugandasta, Sudanista, Etiopiasta, Kongosta ja Ruandasta. Nämä ovat sitten niitä kirkkokuntiensa tulevia johtajia, joihin kumppanimme haluavat panostaa.
Tuosta Ruandasta tuli mieleen, että odotetusti istuva presidentti valittiin uudestaa. Sai 93% äänistä.
Lapset yrittävät päästä taas kouluhommista jyvälle ja tekivät oikein läksyjä viikonloppuna. Mulla tämä tuleva viikko menee tuntien suunnittelussa tuota Lemati-kurssia varten. Opetan etiikasta ja siinä samalla vähän harjoittelen tuota lokakuun poliisikoulutusta varten.
T.Kari&co

Nairobi

Jätettiin lauantaina haikeat jäähyväiset Kallelle lentokentällä. Sydäntä lämmitti kuitenkin ajatus siitä, että Kalle tulee tänne jouluksi.
Ja nyt sitten ollaan täällä taas, siis Nairobissa. Sirkka tuossa sanoi, että vaikka ollaan täällä oltu vasta kaksi päivää, niin tuntuu kuin ei olisi poissa oltukkaan. Lähinnä kai tuon poissaolon huomaa siinä, että akut on ladattu ja toimeen on tartuttu.
Uusi kieli, uusi mieli ja miete siitä, että kuinka vasemmalla ajaminen voi olla se oikea puoli. Liikenteessä ei muutenkaan ole tapahtunut mitään paranemista, ja olo näin alussa on se, että tuntuu, kuin kaikki yrittäisivät ajaa päälle.
Koti oli kunnossa loman jälkeen ja kissat voivat hyvin. "Maanpaossa" olevaa Andyä käytiin myös tänään katsomassa. Oli koira sen verran lihonnut, että silläkin mennyt lienee aika hyvin. Halu olisi saada Andykin kotiin ja siksi jo tänään käytiin katsomassa uutta kotia. Ei tainnut löytyä vielä tänään sitä oikeaa.
Ellaa ja Joelia ei ole juuri kotona näkynyt kuin iltaisin. Onhan nyt nähtävä kaikki täällä olevat kaverit.
Keniassa mielialat ovat korkealla perustuslain uudistamisesta käydyn kansanäänestyksen jälkeen. Uudistusmieliset voittivat selvästi saaden 70% äänistä. Kaikkein parasta tässä oli tietysti se, että vaalien jälkeen ei tapahtunut mitään väkivaltaisuuksia. Tämä jo sinällään antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tänään on sitten vuorossa presidentin vaalit Ruandassa. Tänä vuonna kun Afrikassa on nuo uskomattomat 22 vaalit.
Niin tämä arki lähtee rullaamaan. Sirkka valmistelee taloudesta neljännesvuosiraporttia ja minä runoilen narratiiviraporttia. Koulut alkavat torstaina ja torstaina minäkin lähden jo ekalle reissulle. Matka suuntautuu Tansanian Arushaan. Uusi johtajuusopiskelijoiden kurssi kun aloitti siellä opiskelut tänään.
Kiitos vielä kerran teille kaikille kuluneesta kesästä!
Terveisin Rönköt

Hyvästejä

Loma alkaa olla takanapäin ja ensi viikolla kirjoittelen jo sitten Nairobista. Tuo kuva tuossa ylhäällä kertoneen osaltaan siitä, kuinka tämä aika on mennyt. Kuva ei siis kerro mitenkään siitä, millainen fiilis on taas palata töihin.
Kulunutta viikkoa väritti osaltaan projektit, joita appi-ukko oli mökille järjestänyt. Oli mappisavottaa, vesiputkiprojektia ja laiturin suoristamista. Mutta vieläkin enemmän tätä kulunutta viikkoa voisi kuvailla hyvästely-viikoksi. Jälleen kerran me, jotka olemme lähetetyt maatakiertävälle radalle, hyvästelimme isät,äidit, mummot, ukit, tädit, sedät, enot, serkut ja ystävät.Kun olemme jo kymmenen vuotta ulkomailla asuneet, niin meistä on tullut aika hyviä tuossa hyvästelyssä, mutta kyllä se silti joka kerta aika haikeaa on. Nuo rakkaamme ovat avanneet meille jälleen kotinsa ja sydämensä. Kiitos teille!
Nämä viimeiset päivät menevät sitten asioita järjestellessä, jotta voimme jättää jälkeemme puhtaan pöydän ja saamme ostettua kaiken tarvittavan, että taas siellä vuoden pärjäämme.
Tässä kaikki tällä kertaa Suomesta. On aika poistua ja palata sorvin ääreen. Kiitos kaikille.¨Nähdään Nairobissa¨.
T.Kari

Pyhä!

Viime viikolla kävi niin onnellisesti,että onnistuimme ulkoistamaan lapsemme ja pääsimme Sirkan kanssa vähän karkuun. Siis vähän karkuun tarkoitti, että mentiin yli 1000km pääkaupungista pohjoiseen.
Kalle jäi Hesaan kavereidensa kihlajaisiin, Ella oli Sirkan siskon ja serkkunsa kanssa Espanjassa, ja Joel Kokkolassa Kokkola-cupissa pelaamassa fudista.
Kun reilun 1000km Helsingistä pyyhkii pohjoiseen, niin päädyttiin Sirkan siskon mökille Pyhälle. Upea ja rauhallinen paikka. Ei todellakaan ollut pelättävissä, että olisi jäänyt auton alle. Yölläkin hiljaisuus oli täydellistä. Oli hienoa vaan olla, katsella suota ja lukea.
Aktiviteettiäkin löytyi sen verran, että päästiin upeisiin maisemiin vaeltelemaan. Säät suosi ja sääsket pysyivät poissa. Toki tekemisen puolelle meni myös mökin terassin pintakäsittely, mutta hallitseva piirre oli kuitenkin lepäilyssä.
Nyt sitten etapeissa palaamme kohden etelää. Etelään tässä kohden tarkoittaa Nairobia.
Ensimmäinen etappi on Iisalmessa, jossa olemme vanhempieni ilona. Seuraavaksi menemme ilostuttamaan Sirkan vanhempia Pielavedelle. Välietepit vielä ennen Hesaa ovat Jyväskylä ja Hämeenlinna. Ensi viikolla näihin aikoihin olemme sitten jo Espoossa.
Nyt sitten keskitytään yleisurheilun em-kisoihin.
T.Kari

Ihme nurmella

Tuossa otsikossa viittaan vuoden 1980 talviolympialaisiin, jossa Yhdysvaltain opiskelijapojat voittivat jääkiekossa Neuvostoliiton jääkiekkokoneiston. Tuota tapahtumaa alettiin sittemmin kutsua Ihmeeksi Jäällä.
Omasta mielestäni samanmoinen ihme nähtiin viime viikolla HesaCupissa, jossa Joelin joukkue, HJK-j94, selvittivät tiensä aina finaaliin asti sarjassa, jossa sai pelata myös 93-syntyneet.
Kuuden päivän aikana pojat pelasivat kymmenen ottelua paahtavassa helteessä. Jalkoihin jäi tietysti suomalaisia joukkueita, kuten myös joukkeet Brasiliasta ja Venäjältä.
Joka päivän aloitimme rukouksella ja siunasimme pelaajat (erityisesti Joelin) ja tulevat pelit. Pyysimme, että pojat antaisivat parhaansa ja ettei loukkaantumisia tulisi. Tällainen doping on vielä sallittua ja auttoi hyvin.
Finaalissa vastaan tuli sitten joukkue Equadorista. Tuo iso kokoinen joukkue oli jo tavattu alkulohkossa ja koettu heille 2-1 tappio. Samanlaista taistelua tarvittiin myös tähän peliin, joka pelattiin Pallokentällä parituhatpäisen yleisön edessä ja suorassa televisiolähetyksessä. Vastustajan pelaajat olivat kaikki ainakin vuoden vanhenpia ja suuri osa jopa kaksi vuotta vanhempia. Daavid ja Goljat asetelma siis. Pojat taisteli upeasti ja esiintyivat edukseen Canal+ lähetyksessä, vaikka tappio tulikin lukemin 3-0. Joskus siis Goljatkin voi voittaa. Upea turnaus, josta on vieläkin hyvä mieli jäljellä ja aika mukava rusketuskin.
T.Kari

Fudista ja hellettä

Nyt on saanut tämä katajainen kansa vuodattaa pihkaansa kunnon kesäsäässä. Ensi viikoksi on oikein annettu hellevaroitus ja varmaa on, että moni tästä säästä jo kärsiikin, mutta me nautimme joka hetkestä. Tuossa yläpuolella on kuva Pielavedeltä ja tässäkin tapauksessa yksi kuva kertoo asian paremmin kuin mitä minä sitä osaisin kuvailla. Ainoa tumma pilvi taivaalle ilmestyi keskiviikko aamuna, kun Sirkan isä vietiin ambulanssilla Kuopioon sairaalaan. On nyt hyvässä hoidossa ja toivotaan, että maanantaina pääsee takaisin Kirkkosaareen nauttimaan upeista säistä.
Moni voisi kuvitella, että jalkapallo kausi huipentuu tämän illan mm-finaaliin,mutta se on harhaluulo, sillä varsinainen fudisjuhla alkaa vasta huomenna, kun Hesacup pääsee alkamaan. Joelin urakka alkaa huomenna Myllypurossa klo 9. Siinä on fudista parhaimmillaan.
Iloinen tapahtuma oli myös perjantaina, kun Kallen aamukampa näytti nollaa, ja poika pääsi siviiliin. Taas tuli yksi etappi käytyä.
Helteistä viikkoa toivotellen,
T.Kari

Rauhaa!

Saapuminen Afrikan vilinästä Suomeen on jo sinänsä rauhoittava kokemus. Pääkaupunkiseudulla jo tuntui, että missä ovat kaikki ihmiset. Tämä rauhan kokemus menee vielä johonkin potenssiin täällä Pohjois-Savossa. Iisalmi ja Pielavesi vaikuttavat todella rauhallisilta paikoilta Nairobin hulinan jälkeen. Ja olemme nauttineet joka hetkestä.
Eloa tähän rauhallisuuteen toi lauantaina pidetyt Mökkiseurat Pielavaden Kirkkosaaressa. Upeassa säässä Waarnojen mökille kokoontui yli 200 henkeä.Tätä on melkein vaikea ymmärtää. Yli 200 henkeä, mökkiseuroissa, Pielaveden Kirkkosaaressa. Kyllä ihmiset vielä haluavat tulla Sanan kuuloon, vaikka joillekin kirkon kynnys onki tullut aika korkeaksi, niin mökille on helppo tulla. Jos teitä harmittaa ettette päässeet mukaan, niin seuratkaa TV7 ilmoittelua. Nuo seurat tulevat televisiosta tässä loppukesän aikana.
Tämä alkuviikko ollaan vielä täällä sydänmailla ja loppuviikosta palataan Hesaan, ja Joel aloittaa urakkansa HesaCupissa.
Helteisin terveisin Kirkkosaaren laiturilta,
Kari

Hei hulinaa!

Keuruun kesäkonferessi veti 65. juhlavuotenaan kentän täyteen väkeä. Oma näppituntuma on, että porukkaa oli enemmän kuin koskaan. Ja koskaan tässä yhteydessä tarkoittaa niitä kertoja, kun olemme itse olleet siellä paikalla. Yksi syy tähän lieneen ollut hyvä sää. Ainoastaan perjantai-iltana satoi. Toinen syy runsaaseen osallistujajoukkoon oli sitten Carola, joka perjantai-iltana veti juhlateltan täyteen innokkaita kuulijoita, eli n. 7000 henkeä.
Itse en ollut niin innokas tuohon konserttiin menemään, mutta onneksi Sirkka sai jällen minut ylipuhuttua. Bändi oli loistava, kuten myös Carola. Yllättävää oli se evenkelioiva ote joka Carolalla oli. Hän oli myös luvannut lehdistölle laulaa laulun, jonka oli Victorian häissä laulanut. Lehdistö sai odottaa laulua 1,5 tuntia ja sillä aikaa kuulla koko evankeliumin. Hienoa!
Sirkan kanssa päivystimme Itäisen Afrikan osastolla ja parhaamme mukaan kerroimme työstämme Afrikassa ja virittelimme lähetysintoa. Muu aika meni sitten tuttujen kanssa jutellessa. Hienoa on tavata vuodesta toiseen ihmisiä konffassa, kun muuten tuo yhteydenpito jää valitettavan hataraksi.
Siellä me olimme yhdessä n. 30 000 muun kanssa. Hei hulinaa!
Tätä kirjoittaessa olemme jo tulleet loman viettoon Pohjois-Savoon. Täällä ollaan Hesa-Cup:n asti, ja sitten taas vääntäydymme pääkaupunkiseudulle nauttimaan Joelin peleistä ja Kallen kotiutumisesta armeijasta.
Leppoisia kesäpäiviä toivotellen,
Kari

Hammaslääkäri

Mielellään sitä jo tässä vaiheessa elämää haluaisi ajatella. että sitä on kova kaveri. On rymytty eri puolilla maailmaa ja käyty sellaisissa paikoissa, joihin ei nyt ihan joka poika menisi. Oltu nenäkkäinen sellaisten karjujen kanssa, että oksat pois. Mutta, mikä siinä on, että kun pitää mennä hammaslääkäriin, niin tulee sellainen heikko olo. Aamusta ensimmäinen ajatus on se, että tänään pitää mennä hammaslääkäriin. Olo on kuin silloin eka luokalla, kun piti talsia kouluhammaslääkäriin. Odotushuoneen hajut palauttavat aikamiehen takaisin lapsuuteen. Hentoinen Paula hammaslääkäri oven avatessaan saa hien vierimään pitkin selkärankaa. Ollaanpa sitä nyt niin kovaa kaveria, mutta ainakin yritän esittää sellaista. Rystyset valkoisina puristan penkkiä ja valon paistaessa kasvoille avaan suuni ja odotan tuomiota. Huh huh taas meni hyvin, ei reikiä. reipas poika. Tuon piinan jälkeen ja hyvien uutisien kanssa astun ulos tuosta paikasta ja mitkään huolet eivät paina vähään aikaan.
Viime viikolla kävin viemässä Espoonlahteen ja Myyrmäkeen lähetystyön vuvuzelat. Samalla innostettiin seurakuntia lähetystyöhön ja julistettiin Hyvää Sanomaa.
Tällä viikolla suuntana on Keuruu ja Kesäkonferenssi. Lähetysteltassa pidetään taas Sirkan kanssa lippua korkealla.
T.Kari

Jo joutui armas aika

Lennot oli ajallaan ja matka sujui muutenkin hyvin. Viime vuonna onnistuin heittämään huolet pois harteilta jo Amsterdamissa, mutta tänä vuonna tarvitaan vähän pitenpi aika. Ei huolta, koska vielä on kesää jäljellä ja vielä tulee kauniita päiviä.
Sirkka oli kentällä vastassa. Oli juuri vienyt Kallen Santahaminaan ja Ellan Rovaniemen koneeseen. Ella meni töihin hankkiakseen vähän lomarahaa.
Hienoa oli mennä katsomaan Kallea Sodeen. On poika miehistynyt kuluneen vuoden aikana. Omalla kohdalla Sotilaskodin munkista olikin jo kulunut aikalailla tarkasti 21-vuotta. Hyvältä maistui edelleen. Onneksi Kallella oli pitkä viikonloppuvapaa, niin ehdittiin vähän kertailla mennyttä vuotta.
Joel aloitti jalkapallorupeaman heti Suomeen tultuaann. Tässä on jo ehditty nähdä kolme matsia ja hyvin menee.
Oma rupeamani alkoi Leppävaaran Lähetyskappelissa sunnuntaina.Oli hienoa nähdä paljon tuttuja ja kertoa heille kuulumiset. Toki puheeseen mahtui opetustuokiokin. Lopuksi juotiin Kappelilla kahvit ja nautittiin seurustelun sakramentistä. Tänä iltana viedään lähetysintoa Espoonlahteen ja sunnuntaina Myyrmäkeen. Ja Vuvuzela soi!
T.Kari

Sudan

On sunnuntai-ilta. Laukut on pakattu ja taksi tilattu huomis-aamuksi klo 5.30. Rupeama alkaa olla jo takana päin ja loma on edessä. Ei huono!
Vielä viimeisillä höyryillä piti käydä heittämässä keikka Sudaniin. Ja jos ollaan oikein tarkkoja, niin Jubaan. Juba on eteläisen Sudanin keskus. Kaiken kaikkiaan Sudanin kanssa täytyykin olla tarkka, sillä maa on valtava. Pinta-alaltaan Afrikan suurin maa ja noin 10X Suomen kokoinen. Asian ollessa näin, niin ei kannata tässä ruveta esiintymään Sudan asiantuntijana, mutta muutama sana Jubasta.
Täällä oli paikallisessa lehdessä juttu Jubasta ja siinä sanottiin, että Juba on maailman nopeiten kasvava kaupunki, jossa jo nyt asuu n. 1.5 miljoonaa ihmistä. Ajattelin siis tulevani virkeään alueelliseen keskukseen. No virkeyttäkin on siis monenlaista.
Jubassa lähes kaikki tiet ovat hiekka teitä. Luonto on vihreää ja Niili virtailee kaupungin läpi. Ja kun sanon, että tässä rähjäisessä kaupungissa asuu siis nuo 1,5 miljoonaa ihmistä, ja kaupungissa ei ole minkäänlaista järjestettyä jätteenkeräystä niin se kertonee jotain paikan siisteydestä. Eikä siellä ole viemäröintiä ja taas kertoneen...
SPC (Sudan Pentecostal Church) oli järjestänyt Jubaan siis kumppanuustapaamisen jonne Fidan lisäksi tuli ruotsalaiset, norjalaiset ja amerikkalaiset.Keskustelut lähinnä pyörivät tulevan kansanäänestyksen ympärillä. Ennen tammikuun loppua 2011 Etelä-Sudanissa järjestetään kansanäänestys siitä, eroaako Etelä-Sudan omaksi itsenäiseksi valtioksi. Valitettavasti kuulosti siltä, että meni niin tai näin, niin ongelmia seuraa. Jos äänestävät eroavansa sitä ei siedä pohjoinen, koska onhan etelässä öljyä. Jos taas äänestävät, että pysyvät osana Sudania, niin SPLM ei sitä hyväksy ja käy taistoon. Sitä kuunnellessa tuli olo, että sota tästä tulee joka tapauksessa.
Sääliksi käy Sudanilaisia. Ensin sisällissodat,Dardur, sissit ja nyt tämä. Muistakaamme heitä.
Pikaisiin näkemisiin,
Kari

Kesäleski

Nyt, ensimmäistä kertaa siitä, kun aloitin tämän blogin vuodenvaihteessa, tuo otsikko pitää paikkansa:"Rönköt Afrikassa ja vähän muuallakin!" Minä olen siis Afrikassa ja muu perhe Suomessa.
Kun torstaina palasin Ugandasta, jossa meillä oli todella hyvät neuvottelut suomalaisten, norjalaisten ja ugandalaisten kanssa, niin jo seuraavana aamuna piti viedä Sirkka, Ella ja Joel lentokentälle. Hyvät todistukset hallussa oli lasten mukava lähteä Suomeen. Ellalla ja Joelilla onnellinen tilanne, kun on hyviä ystäviä täällä ja Suomessa. Joel oli jo lauantaina HJK94:n harjoituksissa.
Sirkka taas oli onnellinen saadessaan halata Kallea n. vuoden eron jälkeen. Kateeksi käy!
Tämä on ollut raskas rupeama. Vaikeuksia on riittänyt, kuten myös huolta ja murhetta. Aina kun jotain on mennyt hyvin, niin nurkan takaa on tullut märällä rätillä vasten kasvoja. Eikä tämä viimeinenkään viikko mennyt ilman murhetta.
Koiramme Andy meni näykkäisemään naapurin puutarhuria ja siitähän riemu ratkesi. Asukasyhdistys käsitteli asiaa ja antoi Andylle häädön. Minne koira laitetaan? Onneksi avuksi tulivat ystävämme, jotka antavat Andyn käyttää heidän pihaansa kesän ajan. Käytännössä tämä myös tarkoittaa sitä, että kun palaamme tänne kesän jälkeen, niin meidän täytyy etsiä uusi koti, jonne myös Andy voi muuttaa.Siis jo neljäs asunto tämän 2,5 vuoden aikana.
On raskasta, kun koko ajan täytyy olla vahva. Voimat alkaa olla vähissä. Vielä ensi viikolla käynti Sudanissa ja sitten alkaa loma. Tosin siinä on nyt alkuun saarna Leppävaarassa 13.6. Toinen 15.6 Espoonlahdessa ja kolmas Myyrmäessä 20.6. Juhannusviikko meneekin sitten Juhanuskonferenssissa Itäisen Afrikan osastolla. Mutta on ainakin uudet maisemat. Tulkaa juttusille!
Nyt kun on mieliala vähän matalalla ja sitten on täällä vielä yksin, niin päätin tuossa omaksi ilokseni ottaa kitaran esiin ja laulella. Aloitin laulun reippaasti, mutta kun tulin laulussa kohtaan joka menee: Olen kuullut on maa ilman vaivaa,ilman kyyneltä, taistoa, huolta. Kipu, sairaus ei tuskaa tuota.Siellä kerran mä olla saan. Halleluja siel riemuita voimme, halleluja jo epäilys haihtui. Enää koskaan en horjuen kulje, olen saapunut Jumalan luo.
Kyyneleet tuli silmään, eikä todellakaan siksi, että olisin liikuttunut omasta tulkinnastani.
T.Kari

Vielä vähän

Vielä vähän aikaa ja sitten alkaa loma! Sirkka vei juuri Ellan ja Joelin kouluun. Lapsilla kolmen päivän koeputki ja sitten torstaina koulu jo loppuu. Loma heillä alkaa räväkästi kun perjantaina aamulla lähtevät lentämään kohden Suomea.
Lehdistä on voitu lukea, että Suomessa on ollut lämmintä, mutta muuttuu viileämpään. No se on tuttu juttu.
Kun yskä alkoi helpottaa viime viikolla, niin tietysti piti sitten mennä niksauttamaan selkänsä niin, että koko loppuviikko meni ihan vain maatessa. Jotain yritin koneella tehdä kun makoilin sohvalla.
Kun tätä kirjoitan niin parin tunnin päässä odottaa tapaaminen Kenian poliisijohdon kanssa. Suunnitellaan syksyn etiikkakoulutuksia. Hienoa, että ovet ovat edelleen auki heidän suuntaansa.
Keskiviikko aamuna suuntaan sitten kohden Ugandaa, jossa käydään pitämässä neuvotteluita Ugandan helluntaiseurakunnan johdon kanssa. Siellä on jotain pientä häikkää ja täytyy käydä oikomassa syntyneitä väärinkäsityksiä. Torstai-iltana palaan sitten kotiin ja jo perjantai-aamuna vien sitten perheen kentälle.
Itse viivyn täällä vielä reilun viikon ja käyn pitämässä seminaaria Sudanissa,Jubassa.
Itse sitten lentelen Suomeen ma 7.6. Kyllä tässä jo loman tarpeessa ollaan.
Pikaisiin näkemisiin,
T.Kari

Hinkuyskä

Jälleen on viikko vierähtänyt. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut oikein hieno viikko ja antoisa viikonloppu.
Tuo otsikko lienee vähän väärässä ,jos mennään ihan tarkkaan diagnoosiin, mutta tuolta tuo tauti on tuntunut ja kuulostanut. Siis todella legendaarinen flunssa. Teknisesti olen siis ollut kuluneen viikon sairaslomalla, mutta käytännössä se on tarkoittanut sitä, että olen ollut toimistohommissa ja kirjoitellut jotain suunnitelmia vuosille 2011-2014 vähän parempaan malliin.
Tiistaina Ella alkoi valitella huonoa oloa ja ajattelimme, että Ella on saamassa tämän saman taudin. Mutta kun hänen vatsatautinsa kivut vain kovenivat ja kovenivat aloimme pelätä mahdollista umpisuolen tulehdusta. Sirkka vei sitte Ellan Aga Khan-sairaalaan. Siellä laittoivat Ellan tippaan ja alkoivat tutkia missä mennään. Kuuden tunnin jälkeen tulivat siihen tulokseen, että Ellalla on vatsassa bakteeritulehdus. Sai siihen antibiootit ja homma alkaa olla jo takanapäin. Nyt sitten vaan Sirkka alkaa köhiä.
Ella parantui loppuviikkoon sen verran että pystyi osallistumaan Rosslyn Singersin konserttiin. Porukka lauloi todella upeasti ja nautiimme tietysti kovasti Ellan kuin koko porukan lauluista. Hieno ilta!
Kun sitten olimme saaneet perjantaina kunnon kulttuuripläjäyksen, niin lauantaina lätisi sitten jo ihan kunnolla, kun olimme Joelin rugbyturnauksessa, BLACKROCK. Rugby on täällä iso juttu, joten paikalla oli televisio, ja radiokanavat lähettivät tapahtumapaikalla suoraalähetystä.Pojat pelasivat upeasti. Viisi matsia viidessä tunnisa on tosi kova juttu. Pääsivät kakkossarjan finaaliin, jossa tuli heille vasta pysäyttäjä, eli Moi Force Academy. Joel oli varmaan turnauksen nuorin pelaaja, mutta niin vain pelasi kaikki pelit alusta loppuun. Poika taklaa jo kovaa ja periksi ei anneta.
Siinä motto meille kaikille tulevalle viikolle. Periksi ei anneta!
T.Kari

Puhemylly

Tämän blogin verestäminen siirtyi näin maanantain puolelle, vaikka yritys on ollut aina päivittää se sunnuntaina. Mitään lakia ei tietenkään ole tuosta sunnuntain päivityksestä, joten sitä lienee turha pyydellä sen enempää anteeksi.
"Mutta miksi et päivittänyt sunnuntaina?": kyselee epätietoinen Savosta. Hienoa olisi vastata, että tämä johtuu vain Äitienpäivän vieton juhlallisuuksista, mutta näin ei ollut asian laita. Syy kirjoittamattomuuteen löytyy viime viikon matkasta Arushaan ja sieltä saadusta "Kaikkien flunssien Äidistä". Ja kun tähän vielä lisätään se tosiseikka, että olen suomalainen mies, niin osaan poten flunssaa sillai reilusti.
No nyt on maanantai, eikä flunssa ole minnekään kadonnut, mutta koneelle on tultava ja edes yritettävä tehdä töitä. Pääkallopaikalta Helsingistä kun ovat sitä mieltä, että euro-saldoissa on jotain heittoa. Se selviää kyllä.
Siis Arushassa viime viikolla olin flunssaa hankkimassa. Lentelin Kilimanjaron kansainväliselle lentokentälle, joka nimensä mukaan on ihan Kilimanjaron juurella. Vuorikin jopa näyttäytyi.
Matka alkoi jo hyvin Nairobin päässä, kun eräs toinen matkaaja tuli juttusille ja kyseli menemisteni suuntaa ja syytä. Kun kuuli meidän yliopistohankkeesta niin innostui heti. Kertoi olevansa World Bankillä töissä ja että he mielellään tukevat Afrikkalaisten yliopistojen tutkimustyötä. Antoi korttinsa ja pyysi ottamaan yhteyttä, kun olemme päässeet niin pitkälle. Samaan keskusteluun osallistui myös Kenian Tansanian suurlähettiläs, joka pyysi käymään, kun vierailen Dar es Salaamissa, ja kertomaan lisää tästä projektistä.
Ensin Arushassa oli uuden opiskelija-asuntolan avajaiset.Olin iloisesti yllättynyt työn laadusta, samoin kuin paikalla olleet Tansanian, Ruotsin ja Englannin edustajat. Seuraavaksi oli sitten vuorossa todistusten jako. Yhdeksän opiskelijaa sai diplomansa. Tuossa tilaisuudessa, jossakin vaiheessa, vähemmän paikallisia tapoja tuntevien usko alkoi horjua, että tämä tilaisuus ei pääty koskaan. Kävimme vuorotellen mikrofonin takana sanomassa, jotain kaunista ja inspiroivaa. Ja tietysti kovasti kiiteltiin ja kehuttiin toisiamme. Kaikkia piti muistaa jne. Jos asiaa kärjistää, niin kesti yli viisi tuntia saada noi yhdeksän todistusta jaetuksi.
Ja sitten taas syötiin.
Flunssaisin terveisin aurinkoisesta Nairobista,
Kari

Etiopia on toista maata

Matkat Etiopiaan ovat aina sieltä mielenkiintoisemmasta päästä.Viimeksi jo mainitsin, kuinka Etiopia poikkeaa selvästi muista kohdemaistani. Sekin tuli mainittua, että ruoka myös on erilaista ja todella maistuvaa.
Muut eroavaisuudet selviävät myös heti, kun lentoasemalta astuu ulos. Vastassa on uljas rivi yli kaksikymmentä vuotta vanhoja Lada-takseja. Ja voinen väittää, että suhteessa Etiopiassa on enemmän Ladoja kuin missään muualla. Tämä kaikki tietysti juontaa juurensa aikaan, kun Mengistu suoritti kommunistisen vallankaappauksensa, ja Etiopia siirtyi läheiseen yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Kansan suussa tuota aikaa kuvataan "Punaisen terrorin" ajaksi. Eikä tuo aika ole vaikuttanut vain autokantaan, vaan ajan hengen voi nähdä myös monissa virasto-ja kerrostaloissa, jonne sosialistinen arkkitehtuuri on jättänyt jälkensä.
Tuossa sivulla olevassa kuvassa jöpötän seistä Ethiopian Guenet Churchin ykkösmiehen kanssa ja takana on hänen kirkkonsa. Vuonna 1980 uudet hallisijat tulivat ja ottivat kirkkorakennukset haltuunsa ja tekivät siitä vankilan. Toki myös kaikki kristillinen toiminta kiellettiin ja tämäkin seuranani oleva piispa joutui vankilaan. Se oli kuulemma hänen teologinen korkeakoulunsa. 1991 kommunismin lakattua, kirkko palautettiin takaisin EGC:lle.
Menin siis opettamaan Addis Abeban-alueen työntekijäpäiville. Paikalla oli 80 henkeä ja ilahduttavasti heistä 20 oli naisia. Kun minulle sitten ojennettiin päivien aikataulu, niin törmäsin Etiopian seuraavaan erikoisuuteen. Minun aamun tuntien alkamisajankohdaksi oli laitettu 4.30. Tässä kohtaa tulee tietää, että kun aika Etiopiassa on 00.00, niin meidän kello näyttää klo 6.00. Siis on aina lisättävä paikalliseen aikaan kuusi tuntia. Siis opetukseni alkoi 10.30.
Etiopiassa sitä tuntee myös olevansa nuori. Kun lähdin matkaan 26.4.2010 Nairobista ja parin tunnin päästä olin sitten Addiksen kentällä, niin päivämäärä olikin 28.8.2002. Kahdeksan vuotta rapisi harteiltani ja olo oli sen mukainen. Mainittavaa on sekin, että Etiopiassa on vuodessa 13 kuukautta.
Kun sitten palasin kotiin, niin vastassa oli hyviä uutisia. Joelin musikaali esitykset olivat menneet hyvin ja rugbyssä oli tullut voitto. Nyt Joel oli vienyt pallon kahdesti maaliin asti. Ella oli taas ollut yli yhdeksän tuntia Thikan poliisiasemalla ajokokeessa. Tuon reilun yhdeksän tunnin aikana Ella oli vastannut 4 liikennemerkki kysymykseen ja ajanut noin 50m, ja näin todistanut kykynsä ja sai siis ajokorttinsa. Että näin tällä kertaa.
T.Kari

Seussical

Siitä ei liene ollut puhetta, että minun hieno tittelini täällä on: Itäisen Afrikan alueellinen koulutusneuvonantaja. Tämän tittelin myötä, ja yhdessä sen tosiasian kanssa, että olen myös nimetty alueen johtoryhmään, niin toimenkuvaan kuuluu muutakin kuin vain vastata tästä johtajuuskoulutusohjelmasta. Viime viikolla sain kunnian olla jakamassa todistuksia National Gender Trainers:lle. Samoissa merkeissä saan olla ensi perjantaina Arushassa Tansaniassa, jakamassa todistuksia Habari Maalum collegen opiskelijoille. Samalle päivälle on myös laitettu uuden opiskelija-asuntolan avajaiset, ja on hienoa olla myös tuossa tilaisuudessa nauhaa leikkaamassa.
Uskon edelleen, että paras tapa, jolla näitä maita viedään eteenpäin, on juuri koulutus. Ja on todella hienoa, että Fida tukee tämän tyyppistä kehitystä yhdessä Ulkoministeriöstä tulevien kehitysyhteistyövarojen kanssa.
Ensi viikolla olen myös Etiopiassa maanantaista keskiviikkoon opettamassa Addis Abebassa pastoriseminaarissa. Vaikka todistuksiakin on kiva jaella ja vain sanoa muutama kiitoksen ja kannustuksen sana, niin eniten nautin juuri näistä tilaisuuksista, joissa saan olla opettamassa, ja siinä samalla myös itse oppimassa.
Etiopiaan on muutenkin aina kiva mennä, koska tuo maa niin selkeästi poikkeaa näistä muista Itäisen Afrikan maista. Kumppani seurakuntaan, Ethiopian Guenet Church, olen myös saanut upeat työkaverit, joita on aina hienoa nähdä ja joiden kanssa työskentelystä nauttii. Eikä vähäisin nautinto suinkaan ole yhteiset ruoka hetket etiopilaisen ruoan merkeissä. Paikallinen ruoka kun on todella loistavaa. Minua on siellä jo kohdannut suurin mahdollinen kunnia, kun Guenetin piispa käsin syötti minua. Kuulostaa suomalaisesta oudolta, mutta sen merkitys on se, että minut on hyväksytty yhdeksi heistä. Nämä on niitä pieniä juhla hetkiä työn lomassa.
Yhtä juhlaa meille oli tarjolla myös perjantaina, kun kovaa taklaava rugby-poikamme Joel esiintyi Rosslyn Academyn High School musikaalissa Seussical the Musical. Esitys oli upea! Niin upea, että menimme uudelleen katsomaan sen lauantaina ja veimme ystäviä mukanamme. Vähäksi aikaa sai taas heittää arki huolet pois mielestä.
Siunattua viikkoa teille toivotellen,
Rönkön poppoo

Paluu arkeen

Tervehdys syksyisestä Keniasta. Saattaisi kuulostaa siltä, että täällä on aika, jolloin sataa räntää ja lehdet tippuvat puista. Ei täällä. Öisin ja aamupäivisin satelee ja on pilvistä, mutta sitten puoliltapäivin pilvet väistyvät ja päästään hyvinkin helle lukemiin (Suomessa raja 25 astetta) eli tuonne 30 asteeseen.
Viime sunnuntaina, kun kirjoittelin edellisen kerran, niin oli juuri palattu lähettipäiviltä Mombasasta, ja vielä oli jäljellä vähän juhlan tuntua. Sitten koitti maanantai ja paluu arkeen alkoi räväkästi. Apulaisemme Aku, joka oli vahtinut taloa meidän ollessa Mombasassa oli ollut teillä tietämättömillä lauantaina, mutta sitten kuitenkin palannut takaisin. Kun maanataina häneltä tiedustelin, että mitä täällä tapahtui lauantaina ja muutenkin meidän poissa ollessa, niin hän yht'äkkiä käänsi selkänsä ja lähti. Ihmeteltiin vähän Sirkan kanssa, että mitä tämä nyt tarkoitti, mutta sitä sen enempää ajattelematta menimme Sirkan kanssa kuitenkin kuntoilemaan. Kun sitten aloittelin töitä toimistossa, niin huomasin, että meidän kassalippaaseen oli murtauduttu. Se mitä lippaasta oli viety, voitiin laskea, mutta kuinka paljon meidän lompakoista on hävinnyt Akun toimesta jää arvoitukseksi.
Mutta toki tähän viikkoon mahtui myös juhlahetkiä. Yksi sellainen oli Joelin High School rugby joukkueen kauden eka matsi. Täytyy olla ylpeä pojan asenteesta. Joel on 15v ja High Schoolin ekalla ja muut pelaajat voivat olla aina 19 vuotiaita. Se ei haitannut jalkapallossa, jossa Joel taisi olla koko liigan paras maalintekijä, eikä tuo ikä tunnu haittaavan rugbyssakaan. Taklauksia otettiin vastaan ja niitä annettiin kuin miehet. Kaiken kruunasi omalla kenttäpuolella katkaistu vastustajan syöttö ja pallon juokseminen aina maaliin asti. Joel onkin saanut täällä lempinimen Flying Finn, Lentävä suomalainen.
Juhlaa oli myös lauantaina, kun Ella valmistautui Vanhojen tanssia vastaavaan juhlaan; Senior/Junior Banquette. Puku oli haettu ompelijalta, ja oli käyty kampaajalla. Talossa oli suuren juhlan tuntua, kun Ella kavereineen valmistui juhlaa. Minulla oli kunnia viedä heidät juhlapaikalle. Ella hymyili kilpaa isin ja äidin kanssa ja kaikki alkuviikon harmit oli jälleen pois pyyhitty.
T.Kari

Viisi päivää Mombasassa

Nyt, kun jo alkaa toipua päivän ajomatkasta, niin on mahdollisuus päivittää blogia.
Hyvä uutinen lienee se, että kamera tuli tällä kertaa mukaan, mutta huono uutinen on se, että kaikissa kuvissa on joitakin muita ihmisiä, joiden lupaa ei tullut kysyttyä. Joten niitä kuvia ei voi käyttää. Laitetaan kuitenkin jotain katsottavaa.
Jo säänkin puolesta meillä oli upea viikko. Aurinko paistoi meille reilulle 70 fidalaiselle, jotka olimme saapuneet Mombasaan eri puolilta Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Oli hienoa tutustua uusiin tulokkaisiin, ja verestää suhteita heihin, joita olimme tavanneet edellisen kerran vuosi sitten. Mukana oli myös pari vierasta Suomesta, jotka kehuivat, että onpas kasassa mielenkiintoinen porukka, joilla kaikilla varsin mielenkiintoiset taustat ja tehtävät. Totta joka sana!
Aamupäivät vietimme luennoilla ja osille iltapäiviä tuli sitten joitakin palavereja, joissa mietimme työtämme. Vaikka kuinka yritin laulattaa porukalle, että Päivä vain ja hetki kerrallansa, niin silti yritimme miettiä asioita aina neljän vuoden päähän.
Iltaisin oli sitten erilaisten ohjelmien kirjoa: Esittelyjen ilta, Laulun ja runon ilta, nuorten ilta, rukousilta ja kruununa Ehtoolliskokous perjantaina.
Minulla oli vastuullani perjantain aamunavaus ja samaan aikaan Sirkka oli vastuussa lasten pyhäkoulusta. Pyhäkoulussa Sirkalla oli tarinassa kolikko hukassa ja mulla muuten vaan homma hukassa, kuten tapana on. Tarinassaan Sirkka sitten kovan etsimisen jälkeen löyti kolikkonsa, ja minäkin sain jotenkin juonesta kiinni. Jos joku nyt ihmettelee, että mistä se nyt höpöttää, niin vastaus tähänkin löytyy Raamatusta.
Karvinen jossain kirjassaan on ajatellut yhtä asiaa näin: Lihavuus on onnellisten hetkien kertymää. Jos sitten mietimme mikä olisi indikaattori onnellisuudelle, niin se lienee löydettävissä puntarilta. Ruoka hotellissa oli sen verran hyvää, että uutta onnellisuutta lienee kertynyt jonkin verran. Nyt arjen taas alkaessa, niin sulakoon pois myös nämä onnellisuuden ripeet.
Niin ja onnellisuudesta puhuttaessa!Torstaina 8.4. vietimme 21-vuotis hääpäiväämme!
Motto ensi viikoksi: Käytä puhuessasi sulavia sanoja, koska voit huomenna joutua syömään ne!
T.Kari

Vanhat valokuvat!

Lukuun ottamatta tuossa päällä olevaa kuvaa, jossa Kiberan lapset lähettävät teille terveisiä, niin tällä viikolla mennään vanhoilla kuvilla. Syy tähän on pelkästään se, että muistin kyllä ottaa Ugandaan mukaani kameran laturin, mutta sitten udohdin ottaa kameran. Tämä vain todistaa sen, että ellei asiaa ole laitettuna kännykän muistutuksiin, niin sitä ei ole olemassa.
Matka Ugandaan meni hienosti. Meidän sikäläinen kumppanimme Pentecostal Churches of Uganda (PCU) on meidän Itäisen Afrikan kumppaneistamme pienin, mutta hyvin pippurinen, ja haluaa kovasti mennään eteenpäin. Suunnittelimme kuinka lujittaa kirkkokunnan rakenteita ja vahvistaa kirkkokunnan päätoimiston asemaa. Samalla myös suunnittelimme tälle vuodelle koulutusohjelman PCU:ta varten. Äkkiseltään voi kuulostaa hyvinkin tylsältä, mutta tosi asia on se, että juuri tämän tyylistä apua kumppanimme haluaa. Heillä on jo tarpeeksi kyvykkäitä kavereita tekemään ruohonjuuritason hommaa ja apua tarvitaan juuri koulutus puolella.
Kaikki muistaa Ugandasta heti Idi Aminin ja hänen hirmuhallintonsa. Niitä tässä on turha enää käydä läpi, mutta mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun alat jutella asiasta paikallisten kanssa. Asiat ei enää heille ole niin musta-valkoista kuin meille. Tuli samanlainen olo, kun katsellessa vanhojen natsien haastatteluja, jotka vielä yli 60-vuoden jälkeen pitivät kiinni noista vanhoista ajatuksistaan. Monelle ugandalaiselle, jotka tulevat Aminin heimosta ja kotialueilta, Amin on edellään hyvä johtaja, jonka maineen me länsimaiset olemme pilanneet. Mikään ei ole täälläkään niin yksinkertaista, vaikka monesti näin olisi helppo ajatella.
Ugandaa kutsutaan Afrikan helmeksi, ja tämä on helppo ymmärtää jo ajaessaan Entebbestä Kampalaan. Kaikki on todella vihreää ja rehevää. Kaikki edellytykset maan kehittymiselle ovat olemassa ja tosiasiassa Uganda on kovasti kehittynytkin viimeisten vuosien aikana. Erikoismaininnan Ugandan lisäksi kehittymisestään saavat myös Tansania ja Mosambik, ja tämä DFID:n mukaan. Siis monella rintamalla mennään eteenpäin.
Tiistaina suunnistamme Mombasaan Suomalaipäiville. Sinne saapuu yli 70 fidalaista kaikkialta Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Toki tässä luvussa on jo mukana lapsetkin. Toivottavasti nyt tulee myös kamera mukaan.
T.Kari

125 leimaa passissa

Jo nyt, kun olen vasta 2 vuotta ja 3 kuukautta ollut tässä hommassa, niin passi on niin täynnä leimoja, että täytyi hommata uusi. Tänne tullessa se olikin tyhjä. Toki vanhakin on vielä kaksi vuotta voimassa, mutta siitä loppuu sivut, joihin innokkaat tullivirkailijat voivat leimojaan lätkiä.
Viime viikolla olin taas leimojen keräys reissulla Tansaniassa. Ensimmäinen etappi oli Dar es Salaam, jossa Free Pentecostal Church of Tanzania kanssa mietittiin kuinka Habari Maalum Collegen asiat etenevät. Ja nehän etenevät hienosti, sillä rekisteröinti on vihdoin mennyt läpi, ja viralliset leimat haetaan todistuksiin ensi viikolla. Nämä ovat todella upeita uutisia ja mieli on kiitollinen. Tästä olikin hienoa jatkaa sitten opetussuunnitelmien kehittelyä. Työn alla oli uudistaa LEMATI:n (Leadership and Management Training Institute) opetussuunnitelmaa. Tuo kaksivuotinen koulutus on tarkoitettu seurakunnan johtajille, ja kirkkojen sosiaalisissa projekteissa työskenteleville projektipäälliköille. Tälläkin saralla saatiin valmista, joten tästä oli tulossa hyvä reissu.
Seuraavana ohjelmassa oli hypätä 12-paikkaiseen Cessna Caravaniin ja suunnata kohden Tangaa. Ensimmäinen lento oli Dar es Salaamista Sansibarille. Tältä saarelta oli vain 20 minuutin lento Pemban saarelle, ja vasta sieltä pääsimme päämääräämme eli Tangaan. Tässähän on teille hyvä karttaharjoitus, kun käytte läpi tuota reittiä.
Tangassa Fidalla on EU-rahoitteinen vammaisprojekti. Tavoitteena on tuoda vammaisasiaa esille ja auttaa tangalaisia. Keskuksessa järjestetään myös koulutusta ja autetaan kaikella muullakin tavalla. Suuri osa työtä ovat kotikäynnit. Minullakin oli mahdollisuus olla mukana tällaisella kierroksella. Oli suuri järkytys huomata ongelman suuruus. Yleensä missä tahansa liikkuukin, niin perässä kulkee iloinen ja terveiden lasten joukko, joille tuottaa suurta iloa nähdä valkonaamaa. Mutta kun pintaa hieman raaputtaa ja avaa silmänsä niin tuntui, että lähes jokaisessa hökkelissä, siellä jossain perillä ja piilossa muilta, oli vammainen lapsi. Vielä murheellisempaa oli kuulla, että 90% noista vammaisista lapsista oli syntynyt ihan terveinä, mutta ensimmäisten viiden vuoden aikana sairastettu aivomalaria oli tehnyt heistä CP-vammaisia. Tauti, joka olisi helposti hoidettavissa ja estettävissä, jos vain olisi varoja siihen. Tuli surullinen olo. Tietäen ettei ole helppoa hoitaa vammaista lasta Suomessakaan, mutta Afrikkalaisessa slummissa, peltihökkelissä, 35 asteen kuumudessa, äärettömässä köyhyydessä. Vetää sanattomaksi. Upeaa työtä teemme Tangassa, suurten haasteiden keskellä.
Leimojen kerääminen jatkuu taas ensi viikolla, kun tiistaina suunnistan Ugandaan. Kirjoittelen siitä sitten ensi viikolla. Siunattua pääsiäistä teille kaikille!
T.Kari

Aasi!

Kun alkaa miettiä mitä uutta kirjoittaisi, niin usein tulee mieleen tosi outoja juttuja. Tällä kertaa siihen voi tietysti myös vaikuttaa se, että kaksi varvasta on turvoksissa, ja ehkä murtunut. Mutta mieleen nyt tuli aasi, ja ajattelin kirjoittaa joitain tuosta aiheesta.
Tuo kuvassa oleve aasi on kuvattu Intianvaltameren rannalla, ja tämä isompi aasi otti kuvan. Mitä teimme rannalla?
Siihen taas johti toissa viikolla pidetty suunnitteluseminaari, jossa yhtenä osiona oli miettiä erilaisten ihmisryhmien ajankäyttöä. Harjoituksen tarkoituksena oli huomata, että naiset ovat paljon kiireisimpiä Afrikassa moninaisissa töissä kuin miehet. Samalla oli tarkoitus myös huomata, että paikalliset tytöt osallistuvat koulun jälkeen kotitöihin enemmän kuin pojat ja siksi he täällä menestyvät huonommin koulussa, kun ei ole aikaa lukemiseen ja läksyihin.
Suomalaisena tein sitten ajankäyttötaulukkoa meidän perheestä ja huomasin, että lapset tekevät pitkää päivää. Koulu alkaa 8.30 ja päättyy 17.30. Välillä lisäksi tulee viikonloppuisin turnauksia ja musikaaliharjoituksia jne. Kun sitten sanoin tämän huomion työpajan vetäjälle, niin hän sanoi, että hyvä huomio ja että kun lapsilla on lomaa koulusta, minun pitäisi viedä heidät lomalle.
No viime viikolla lapsilla oli koulusta vapaa viikko ja kun isä ja äiti olivat täällä viimeistä viikkoa, niin ajelimme rannalle huilaamaan. MINÄ oli töissä, jota joidenkin oli varmaan vaikea huomata.

Mutta takaisin tuohon aasiin. Aasi ei aina ole negatiivinen luonnehdinta, vaan jääräpäisellä aasilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Yksi sellainen piirre on se, että kun se jotain päättää, niin se pitää siitä kiinni. Ei väliä sataako vai paistaako, ei väliä tuleeko keppiä vai taputuksia. Päätös on tehty ja siitä pidetään kiinni. Monesti täällä tulee kaivanneksi tuota ominaisuutta. Asiat harvoin menevät niin kuin haluaisi ja toivoisi. Hyvin usein asiat menevät juuri toisella tavalla. Täytyy olla kuin aasi ja jaksaa viedä asoita eteen päin, satoi tai paistoi. Onneksi sään puolesta usein paistaa, niin sitä jaksaa paremmin puskea noita muita sateita vastaan. Minulla on visio, jonka uskon tulleen Jumalalta ja haluan viedä sitä eteenpäin kuin aasi. Näin on päätetty ja tähän suuntaan mennään, vaikka välillä tuntuukin toivottomalta.
Ensi viikko menee Tansaniassa monissa mielenkiintoisissa haasteissa. Niistä kerrotaan sitten viikon päästä.
T.Kari

Itäisen Afrikan yliopistohanke

Fida aloitti kumppaneidensa kapasiteetin vahvistamisohjelmat Itäisessä Afrikassa 1997. Näitä ohjelmia seurasi sitten voimaannuttamisohjelma ja nykyinen johjajuuskoulutusohjelma, jota minulla on kunnia vetää. Alusta alkaen on pienenä ongelmana ollut vakituisen koulutuskeskuksen puute. Johtajuuskoulutusohjelma joka alkoi 2007 toimi ensin Kampalassa, mutta vuodesta 2008 koulutukset on pidetty Arushassa Tansaniassa, Habari Maalum-mediakoulun tiloissa.

Kumppaneiden johtajuuden vahvistaminen ja tämän johtajuuskoulutusohjelman syntyminen on ollut monen suomalaisen lähetin työn tulosta. Hieno päivä meille kaikille oli 20.6.2009, kun 14 ensimmäistä opiskelijaamme saivat Diplomansa Daystar yliopiston valmistujaisjuhlassa.

Viime vuonna kuulimme Habari Maalumin suunnitelmista hakea koululle korkeakoulun asemaa. Heti aloitimme neuvottelut siitä, kuinka voisimme yhdistää voimiamme, ja viedä asioita eteenpäin yhdessä. Neuvotteluissa nopeasti löysimme yhteisen sävelen muiden hankkeessa mukana olijoiden eli Ibran, FSPM ja FPCT:n kanssa. Näin sitouduimme olemaan mukana hankkeessa ainakin vuodet 2011-2014. Toki jo tänä vuonna olemme monessa mukana.

Habari Maalumin rakennustyöt ovat jo hyvässä vauhdissa. Tässä kuussa valmistuu naisten asuntola. Seuraavaksi aloitetaan rakentamaan keittiö/ruokalarakennusta. Lisäksi tulevina vuosina rakennetaan asuntola miehille, kirjasto/tietokone luokka, ja vino pino muita tarvittavia rakennuksia. Urakan kustannusarvio on yli 2 miljoonaa euroa.

Miksi sitten haluamme olla mukana tällaisessa projektissa? Kun Habari Maalum (on swahilia ja tarkoittaa Hyvää Uutista) saa korkeakoulun aseman, niin se antaa meille mahdollisuuden kehittää opintoja aina tohtoritasoa myöten. Sen suojissa voimme viedä eteenpäin johtajuuskoulutusohjelmia ja tarjota jatko -opiskelumahdollisuuksia kumppaneillemme.

Tärkeää on myös se, että tämän kaltaisen koulutuksen kautta voimme olla vahvasti tukemassa kumppanimaidemme yhteiskunnallista kehittymistä. Yksi suuri este näiden maiden kehittymisessä on ylemmän tason koulutksen puute. Uusien yliopistojen perustaminen on Tansanian hallituksen keskeisimpiä tavoitteita. Tätäkin taustaa vasten olisi hienoa saada Kristillinen yliopisto Itäiseen Afrikkaan, jota meidän kumppanimme kehittävät ja hallinnoivat, ja sitä kautta vaikuttavat positiivisesti yhteiskuntiinsa. Siinä on vaikuttavuutta, ja hieno todiste siitä, että tehty työ kantaa hedelmää.

Pitkällä tähtäimellä tallainen hanke tukee myös kaikkien meidän kumppaneidemme koulutustarpeita. Nyt kaikilla on omat varsin heikot Raamattukoulunsa, jossa he voivat tarjota vain Raamatun peruskursseja. Kun Habari Maalum saa sitten yliopisto aseman tulevaisuudessa, niin sen kautta voimme tarjota vahvan koulutuskumppanin kaikille meidän partnereidemme Raamattukouluille ja sitä kautta antaa jatkokoulutsmahdollisuuksia myös Teologian saralla.
Haasteita siis riittää.

Tässä jo blogin välityksellä suurkiitos Leppävaaran Lähetyskappelin pyhäkoululaisille, jotka ilahduttivat meitä kirjein ja kortein ja kertoivat kuinka meitä muistavat rukouksin. Tämä tekonne lämmitti meitä ja toi kiitollisen mielen. Myös me muistamme teitä rukouksin ja pyydämme siunausta elämäänne.

Tätä palmun juurella Mombasassa kirjoittaen,
Kari

Tylsää töissä!

En ole nyt ihan varma voiko näin edes sanoa, tylsää töissä, jos vaikka Fidan päätoimistolla tätä lukevat. Tosin voisin olettaa, että heilläkin on silloin tällöin tylsiä jaksoja omalla sarallaan. Tiedä häntä. Mutta sen voin sanoa, että viime viikko töiden suhteen omalla kohdalla oli tylsää. Ja sekin täytyy kyllä sanoa, että se oli eka tylsä viikko kuluneen reilun kahden vuoden aikana. Tätä kirjoittaessa vielä sataakin ja taivas on harmaa. Nyt tietysti on omasta valinnasta kiinni antaako oman mielensä myös olla harmaa. Ei, periksi ei anneta.
Yleisesti hyväksytty määritelmä vaihtelevalle ja antoisalle työlle on se, ettei ole kahta samanlaista päivää. Se on täällä toteutunut työn ja elämän suhteen hienosti. Uusia haasteita ja mielenkiintoisia tilanteita on riittänyt. Kiitollisuus siitä, että saa olla tällaisessa työssä mukana, on ollut suurta. Mutta mikä siis mätti viime viikossa.
Täällä eletään nyt suunnittelun aikaa. Suunnittelemme mitä täällä tekisimme kumppaniseurakuntien kanssa vuosina 2011-2014. Toissa viikolla olimme näiden partnereiden kanssa yhdessä ja mietimme tulevaisuutta. Tätä jatketaan taas tällä viikolla täällä Nairobissa.
Viime viikolla sitten kirjoittelin näitä suunnitelmia tietokoneelle. Täytyy tehdä: LFA-taulukko, projektisuunnitelma, budjettisuunnitelma, ongelmapuu, objektipuu, toiminta-alueen kartta, työnkuvaukset, projektisopimukset ja henkilöstösuunnitelma. Ihan liian teoreettista ja kuivaa toiminnan miehelle. Toki tästä valmistakin tulee, jos vain takapuoli kestää.
Joku on ottanut hieman liian tosissaan suomalaisen sanonnan: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämän suunnittelu jakson jälkeen voisi melkein jo sanoa, että on jo kokonaan tehty. Jahka tämä hurlumhei on ohi, niin pääsee sitten taas tosi toimiin. Poliisit ja pastorit jo odottavat, että milloin koulutukset alkavat.
Onneksi viime viikolla piristystä arkiseen aherrukseen toivat Ellan ja Joelin pelit, ja isä ja äidin vierailu. Mieltä piristi myös puhelut Kallelle. Kallesta tulee RASKASKERTASINKOMIES. Mahtava titteli.
Tässä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti viikon päästä on jo positiivisempaa kirjoitettavaa.
T.Kari

Safari

Yksin aamuisella savannilla seisovassa puussa on jotain kiehtovaa. Kun asiaa nopeasti ajattelee, ja kun asiaan ei kiinnitä sen suurenpaa huomiota, niin näky voisi olla jopa vähän surullinen. Mutta kun tuota puuta lähestyy, niin huomaa kymmenet linnunpesät, joita se oksillaan kantaa. Aamuauringon noustessa myös noiden pesien asukkaat heräävät eloon ja siritys on korviahuumaava. Jos tuota puuta tulee vielä lähemmäksi, niin voi nähdä antiloopin luurangon puunjuurella, ja mielikuvituksissaan voi nähdä kuinka leopardi on tuota saalistaan kalunnut puun oksilla yön pimeinä tunteina hyenoiden ulottumattomissa. Ja mitä lähemmäksi tuota puuta tulee, niin aina vaan näkee lisää hienoja yksityiskohtia ja Jumalan ihmeitä.
Mitä tällä puu-jutulla haluan sanoa? Idea on kai siinä, että tullaan lähemmäksi, niin nähdään paremmin, ja on helpompi tehdä oikeita johtopäätöksiä.

Safari tarkoittaa matkaa ja meillä oli mahdollisuus lähteä safarille tänä viikonloppuna. Meidän lisäksi reissuun lähtivät myös äitini ja isäni, jotka ovat seuranamme nyt viitisen viikkoa. Tämä on jo heidän kolmas matkansa tänne Keniaan.
Aikaisin lauantai aamuna lähdimme kohden Masai Maran luonnonpuistoa, joka sijaitsee Tanzanian rajalla. Heti rajajoen takana Masai Mara jatkuu Serengetin luonnonpuistona.
Edellisestä vierailustani Masai Maraan oli jo kulunut reilu vuosi, ja oli hienoa nähdä tuo puisto vihreänä ja kukoistavana runsaiden sateiden jälkeen. Vuosi sitten tilanne oli toinen ja puisto oli kuiva ja pölyinen.

Yön vietimme Keekorok nimisessä majakylässä ja sieltä käsin teimme retkiä luonnonpuistoon. Kun alue on iso, niin eläinten löytäminen voi usein olla hankalaa. Perusjutut kuten seeprat ja antiloopit löytää helposti, kuten myös villisiat, kirahvit ja norsut. Ongelmana on yleensä löytää kissoja. Ja nyt kun vanhemmatkin olivat mukana, niin haluttiin ottaa varman päälle ja ottaa paikallinen opas auttamaan etsinnässä. Vuokrasimme siis majapaikasta Jeepin Masai-opaan kera, emmekä tällä kertaa ajellet itse ympäri puistoa.
Jostain syystä vain leijonat olivat halukkaita edustamaan kissoja. Leijonia nähtiinkin sitten runsaasti. Oli urosta, naarasta, murkkuja ja ihan pieniä poikasia. Upeaa on joka kerta nähdä tuo kuningas ihan kosketusetäisyydeltä. Oli siis hieno reissu!

Vielä paremmalta tuo reissu tuntui, kun takana oli raskas seminaariviikko täällä Nairobissa. Tuossa seminaarissa Fidan Itäisen Afrikan porukat suunnitteli ohjelmia tuleville vuosille yhdessä Afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa. Tulimme taas vähän lähemmäksi toisiamme ja näimme toisissamme taas paljon uusia ja hienoja piirteitä.
T. Yksinäinen puu Keniasta

Aina sattuu ja tapahtuu

Vuokraisäntämme palasi takaisin New Yorkiin YK:n päämajaan töihin ja totesi, että täällä on aika tylsää. Kun lukee lehtiä siellä, niin tuntuu, ettei mitään tapahdu ja ongelmat tuntuvat naurettavilta Kenian ongelmien jälkeen. Sama fiilis tulee, kun netistä lukee mitä Suomessa tapahtuu. No se on tullut selväksi, että siellä on nyt kylmää ja luntakin on tarpeeksi.

Keniassa on taas hallituskriisi. Pääministeri Odinga ja presidentti Kibaki taas koittelevat kuka on suurin. Maatalousministeriä ollaan erottamassa kavalluksista ja samaa suunnitellaan opetusministerille. Pääministeri haluaisi heidät erottaa, mutta presidentti panee vastaan jne. Niin ja Nigerissä oli eilen sotilasvallankaappaus, ja Nigerian presidentti on ollut maastaan poissa kuukausikaupalla ja kukaan ei tiedä kenellä olisi valta tehdä päätöksiä. Näitä riittää.

Hieno poikkeus tästa kaikesta on pari viimeistä vuotta ollut Burundi. Ruandan kansanmurhan jälkeen Burundikin ajautui sisällissotaan. Nyt maassa on ollut pari vuotta rauhallista ja paikallaan demokraattisesti valittu presidentti Pierre Nkurunziza, joka on laittanut maan edun oman etunsa edelle. Harvinainen tapaus, mutta monella tapaa antaa toivoa. Hän mm. aloitti kuukausittain pidettävät talkoot, joihin koko kansa osallistuu, presidentti mukaan lukien. Rakennetaan kouluja, teitä, sairaaloita jne. Jotain tällaista voisi kokeilla Suomessakin.
Toki Burundin demokratia on vielä heikko ja ensi kesän vaaleja odotetaan ja pelätään.

Burundissa meillä on vahva kumppaniseurakunta, johon kuuluu noin 10% kansasta, mutta heidän vaikutuksensa ulottuu paljon laajemmalle. He vastaavat 30% koko kansan terveydenhuollosta. Ala-kouluista he pyörittävät 13% ja Ylä-kouluista noin 17%. Todella mielenkiintoinen maa, jossa minullakin oli ilo vierailla.

Nairobissa elämä menee meillä mukavissa uomissa. Ella ja Joel käyvät koulua, ja osallistuvat ahkerasti koulun aktiviteetteihin. Ella pelaa nyt maa-hockeyta ja laulaa Rosslyn Singersissä. Joel pelaa koripalloa ja on parhaillaan musikaalin harjoituksissa. Kalle sai ensimmäisen ylennyksen eilen armeijassa, kun alokkaasta tuli jääkäri. Iloitsemme ja olemme kiitollisia kaikista heistä.
Terveisiä kaikilta meiltä, kaikille teille.
T.Kari

Vieraita,työpajoja ja autokoulua

Palasin juuri Jomo Kenyattan kansainväliseltä lentokentältä, jonne vein kolme vierastamme, jotka sulostuttivat elämäämme kahden viimeisen viikon aikana. Vieraamme tulivat Suomen parhaasta seurakunnasta, eli Leppävaaran Lähetyskappelista.
Hienoa näissä vierailuissa on se, että tulee katseltua ympäristöä ikään kuin heidän silmin. Moneen asiaan on jo itse tottunut, eikä enää näe asioiden hienoutta tai kauheutta, kuten uudet ihmiset asiat näkevät tai kuten ne itse näki silloin alussa. Oli hieno vähän aikaa katsella Keniaa Kirsin, Paulan ja Piian silmin.
Ensimmäisellä viikolla Sirkka vei tyttö-trion Länsi-Keniaan tutustumaan Fidan kummilapsi kohteisiin. Samalla reissulla kävivät myös Masai Marassa bongaamassa eläimiä, joita olikin näkynyt mukavasti. Tuolta reissulta Sirkka enkeleineen palasi Nairobiin, jossa malttoivat viipyä päivän verran, ennen kuin suuntasivat rannikolle lomailemaan ja nauttimaan merenantimista.
Paluumatkalla vieraat laskivat, että Mombasan ja Nairobin välillä Sirkka ohitti 206 rekkaa. Siis pyörillä Afrikka kuljettaa.
Sillä välin kun Sirkka ja vieraat matkailivat ympäri Keniaa, niin minulla oli kunnia isännöidä Johtajuuskoulun opetussuunnitelma seminaaria. Lemati (Leadership and Management Training Institute) on toiminut vuodesta 2007, joten nyt oli hyvä aika vähän tarkastella opetussuunnitelmaa ja katsoa vieläkö se on ajan tasalla. Paikalla oli Tansaniasta George Mwita, Jackson Kaluzi ja Lazarus Laiser. Keniasta paikalla Nebert Makunyi , Ugandasta Rickhard Bogere ja Etiopiasta Ashebir Ketema. Oli ilo työskennellä näiden ammatti-ihmisten kanssa. Hienosti alkaa olla jo tieto-taitoa Itäisessä Afrikassa, joten voimme rohkeasti suunnata kohden unelmaamme, eli kristillisen yliopiston aloittamiseen Itäisessä Afrikassa. Upea haaste, jota kannattaa muistaa.
Ella aloitti tänään (la) autokoulun ja otti tuntumaa Nairobin liikenteeseen. Lisää puuhaa suolelusenkelille ja lisäpuhtia vanhempien esirukouksiin. Täällä kun oppii ajamaan, niin pärjää missä vaan.
Nyt sitten alamme odotella isän ja äidin tänne tuloa. Saapuvat hyvin aikaisin torstai aamuna.
Aurinkoisin terveisin!
T.Kari

Kenialainen koulu

Suomessa kovasti puhutaan kuinka väestö vanhenee ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Lapsista tuntuu olevan pulaa ja tulevaisuus näyttää harmaalta. Toisin on täällä. Kenian väestöstä noin puolet (42,3%) on alle 15-vuotiaita. Viime vuoden arvion mukaan se lukumääränä tarkoittaa noin 20 miljoonaa lasta. Lapsia on paljon, ja sen kyllä katukuvassa helposti huomaa.
Väestön harmaantumista toisaalta hidastaa myös eliniköodote, joka on 58 vuotta.
Nykyisen presidentin Mwai Kibakin lempilapsi on ollut ilmainen kahdeksan vuotinen alakoulu kaikille. Tämä ohjelma on nyt vastatuulessa, kun on huomattu, että tähän tarkoitukseen varatut rahat on miljoonissa valuneet vääriin taskuihin. Ohjelma päärahoittajat ovat olleet USA ja Iso-Britannia. USA ilmoitti viime viikolla, että se jäädyttää tälle vuodelle varatut rahat siihen asti, kun väärintekijät on saatu kiinni ja tuomittu vankilaan. Mistä nyt sitten löytyisi rahat?
Toinen ongelma tässä projektissa on ollut se, että 78% väestöstä asuu maaseudulla hajallaan ja usein tiettömien matkojen päässä. Kuinka saada lapset noilta alueilta kouluun. Niin tai näin, niin Kenian luku-kirjoitustaito on varsin korkea eli 85%.
Vaikka opettajaksi valmistumisen jälkeen olenkin ollut enemmäm muissa töissä kuin opettajan hommissa, niin silti aina lämmittää sydäntä nähdä koululaisia ja kouluja. Vierailin yhdellä kylällä pienessä koulussa, joka oli kyhätty risuista ja sinne oli sitten saatu aikaiseksi neljä pientä luokkatilaa. Yllättävää oli kuulla, että päivän mittaan tuossa koulussa käy 480 lasta, ja koko toimintaa pyörittää 4 opettajaa. Vaikka oppimisympäristö ei näin suomalaisesta näkövinkkelistä ollut kummoinen, niin oppilaat olivat iloisia ja ylpeitä koulustaan.
Koulutusta arvostetaan ja vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapset saadaan kouluun. Lapset eivät tule kouluun nyrpistellen vaan innoissaan ja käyttäytyvät mallikkaasti. He ovat onnekaita, kun pääsevät kouluun, toisin kuin ne arviolta viisi miljoonaa muuta, joilla ei ole mahdollisuuksia koulunkäyntiin.
Opetusmetodeista on vielä sanottava se, että parhaiten koulussa pärjäävät ne joilla on hyvä muisti. Kaikki kun pitää opetella ulkoa. Tämä tietysti osaksi siitä, ettäi ole varaa kirjoihin eikä vihkoihin. Muistiinpanot siis tehdään päähän.
Ensi viikolla pidämme täällä Nairobissa opetussuunnitelma työpajan, jossa valmistelemme uusia sisältöjä johtajuuskoulutusohjelmaan. Mietimme yhdessä minkälaisia tietoja ja taitoja seurakuntien johtajat tarvitsevat kohdatessaan tämän ajan haasteet yhteisöissään. Työpajaan tulee edustajia myös Tansaniasta, Etiopiasta ja Ugandasta. Kerron tuosta pajasta lisää ensi viikon kirjoituksessa.
T.Kari

Ella 18v.

Vaikka 22.1.1992 oli talvinen päivä, ja meidän prinsessa aloitti elämänsä hankien keskellä, niin siirtymistä aikuisuuteen saatiin sitten juhlia paljon lämpimämmissä merkeissä. Varsinaisena syntymäpäivänä 22.1, Ella lähti kouluryhmänsä kanssa CFS:ään, eli tutustumaan tavallisten kenialaisten elämään ja auttamaan Kolan kyläläisiä padon rakentamisessa. Rakentamiseen oli sellainen sopiva sääkin, noin 35 astetta. Ei sähköä, eikä muita mukavuuksia. Oli illalla niin pimeääkin, että meinasi kuulemma vähän jopa pelottaa.
Kun tuo retki tylysti esti juhlat oikeana päivänä, niin juhlat siirrettiin vietettäväksi 29.1. ja ne onnistuivatkin hienosti. Sirkka loihti tarjoilut, joissa hienosti auttoi intialaisesta ravintolasta tilatut herkut. Toki olisi ollut hienoa juhlia yhdessä sukulaisten kanssa, mutta hyvin meni näinkin.
Vaikka Ella toivoi, ettei isä mitään puheita pitäisi, niin pitihän sitä nyt vähän kertoa Ellasta vieraille ja antaa toivottavasti hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Kahdeksantoista vuotta olemme Ellaa kasvattaneet ja kahdeksantoista vuotta Ella on kasvattanut meitä.
Kiitämme Jumalaa Ellasta ja siunaamme hänen tulevia päiviään.
Kallen armeija Santahaminassa on sujunut hyvin. Tänä viikonloppuna hän on päässyt ensimmäiselle viikonloppuvapaalle, ja mummon hyvään hoivaan. Suomessa voitte nyt nukkua yönne turvallisin mielin. Poikam' valveil on.
Joel täyttää kesällä 16-vuotta ja tässä jo Sirkan kanssa mietimme, että kuinkas suu kolmen vuoden päästä pannaan, kun vauvakin muuttaa pois ja jäämme ihan kahdestaan.
Ajan vauhdikasta menemistä miettien,
Kari

Kenia ja korruptio

Transparency International listasi Kenian koko Itäisen Afrikan korruptoituneimmaksi maaksi. Kun tämä uutinen oli tullut julki, niin Kenian korruption vastainen virasto ilmoitti uusista toimista korruptiota vastaan ja julkaisi virkamiehille tarkoitetun Raamatun opiskelu-oppaan nimeltä: Oikeamielisyys: Ase korruptiota vastaan. Tämä sama opas on tarkoitus viedä vielä kouluihin.
Tähän asti korruption vastainen taistelu on lähinnä rajoittunut joka puolella oleviin julisteisiin, jossa kerrotaan, että korruptio on pahuutta. Julisteissa on myös puhelinnumero, johon korruptiosta voi ilmoittaa. On tainnut olla aika hiljaista tuolla puhelin linjalla, koska ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa myös tuohon numeroon vastaavaan tahoon.
Kaikkein korruptoitunein osa Kenian yhteiskuntaa Transparency Internationalin mukaan on poliisilaitos ja hyvänä kakkosena lähellä seuraa oikeuslaitos. YK:n yhden selvityksen mukaan poliisivoimista tulisi erottaa 450 ylintä poliisivirkamiestä ja kaikki tuomarit. Aika lohdutonta!
Vaikea on yhteiskuntaa rakentaa, kun sen selkäranka on näinkin mutkalla. Ja tässä tapauksessa apuun otetaan Raamattu ja sen opetukset. Samoin seurakuntien johtoa pyydetään opettamaan seurakuntalaisia korruption kurjuudesta.
Fidana olemme jo aloittaneet tämän tyyliset koulutukset seurakuntien johtajille. Olemme siis olleet aikaamme edellä. Kun luin juttua paikallisesta sanomalehdestä (Daily Nation) niin tuli mieleen, että mitä vielä voisimme tehdä. Vähän asiaan mietittyäni, niin ajatus tuli mieleeni: Poliisien kouluttaminen. Kenialaisen kumppanimme, Full Gospel Churches of Kenya, kautta saimme ensi kosketuksen poliisivoimiin ja ensimmäinen tapaaminen pidettiin. Esittelin Poliisikoulussa ajatuksen poliisien kouluttamisesta työpaikka etiikasta. Ehdotus sai hyvän vastaanoton ja he lupasivat meille mahdollisuuden pitää poliiseille niin monta seminaaria kuin me haluamme ja mihin meillä resurssit riittävät. Ovet ovat auki.
Yllätys oli kuulla jälkeen päin, että asia oli esitelty myös Kofi Annanin taustajoukoille ennen Annanin vierailua Nairobiin joulukuussa. Olivat kertoneet, että suomalaiset alkavat opettaa poliiseja etiikasta. Synergiaa löytyi myös keskusteluissa täällä olevan Suomen suurlähettilään kanssa, kun hän taas puolestaa kertoi heidän aloittavan poliisien kouluttamisen perinteisessä poliisityössä ja materiaaliavun antamisesta Kenian poliiseille. Suurlähettiläs myös lupasi tulla avaamaan meidän etiikkakoulutustilaisuuksia. Haaste on huima, mutta samalla kutkuttavan mielenkiintoinen.
T.Kari

Työmatka

Kun työalueena on viisi maata: Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia ja Eteläinen Sudan, niin se tietysti tarkoittaa paljon matkustamista. Ja matkustaminen tietysti tarkoittaa paljon kotoa poissa olemista, mikä tietysti on työn suurimpia varjopuolia. Onneksi Sirkka hoitaa asiat hyvin kotopuolessa minun poissaolessa. Muutenhan tämä homma ei toimisikaan. Tietysti otan suunnitelmissani huomioon lasten lomat ja muut tärkeät jutut, jotta isä on paikalla, kun isää tarvitaan.
Normaalisti nämä matkat alkavat klo 5 Nairobin vielä olessa pimeä ja mukavan rauhallinen. Kaikki Nairobissa muuttuu klo 6 jälkeen, kun tämä viisimiljoonainen kaupunki herää ja ihmiset aloittavat vaeltamisen kuka minnekin.
Kello viisi aamulla alkoi myös tämä työmatka Kigumbaan Ugandassa. Ensi etappi on taksimatka Jomo Kenyatta International Airportille. Siitä näppärä tunnin lento Entebbeen Ugandaan. Entebbestä on vielä vajaan tunnin taksimatka Kampalaan, jossa paikalliset työtoverit jo odottavat. Afrikkalaiseen tapaan tervehdykset ovat pitkät ja läpi käydään kuinka kunkin vaimo ja lapset voivat jne.
Kun noista alkumuodollisuuksista on selvitty, niin pakkaannumme autoon ja lähdemme kohden Kigumbaa, joka on noin 400km Kampalasta pohjoiseen. Meidän slangissa tällaista matkaa kutsutaan puskakeikaksi, koska aikalailla puskassa ollaan.
Kun sitten saavumme paikkakunnalle niin on parempi, ettei anna ensivaikutelman hämätä. Paikallinen kirkko, jossa seminaari pidetään, ei nyt ole kovin kummoinen. Seinät pystyssä ja pellit kattona.Pihamaalla olevat savimajat ovat tilaisuuden keittiö ja muut sosiaalitilat. Köyhyys iskee silmille, mutta ei kuitenkaan niin voimakkaasti, kuin se ylempalttinen ystävällisyys ja sydämellisyys, jonka kohtaan heti pihamaalle tullessa. Iloset kasvot, nauravat lapset, kättelyt, halaukset ja kiitollisuus siitä, että olen tullut, murtaa aina kaikki epäilykset. Tietysti olen tyytyväinen siitä, että ovat vähään tyytyväisiä ja että minunkin saapuminen jonnekin voi olla merkkitapaus sadan kilometrin säteellä. Lapsillakin riittää valkonaamassa nauramista ja iloa.
Seuraavana aamuna alkaa seminaari. Opetan tämän alueen pastoreita ja vastuunkantajia johtajuudesta, erityisesti tiimijohtamisesta, jota olivat toivoneet. Kolme päivää ja 15 tuntia. Kyllä siinä hiki tulee näissä lämpötiloissa.
Jälleen hyvä matka, jossa siunaus ja varjelus mukana. Tunnit saivat loistavan vastaanoton, niin kuin aina. Tämän kun uskoo, niin jaksaa eteenpäin, vaikka välillä miettii onko palaute ihan rehellistä.
Ja näitä reissuja riittää.
Tässä tarinan ympärillä on kuvia tuolta reissulta, niin pääsette mukaan tunnelmaan.
T. Kari

Hyvää Uutta Vuotta!

Uusi vuosi ja uudet keinot. Siinä lienee syy miksi viestinnäsämme siirrymme blogin puolelle. Tällä tavalla viestintä nopeutuu ja tiivistyy.

Meidän joulumme sujui rauhallisissa merkeissä, ja tänä vuonna ilman suomivieraita. Suomalaisyhteisön jouluaaton hartaudessa minulla oli vastuullani hartauspuhe. Tuon tilaisuuden jälkeen palasimme kotiin yhdessä ystäväperheemme kanssa ja nautimme suomalaisen jouluaterian. Toki tämä ateria vähän kärsi näistä paikallisista raaka-aineista, mutta hyvää oli silti.

Uudenvuoden otimme vastaan yhdessä Nairobissa olevien työkavereidemme kanssa. Räjäyteltiin Nakumatista ostettuja pommeja ja illan mittaan kehiteltiin jo vähän omiakin räjähteitä. Täällä nämä säännöt ei ole niin tarkat ja alle 18-vuotiaatkin saivat pitää sädetikkuja käsissään.

Lomaan mahtui myös pikainen käynti Mombasassa, jossa Sirkka, Ella ja Joel nauttivat lämmöstä,merestä ja merenantimista. Kuinka ollakkaan minä makasin sairaana hotellihuoneessa. No tuli ainakin levättyä pari päivää.

Jo tätä kirjoittaessa tuo aika tuntuu kaukaiselta ja arjen askareet painavat täysillä päälle. Valmiiksi täytyy saada kirjanpidot,vuosiraportit sun muut.

Ellan ja Joelin koulu alkaa tiistaina 12.1 ja elämä palaa hiljalleen myös siltä osin normaaleihin uomiinsa.

Ensi viikolla menen Ugandaan sikäläisen kumppanimme Pentecostal Churches of Ugandan vuosikokoukseen. Minua on pyydetty opettamaan tiimijohtamisesta. Odotankin jo kovasti taas ugandalaisten työkavereiden näkemistä.

Tässä kaikki näin ensimmäisellä kerralla. Seurailkaa tässä osoitteessa edesottamuksiamme, vaikka voi olla,ettei sivut nyt heti alussa ole ihan huipput.

Kaikkea hyvää toivotellen,

Kari&co
P.S Esikoisemme Kalle astui tänään armeijan palvelukseen Santahaminassa. Vähän haikeana olemme asiaa täällä kaukana ajatelleet.