Sitä sun tätä

Taksi tuli portin taakse aamulla ja otti minut kyytiinsä klo 5.30. Lentokone sitten kiidätti minut rannalle, tänne Dar es Salaamiin. Siitä johtuu tuo rantainen kuva. Valitettavasti ohjelma on vaan taas sellainen, ettei tässä mitään rantaa edes ehdi nähdä.
Niin kuin viime viestissä kirjoitin, niin alueeni on laajentunut, ja siitä johtuen tarvitsen uutta henkilökuntaa myös hoitelemaan näitä vastuita. Muuten pitäisi itse juosta joka paikassa.Täällä Darissa olen siis palkaamassa uuden kaverin vastaamaan noista uusista maista. Tämähän on siis muutenkin järkevää, kun ajatellaan, että meidän on täältä aikaanaan lähdettävä ja paikallisten on otettava lisää vastuuta. Tässä on siis meillä kaikilla hyvä mahdollisuus opetella ja oppia lisää.
Tarkoitus on myös tämän uuden työntekijän ja vanhempienkin kohdalla käydä läpi uusia käytänteitä ja tapoja työskennellä.
Ella ja Joel palasivat viime viikolla retkiltään. Joelin matka oli mennyt jännäksi paluumatkalla, kun yhden pojan heittämä roskapussi osui vastaan tulevaan pikkubussiin, vieden siitä peilin mukanaan.Tuo bussi sitten kääntyi perään ja kahdeksan miestä hyökkäsi koulubussin kimppuun sitä hakaten ja potkien. Kuskia ehdittiin jo mukiloida, kun poliisi ihmeen kaupalla tuli paikalle ja vei osapuolet poliisiasemalle. Laittoivat opettajan putkaan ja alkoivat selvitellä asiaa. Onneksi sitten selvisivät vain maksamalla särkyneen peilin.
Se auto, joka ajoi perääni Eldoretissä, ja jonka ajaja ja kaverit karkasi paikalta, kun poliisi saapui, onkin nyt sitten vakuutettu ja paperit saapui perjantaina. Nyt vääntö korvauksista jatkuu Nairobissa.
Ja lisää Kenian ihmeellisyyksiä. Meidän piti muuttaa uuteen asuntoon perjantaina. Torstaina käytiin taloa katsomassa ja se oli vielä työn alla. Muutto siis siirtyi tälle keskiviikolle. Vähän tuli Sirkalta palautetta, kun minun piti just lähteä tälle reissulle ennen muuttoa. Onneksi Sirkalla on apuna viereilulla oleva Anne-sisko miehensä kanssa.
Kari Rönkkö

Vierailu Masai-kylässä

Viime viikon matka Ugandaan meni poikkeuksellisen hyvin. Ei tarvinnut juuri kääntää eikä vääntää vaan asiat loksahteli mukavasti paikalleen. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että oli tosi vaikea lähteä tuolle reissulle joulun ja uudenvuoden jälkeen. Ajatus oli, että tästä tämä reissaaminen taas lähtee käyntiin. Nyt olo on taas motivoitunut ja ilolla lähden maanantaina reissuun taas. Nyt kohteena on Dar es Salaam.
Uutenavuotena Buruburun Full Gospel Churches of Kenyan kirkossa pastori saarnasi aiheesta: Jaebesin rukous 1.Aik. 4:9-10, jossa Jeabes mm. rukoili, että suureksi tee minun maani (laajenna vaikutusaluettani). No minulle noin kävi, vaikka en ihan niin ehtinyt edes rukoilla. Näinä viimeisenä kolmena vuotena minun työalueeni on ollut: Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia ja Etelä-Sudan. Vuoden vaihteessa alueeseeni liitettiin kolme uutta maata: Ruanda, Burundi ja Kongo. Noista uusista maista olen ehtinyt jo vierailla Ruandassa ja Burundissa. Kongoon matka suuntautuu 28.2. Mielenkiintoista!
Viikonloppuna vierailtiin Sirkan kanssa Marassa yhdessä Masai-kylässä. Mukana oli myös täällä vierailulla oleva Sirkan sisko Anne miehensä Karin kanssa.
Masait olivat todella pelätty heimo tutkimusmatkailijoiden tullessa Afrikkaan ja paikalliset oppaat ja kantajat kieltäytyivät astumasta Masaiden maille. Kun tutkimusmatkailijat saapuivat Masai-maan rajalle, niin yön pimeydessä kantajat ja opaat hävisivät kuvioista. Monet siirtomaavallan sotilaat kokivat kovan kohtalon Masaiden käsissä.
Monella tapaa kehitys ja kristinusko ovat muuttaneet heimoa ja Fida yhdessä FGCK kanssa tekee hyvää yhteistyötä heidän kanssaan. Silti monet heistä ovat pitäneet vanhat tapansa, tanssinsa ja asuntonsa. Niinpä tuollaiseen kylään mennessä tulee mieleen, että siirtyi ajassa taaksepäin satoja vuosia.
Tuossa yläkuvassa minä tanssin nuorten sotureiden kanssa. Oikein sopivaa siis.Se joka hyppää tuossa tanssissa korkeimmalle, niin saa eniten tyttökavereita. Palasin kotiin ihan vaan Sirkan kanssa.
Ella ja Joel ovat olleet omilla resissuillaan ja palavaat kotiin keskiviikkona.
T.Kari Rönkkö

Ikä painaa!

Tervehdys täältä syntymäpäivä humun keskeltä. Tuntuu jo sen verran jäntereissä, että varmaan meni jo 30 rikki. Niin se aika menee.
Kalle palasi Suomeen viime lauantaina ja nyt olemme jälleen koossa tällä pienemmällä kokoonpanolla. Tästä viikosta onkin tulossa varsin vilkas viikko. Tänään maanantaina minä lennän Ugandaan ja osallistun siellä paikallisen Helluntaikirkon vuosikokoukseen.Pidän siellä puhetta tiistaina ja annan Fidan edustajan kommentteja, jos niitä kysytään. Kotiin palaan sitten torstai-iltana.
Torstaina Ella lähtee luokkansa kanssa pohjois-Keniaan Lodwariin, tutustumaan tavallisten kenialaisten elämään. Lodwarissa on aina mukavan lämmintä ja näin kesäaikaan siellä on hyvinkin 40-astetta. Siellä tarkenee jo teltassa makoilla.
Perjantaina Joel lähtee samaiselle reissulle, mutta heidän matkansa suuntautuu Mount Kenyalle. Palailevat sitten kotiin ensi viikon keskiviikkona.
Tästä siis käynnistyy tämän vuoden reissaaminen ja reissuja riittää.
Hienoa viikkoa teille kaikille toivotellen:
Kari, Sirkka, Ella ja Joel

Sinuhe

Kuluneina kahtena vuotena Sinuhe Egyptiläinen on kuulunut perheemme automatkailuun. Kun tänne Keniaan tultiin, niin saatiin Marinin perheeltä lahjaksi Sinuhen äänikirja, ja noita 31 cd:tä olemme aina pitemmillä automatkoilla kuunnelleet. Urakka saatiin päätökseen viime viikonloppuna, kun käväisimme Mombasassa. Tulee oikein ikävä Sinuhea!
On oikeastaan aika yllättävää, kuinka paljon Waltari lainaa tekstejä ja ajatuksia Raamatusta. Erityiseti häntä tuntuu puhuttaneen Saarnaajan kirja. Sinuhen elämästä Waltaria tuntevana voi löytää paljon Waltaria itseään. Etsijä oli hänkin, ja toivoa sopii, että löysi.
Nyt on siis koko porukalla vähän uutta väriä nahassa. On eriasteista punaista ja jonkin verran myös ruskeaa. Kun katselin noita kuvia, joita Mombasassa rannalla otettiin, niin päätin antaa uudenvuodenlupauksen vähän jälkikäteen. Päätän siis aloittaa laihdutuskuurin. Ei liene mikään aivan ainutlaatuinen lupaus ihmiskunnassa tänäkään vuonna. Kalle on seuranamme vielä tämän viikon. Vähän alkaa jo tulla ikävä, mutta tämä viikko vielä nautitaan yhdessäolosta.
Siunattua viikkoa teille kaikille toivotellen:
Kari Rönkkö

Näkkileipää!

Juhlat ovat ohi ja paluu arkeen on ollut kova ja äkkinäinen. Lounaaksi nautin pari näkkileipää ja mietin kuinka suuri muutos onkaan, kaiken sen herkuttelun jälkeen, mitä sisältyi jouluun ja uuteenvuoteen.
Välipäiville sattui vielä Nairobin Fidalaisten yhteinen ateriointi. Kun kaikilla oli vielä vieraat mukana, niin meitä oli yhteensä koolla 26 henkeä. Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla jne.
Tässä kun toimistossa istuskelen ja vastailen e-maileihin, niin onneksi mieltä piristää ikkunasta paljastuva maisema. Aurinko paistaa ja lämmintä on. Ella ja Joel ovat kavereidensa luona, mutta Kalle ottaa aurinkoa ja hyppii trampoliinilla. Ei huono.
Kun selviän postiruuhkasta, niin aloitan LEMATI-opiskelijoiden päättötöiden lukemisen. 27 opiskelijaa ja kaikilta tulee 15 sivua tekstiä, joten lukemista ja arvosteltavaa riittää 405 sivua.
Sirkka aloitti jo sulkemaan viime vuoden tilikirjoja, jotta saadaan ne tilitarkastukseen tammikuun puoleenväliin. Touhua siis toimistossa on kuin joulupukin pajassa joulukuussa. Pukilla taas nyt on paljon rennompaa.
Olit nyt sitten pukki tai tällainen työn ja huolten raskauttama, niin toivottavasti nautit viikostasi ja blogin uudesta ulkoasusta. Olkaa tänä vuonna rohkeampia kommenttikentän käytössä.
T. Kari Rönkkö