125 leimaa passissa

Jo nyt, kun olen vasta 2 vuotta ja 3 kuukautta ollut tässä hommassa, niin passi on niin täynnä leimoja, että täytyi hommata uusi. Tänne tullessa se olikin tyhjä. Toki vanhakin on vielä kaksi vuotta voimassa, mutta siitä loppuu sivut, joihin innokkaat tullivirkailijat voivat leimojaan lätkiä.
Viime viikolla olin taas leimojen keräys reissulla Tansaniassa. Ensimmäinen etappi oli Dar es Salaam, jossa Free Pentecostal Church of Tanzania kanssa mietittiin kuinka Habari Maalum Collegen asiat etenevät. Ja nehän etenevät hienosti, sillä rekisteröinti on vihdoin mennyt läpi, ja viralliset leimat haetaan todistuksiin ensi viikolla. Nämä ovat todella upeita uutisia ja mieli on kiitollinen. Tästä olikin hienoa jatkaa sitten opetussuunnitelmien kehittelyä. Työn alla oli uudistaa LEMATI:n (Leadership and Management Training Institute) opetussuunnitelmaa. Tuo kaksivuotinen koulutus on tarkoitettu seurakunnan johtajille, ja kirkkojen sosiaalisissa projekteissa työskenteleville projektipäälliköille. Tälläkin saralla saatiin valmista, joten tästä oli tulossa hyvä reissu.
Seuraavana ohjelmassa oli hypätä 12-paikkaiseen Cessna Caravaniin ja suunnata kohden Tangaa. Ensimmäinen lento oli Dar es Salaamista Sansibarille. Tältä saarelta oli vain 20 minuutin lento Pemban saarelle, ja vasta sieltä pääsimme päämääräämme eli Tangaan. Tässähän on teille hyvä karttaharjoitus, kun käytte läpi tuota reittiä.
Tangassa Fidalla on EU-rahoitteinen vammaisprojekti. Tavoitteena on tuoda vammaisasiaa esille ja auttaa tangalaisia. Keskuksessa järjestetään myös koulutusta ja autetaan kaikella muullakin tavalla. Suuri osa työtä ovat kotikäynnit. Minullakin oli mahdollisuus olla mukana tällaisella kierroksella. Oli suuri järkytys huomata ongelman suuruus. Yleensä missä tahansa liikkuukin, niin perässä kulkee iloinen ja terveiden lasten joukko, joille tuottaa suurta iloa nähdä valkonaamaa. Mutta kun pintaa hieman raaputtaa ja avaa silmänsä niin tuntui, että lähes jokaisessa hökkelissä, siellä jossain perillä ja piilossa muilta, oli vammainen lapsi. Vielä murheellisempaa oli kuulla, että 90% noista vammaisista lapsista oli syntynyt ihan terveinä, mutta ensimmäisten viiden vuoden aikana sairastettu aivomalaria oli tehnyt heistä CP-vammaisia. Tauti, joka olisi helposti hoidettavissa ja estettävissä, jos vain olisi varoja siihen. Tuli surullinen olo. Tietäen ettei ole helppoa hoitaa vammaista lasta Suomessakaan, mutta Afrikkalaisessa slummissa, peltihökkelissä, 35 asteen kuumudessa, äärettömässä köyhyydessä. Vetää sanattomaksi. Upeaa työtä teemme Tangassa, suurten haasteiden keskellä.
Leimojen kerääminen jatkuu taas ensi viikolla, kun tiistaina suunnistan Ugandaan. Kirjoittelen siitä sitten ensi viikolla. Siunattua pääsiäistä teille kaikille!
T.Kari

Aasi!

Kun alkaa miettiä mitä uutta kirjoittaisi, niin usein tulee mieleen tosi outoja juttuja. Tällä kertaa siihen voi tietysti myös vaikuttaa se, että kaksi varvasta on turvoksissa, ja ehkä murtunut. Mutta mieleen nyt tuli aasi, ja ajattelin kirjoittaa joitain tuosta aiheesta.
Tuo kuvassa oleve aasi on kuvattu Intianvaltameren rannalla, ja tämä isompi aasi otti kuvan. Mitä teimme rannalla?
Siihen taas johti toissa viikolla pidetty suunnitteluseminaari, jossa yhtenä osiona oli miettiä erilaisten ihmisryhmien ajankäyttöä. Harjoituksen tarkoituksena oli huomata, että naiset ovat paljon kiireisimpiä Afrikassa moninaisissa töissä kuin miehet. Samalla oli tarkoitus myös huomata, että paikalliset tytöt osallistuvat koulun jälkeen kotitöihin enemmän kuin pojat ja siksi he täällä menestyvät huonommin koulussa, kun ei ole aikaa lukemiseen ja läksyihin.
Suomalaisena tein sitten ajankäyttötaulukkoa meidän perheestä ja huomasin, että lapset tekevät pitkää päivää. Koulu alkaa 8.30 ja päättyy 17.30. Välillä lisäksi tulee viikonloppuisin turnauksia ja musikaaliharjoituksia jne. Kun sitten sanoin tämän huomion työpajan vetäjälle, niin hän sanoi, että hyvä huomio ja että kun lapsilla on lomaa koulusta, minun pitäisi viedä heidät lomalle.
No viime viikolla lapsilla oli koulusta vapaa viikko ja kun isä ja äiti olivat täällä viimeistä viikkoa, niin ajelimme rannalle huilaamaan. MINÄ oli töissä, jota joidenkin oli varmaan vaikea huomata.

Mutta takaisin tuohon aasiin. Aasi ei aina ole negatiivinen luonnehdinta, vaan jääräpäisellä aasilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Yksi sellainen piirre on se, että kun se jotain päättää, niin se pitää siitä kiinni. Ei väliä sataako vai paistaako, ei väliä tuleeko keppiä vai taputuksia. Päätös on tehty ja siitä pidetään kiinni. Monesti täällä tulee kaivanneksi tuota ominaisuutta. Asiat harvoin menevät niin kuin haluaisi ja toivoisi. Hyvin usein asiat menevät juuri toisella tavalla. Täytyy olla kuin aasi ja jaksaa viedä asoita eteen päin, satoi tai paistoi. Onneksi sään puolesta usein paistaa, niin sitä jaksaa paremmin puskea noita muita sateita vastaan. Minulla on visio, jonka uskon tulleen Jumalalta ja haluan viedä sitä eteenpäin kuin aasi. Näin on päätetty ja tähän suuntaan mennään, vaikka välillä tuntuukin toivottomalta.
Ensi viikko menee Tansaniassa monissa mielenkiintoisissa haasteissa. Niistä kerrotaan sitten viikon päästä.
T.Kari

Itäisen Afrikan yliopistohanke

Fida aloitti kumppaneidensa kapasiteetin vahvistamisohjelmat Itäisessä Afrikassa 1997. Näitä ohjelmia seurasi sitten voimaannuttamisohjelma ja nykyinen johjajuuskoulutusohjelma, jota minulla on kunnia vetää. Alusta alkaen on pienenä ongelmana ollut vakituisen koulutuskeskuksen puute. Johtajuuskoulutusohjelma joka alkoi 2007 toimi ensin Kampalassa, mutta vuodesta 2008 koulutukset on pidetty Arushassa Tansaniassa, Habari Maalum-mediakoulun tiloissa.

Kumppaneiden johtajuuden vahvistaminen ja tämän johtajuuskoulutusohjelman syntyminen on ollut monen suomalaisen lähetin työn tulosta. Hieno päivä meille kaikille oli 20.6.2009, kun 14 ensimmäistä opiskelijaamme saivat Diplomansa Daystar yliopiston valmistujaisjuhlassa.

Viime vuonna kuulimme Habari Maalumin suunnitelmista hakea koululle korkeakoulun asemaa. Heti aloitimme neuvottelut siitä, kuinka voisimme yhdistää voimiamme, ja viedä asioita eteenpäin yhdessä. Neuvotteluissa nopeasti löysimme yhteisen sävelen muiden hankkeessa mukana olijoiden eli Ibran, FSPM ja FPCT:n kanssa. Näin sitouduimme olemaan mukana hankkeessa ainakin vuodet 2011-2014. Toki jo tänä vuonna olemme monessa mukana.

Habari Maalumin rakennustyöt ovat jo hyvässä vauhdissa. Tässä kuussa valmistuu naisten asuntola. Seuraavaksi aloitetaan rakentamaan keittiö/ruokalarakennusta. Lisäksi tulevina vuosina rakennetaan asuntola miehille, kirjasto/tietokone luokka, ja vino pino muita tarvittavia rakennuksia. Urakan kustannusarvio on yli 2 miljoonaa euroa.

Miksi sitten haluamme olla mukana tällaisessa projektissa? Kun Habari Maalum (on swahilia ja tarkoittaa Hyvää Uutista) saa korkeakoulun aseman, niin se antaa meille mahdollisuuden kehittää opintoja aina tohtoritasoa myöten. Sen suojissa voimme viedä eteenpäin johtajuuskoulutusohjelmia ja tarjota jatko -opiskelumahdollisuuksia kumppaneillemme.

Tärkeää on myös se, että tämän kaltaisen koulutuksen kautta voimme olla vahvasti tukemassa kumppanimaidemme yhteiskunnallista kehittymistä. Yksi suuri este näiden maiden kehittymisessä on ylemmän tason koulutksen puute. Uusien yliopistojen perustaminen on Tansanian hallituksen keskeisimpiä tavoitteita. Tätäkin taustaa vasten olisi hienoa saada Kristillinen yliopisto Itäiseen Afrikkaan, jota meidän kumppanimme kehittävät ja hallinnoivat, ja sitä kautta vaikuttavat positiivisesti yhteiskuntiinsa. Siinä on vaikuttavuutta, ja hieno todiste siitä, että tehty työ kantaa hedelmää.

Pitkällä tähtäimellä tallainen hanke tukee myös kaikkien meidän kumppaneidemme koulutustarpeita. Nyt kaikilla on omat varsin heikot Raamattukoulunsa, jossa he voivat tarjota vain Raamatun peruskursseja. Kun Habari Maalum saa sitten yliopisto aseman tulevaisuudessa, niin sen kautta voimme tarjota vahvan koulutuskumppanin kaikille meidän partnereidemme Raamattukouluille ja sitä kautta antaa jatkokoulutsmahdollisuuksia myös Teologian saralla.
Haasteita siis riittää.

Tässä jo blogin välityksellä suurkiitos Leppävaaran Lähetyskappelin pyhäkoululaisille, jotka ilahduttivat meitä kirjein ja kortein ja kertoivat kuinka meitä muistavat rukouksin. Tämä tekonne lämmitti meitä ja toi kiitollisen mielen. Myös me muistamme teitä rukouksin ja pyydämme siunausta elämäänne.

Tätä palmun juurella Mombasassa kirjoittaen,
Kari

Tylsää töissä!

En ole nyt ihan varma voiko näin edes sanoa, tylsää töissä, jos vaikka Fidan päätoimistolla tätä lukevat. Tosin voisin olettaa, että heilläkin on silloin tällöin tylsiä jaksoja omalla sarallaan. Tiedä häntä. Mutta sen voin sanoa, että viime viikko töiden suhteen omalla kohdalla oli tylsää. Ja sekin täytyy kyllä sanoa, että se oli eka tylsä viikko kuluneen reilun kahden vuoden aikana. Tätä kirjoittaessa vielä sataakin ja taivas on harmaa. Nyt tietysti on omasta valinnasta kiinni antaako oman mielensä myös olla harmaa. Ei, periksi ei anneta.
Yleisesti hyväksytty määritelmä vaihtelevalle ja antoisalle työlle on se, ettei ole kahta samanlaista päivää. Se on täällä toteutunut työn ja elämän suhteen hienosti. Uusia haasteita ja mielenkiintoisia tilanteita on riittänyt. Kiitollisuus siitä, että saa olla tällaisessa työssä mukana, on ollut suurta. Mutta mikä siis mätti viime viikossa.
Täällä eletään nyt suunnittelun aikaa. Suunnittelemme mitä täällä tekisimme kumppaniseurakuntien kanssa vuosina 2011-2014. Toissa viikolla olimme näiden partnereiden kanssa yhdessä ja mietimme tulevaisuutta. Tätä jatketaan taas tällä viikolla täällä Nairobissa.
Viime viikolla sitten kirjoittelin näitä suunnitelmia tietokoneelle. Täytyy tehdä: LFA-taulukko, projektisuunnitelma, budjettisuunnitelma, ongelmapuu, objektipuu, toiminta-alueen kartta, työnkuvaukset, projektisopimukset ja henkilöstösuunnitelma. Ihan liian teoreettista ja kuivaa toiminnan miehelle. Toki tästä valmistakin tulee, jos vain takapuoli kestää.
Joku on ottanut hieman liian tosissaan suomalaisen sanonnan: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämän suunnittelu jakson jälkeen voisi melkein jo sanoa, että on jo kokonaan tehty. Jahka tämä hurlumhei on ohi, niin pääsee sitten taas tosi toimiin. Poliisit ja pastorit jo odottavat, että milloin koulutukset alkavat.
Onneksi viime viikolla piristystä arkiseen aherrukseen toivat Ellan ja Joelin pelit, ja isä ja äidin vierailu. Mieltä piristi myös puhelut Kallelle. Kallesta tulee RASKASKERTASINKOMIES. Mahtava titteli.
Tässä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti viikon päästä on jo positiivisempaa kirjoitettavaa.
T.Kari