Sateet lähetä

Kauan kaivatut sateet alkoivat pari viikkoa sitten myös täällä Nairobin seudulla. Ja kun alkoi satamaan, niin sitten onkin satanut oikein kohinalla. Onneksi nuo sateet tulevat lähinnä yöllä ja päivällä on vielä ollut mukavan lämmintä ja aurinkoista. Huono puoli noissa sateissa on se, että jo ennestään tukossa oleva liikenne menee vielä pahemman kerran sotkuun. Tästä oli elävänä muistutuksena viime tiistain matka lentokentältä kotiin. Matkaa on vain 15 kilometriä, mutta aikaa kului 2 tuntia. Tuo lentokentän tie oli kuin keilarata. Kolareita näkyi reilu 10 kappaletta. Autoja oli pitkin ja poikin niin tiellä kuin tien reunuksillakin. Muutenkin tämä liikenne täällä Nairobissa on mennyt mustissa merkeissä koko alkuvuoden. Vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana yksin Nairobissa on liikenteessä kuollut 212 henkeä. Tässä luvussa ei ole ne, jotka ovat onnettomuuden vuoksi kuolleet sairaalassa. Noista 212 liikenteessä kuolleesta 192 oli jalankulkijoita. Tämän ymmärtää, kun tietää ettei teillä ole suojateitä, eikä ylikulkuja. Niinpä moottoritielläkin niin autot kuin jalankulkijat kuin eläimet ja kaikenlaiset muut kulkijat ovat suloisessa sekasotkussa. Ei kun sekaan vaan! Täällä on tarkasti seurattu kansainvälisen oikeuden päätöstä Liberian entisen presidentin kohdalla. Presidentti tuomittiin Haagissa sotarikoksista. Tästä innostuneena paikallinen lehti julkaisi pilapiiroksen jossa tuomari sanoo Taylorille, että huono uutinen on se, että sinut tuomitaan sotarikoksista. Hyviä uutisia on se, että voit vieläkin asettua ehdokkaaksi Kenian presidentin vaaleihin. Suluissa oli vielä maininta, että olis vielä hyvät mahdollisuudet voittaa vaalit. Tässä piikiteltiin 4 kenialaiselle, jotka ovat syytettynä rikoksista ihmisyyttä vastaan Haagissa. Heistä ainakin kaksi on asettumassa täällä ehdolle presidentin vaaleissa, jahka niiden järjestämispäivästä päästään sopuun. Tällä viikolla matkani vie minut Tansanian Dar es Salaamiin. Leppoista vappuviikkoa toivotellen, Kari Rönkkö

Sunnuntai

Kyllä sunnuntai omalla sohvalla maaten tuntuu sitten hienolta. Aamulla mentiin Sirkan ja Joelin kanssa tapamme mukaan kirkkoon. Sieltä Sirkan kanssa palattiin kotiin ja Joel jatkoi matkaansa kavereiden kanssa jonnekin ihan muualle. Sateliittikanavilta katsottiin kuinka formulat sujuivat, ja täytyy sanoa, että hyvinhän ne meiltä suomalaisilta sujuvat. Täällä Keniassa nuo formulat ovat vähän vähemmän seuratut kisat. Safari-ralliajoilta kyllä vielä muistetaan, että suomalaiset ovat kovia ajamaan. Parhaiten suomalaisista kuskeista täällä muistetaan Juha Kankkunen. Se mikä kenialaisilta sujuu, niin se on tuo juokseminen. Tänään juostiin Lontoon maratoni. Noissa hipoissa kenialaiset pärjäsivätkin sitten hyvin. Miehissä tuli kaksoisvoitto ja naisissa peräti vitosvoitto. Enemmän ja vähemmän kaikki sijat kymmenen parhaan joukossa meni kenialaisille, mitä nyt sekaan mahtui pari etiopialaista. Viime viikon seminaari täällä Nairobissa meni hyvin. Seminaaripaikkana oli Kawangwaren slummin keskellä sijaitseva katulapsityön keskus Maisha Poa. Uudet kuvat ovat juuri sieltä. Tämä rauhallinen sunnuntain loikoilu on kohta ohi, kun taksi tulee kello 19 minua hakemaan. Kurvailen Jomo Kenyattan lentokentällä ja lennän Entebbeen Ugandaan. Kone laskeutuu perille kello 23.20 ja Kampalassa hotellilla olen joskus puolen yön jälkeen. Aamulla sitten taas kohden uusia seikkailuja. Siunattua viikkoa teille kaikille. T. Kari Rönkkö

Virkistyspäivät

Vuosittain Saharan eteläpuolisen Afrikan fidalaiset saapuvat Mombasaan virkistyspäiville. Tänä vuonna meitä fidalaisia saapui n. 50 henkeä nauttimaan Kenian rantojen kauneudesta (kuva ylhäällä).
Pääpuhujaksi saimme tänä vuonna Suomesta Klaus Korhosen, joka on Helsingin Saalemin johtava pastori. Täytyy myöntää, että saimmekin hyvää opetusta ja virvoittavia sanoja.
Virkistävää oli myös tavata muita lähettejä ja päivittää kuulumiset. Yhdessä naurettiin ja itkettiin. Asiaan myös kuuluu, että vuosittain ihmisiä täältä lähtee ja palaa takaisin Suomeen ja uusia henkilöitä tulee sitten heidän tilalleen. Hyvästelystä ja tervetulleeksi toivottelusta onkin tullut jo toinen luonto.
Vaikka ohjelman vuoksi vietimme ehkä liiankin paljon aikaa sisällä ilmastoiduissa tiloissa, niin toki aikaa jäi myös meressä uimiseen ja rannalla makoiluun.
Lauantai-aamuna olikin sitten virkistynyt ja levännyt olo. Harmillista kyllä tuo olotila häipyi takaisin Nairobiin ajaessa. Matkaa Mombasasta Nairobiin kertyy 530 kilometriä ja aikaa kuluu reilu 10 tuntia. Siinä kun matkalla ohittaa yli 200 rekkaa ja väistelee toisen mokoman vastaan tulevia rekkoja, niin taas olisi tarvetta lomalle.
Tällä viikolla pidän seminaaria täällä Nairobissa Full Gospel Churches of Kenyan väelle. Paluu arkeen on koittanut.
Siunaavin terveisin,
Kari Rönkkö

Mombasaan!

Kaksi kertaa vuodessa gnut ja seeprat vaeltavat miljoonittain Mara-joen yli. Ensin muutetaan Serengetistä Masai Maraan ja sittenut muutaman kuukauden päästä tehdään sama reissu toisin päin. On siinä luonnon ihmettä kerrakseen.
Toinen vuotuinen vaellus täällä itäisessä Afrikassa sattuu juuri tähän pääsiäisen jälkeiseen viikkoon. Silloin Fidalaiset ympäri Afrikkaa vaeltavat Mombasaan lähettipäiville. Tänä vuonna paikalle odotetaan reilua 60 fidalaista. Mukana tuossa luvussa on lapset. Meidän lapsi, eli Joel, jätti tämän vaelluksen tänä vuonna tekemättä ja keskittyi koulun käyntiin. Hänen viikkonsa sujuu tuttavaperheen hoivissa.
Ensi viikolla juttua sitten enemmänkin siitä kuinka päivät sujuivat.
Aurinkoisin ja lämpimin terveisin (ja nahka punoittaa jo Sirkalla ja mulla),
Kari Rönkkö

Tie on pitkä ja pölyinen

Kotiuduimme kummilapsikohteiden tutustumismatkalta Sirkan kanssa sunnuntai-iltana, ja takana tuossa vaiheessa oli 1612km Afrikan teitä. Ja kun puhutaan Afrikan teistä, niin keskituntinopeus ei ole sitä luokkaa kuin Suomessa. Välillä ajalimme sellaisia polkuja, että 70 kilometriä taittui noin kolmessa tunnissa. Vatkasi ja tärisytti siihen malliin, että kun lopulta kotona autosta nousimme, niin korvissa sirisi ja muutenkin vähän huippasi. Matka kylläkin oli kaiken vaivan arvoinen.
Tiistaina siis suuntasimme auton Nairobista kohden Kakamegaa. Tuolle matkalle osui myös Päiväntasaajan ylittäminen.
Kakamegassa on yksi Fidan monista kummilapsikohteista. Tutuistuimme mm. Daisy Centerin toimintaan. Ongelmat Kakamegan koulun puolella ovat vähän eri luokkaa kuin mitä ne olivat Espoossa. Kakamegan koulussa on yli 300 oppilasta, joista vammaisia 169. Vammaiset ovat integroituina tavallisiin luokkiin ja valtio on panostanut koululle vain yhden avustajan noita 169 lasta varten. Muuten opettaja yrittää selviytyä itsekseen luokassa. Tämä huomio on vain yksi seikka monien muiden ongelmien joukosta. Tietysti minun näkökulmani on kovin suomalainen ja joutui väistymään sen tosiasian rinnalla, että nuo vaimaiset lapset olivat hymyileviä ja onnellisia päästessään kouluun.
Seuraavaksi matka jatkui Homa Bayhin, jossa teimme myös pari kotivierailua kummilasten koteihin. Olihan sekin taas sellaista sokkihoitoa. Tuli vain mieleen, että jos kaikki länsimaiden ihmiset laitettaisiin mukaan tällaisille vierailuille, niin moni asia tässä maailmassa korjaantuisi tosi nopeasti. Moni ei voisi enää hyvällä omallatunnolla jatkaa kulutusjuhlia kotona, kun tietäisi missä olosuhteissa suurin osa maapallon ihmisistä, erityisesti lapsista, asustaa.
Homa Baystä ajettiin Tansanian Mwanzaan, jossa vierailut koteihin jatkuivat. Matkan lopussa vierailimme Narokin Maasaityttökodissa. Tuossa asuntolassa asuu ja käy koulua 53 tyttöä, jotka ovat lähteneet kodeistaan pakoon ympärileikkausta ja pakko-avioliittoa. Viimeksi kodille tullut tyttö olisi ympärileikattu ja annettu vaimoksi 10-vuotiaanna. Oli hienoa huomata kuinka nuo tytöt nyt olivat onnellisia ja ennen kaikkea turvassa.
Suurkiitos kaikille teille kummeille, jotka omalta osaltanne teette upean arvoksta työtä auttaessanne näitä kaikista heikoimmassa asemassa olevia! Tarpeet ovat valtavat.
Siunattu pääsiäisen odotusta toivotellen,
Kari Rönkkö