Talvi tuli

Luin mielenkiinnolla tutkimusta, jossa yli 50-vuotiailta kysyttiin asioita, joita he nyt katuvat. Asioita, joita on tullut tehtyä, tai asioita, joita on jätetty tekemättä. Yllättäen ykköseksi tuolla listalla nousi harmittelu siitä, että olisi pitänyt matkustella enemmän. Vaikka omiin 50-vuotis syntymäpäiviin on vielä paljon aikaa, niin jo nyt olen aika varma siitä, että vähäinen matkustelu ei tule olemaan minun kaduttavien asioiden listalla Top-kympissä.  Mitä ne asiat sitten ovat, niin mietitään sitä sitten tuonnempana. Tosiasia kuitenkin jo on, etten enää edes ilkeä ostaa vaatteita Forever21 liikkeestä.

Joelin vierailu Treveccassa meni hyvin ja hänelle löytyy paikka heidän joukkueessaan. Vierailu Union yliopistolle meni vielä Treveccaa paremmin. Unioinissa Joel tuli kentälle ja heti alusta alkaen dominoi harjoituksia. Oli hauska seurata kuinka varovaisesti Joeliin suhtautunut brasilialainen valmentaja harjoitusten edetessä innostui mahdollisuuksista saada Joel joukkueeseen. Olen siis voinut olla Joelin otteista ylpeä. Toki tiedän, että poika osaa pelata, mutta erityisen ylpeä ole ollut hänen kypsyydestään keskustella valmentajien ja yliopiston muiden edustajien kanssa.

Lauantaina lensimme Nashvillesta Chicagoon ja Chicagossa sitten vuokrasimme auton. Autoa vuokratessa tuli keskustelua siitä, keitä olemme ja mitä teemme. Kerroin tekemisistäni Afrikassa, ja kiva oli kuulla Ugandalaistaustaisen nuoren naisen tiskin takana kiittelevän minua siitä, mitä teen Afrikassa ja erityisesti Ugandassa. Chicago on hieno paikka!

Jouluisen lumisateen läpi ajelimme kolmen tunnin matkan Chicagosta Grand Rapidsiin. Tämä pakkanen ja lumi tuntuvat kyllä aika kauheilta ja kauhulla tuli taas mieleen se, että kuinka siitä Suomen talvesta oikein selvitään. Joka tapauksessa Joelilla on tänään Calvin Collegessa tapaamine valmentajan kanssa ja sen jälkeen tapaamme myös muuta yliopiston henkilökuntaa. 

Tiistaina pitäisi sitten ottaa lento takaisin Nairobiin, jos ei Chicagoon tiistaiksi odotettu lumimyrsky jotenkin muuta suunnitelmia. On jo aika palata Nairobiin ja lämpöön seuraamaan kuinka vaalit menevät. Arvioitu saapumisaika Nairobiin keskiviikkona 23.50.

Michiganin talvesta,

Kari Rönkkö

Tervehdys Nashvillesta!

Kumppanuustapaaminen viime viikolla Nairobissa meni hyvin. Oli hienoa tavata ystäviä eripuolilta tätä osaa Afrikkaa. Ja näin reilun viiden vuoden täällä työskentelyn jälkeen on juuri hienoa todeta, että voin kutsua heitä ystävikseni.

Yksi keskusteluihin noussut aihe oli nykyaikainen orjuus. Tällä hetkellä eripuolilla maailmaa noin 27 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa. Tämä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Ihmiskaupan arvo viime vuonna oli n. 32 miljardia dollaria, ja se on näin ollen  toiseksi kannattavin tulon lähde järjestäytyneelle rikollisuudelle. Ihmiskauppa on tuottoisampaa kuin huumekauppa ja vain rikollinen asekauppa on kannattavampaa.  Ja surullinen tosiasia on, että noista 27 miljoonasta orjasta vapauteen joskus pääsee vain n. 1 %.

Etiopiasta kuultiin, että tyttöjä myydään ”kotiapulaisiksi” tänään alle kahden dollarin hintaan. Ympäri Itäistä Afrikkaa jobbarit kulkevat ja tarjoaa hyväpalkkaista työtä paikallisille, jotka ottavat ilolla tarjouksen vastaan, ja kun he sitten saapuvat uuteen maahansa, niin heiltä otetaan pois passi ja rahat ja pakotetaan useimmiten seksiorjiksi. On turhaa myöskään luulla, ettei orjia löytyisi myös Suomesta. Surullista!

Iloisempi asia on sitten se, että Joelin kanssa saavuimme Nashvilleen viime torstaina. Viikonloppu huilattiin ja toivuttiin aikaerosta. Toki meillä oli aikaa myös tavata ystäviä.

Tänään alkoikin sitten Joelin todelliset koitokset, kun vein hänet Treveccan yliopistolle. Joel viettää siellä kaksi päivää valmentajien ja pelaajien kanssa. Harjoitukset ovat maanantai-iltana, jonne on tulossa valmentajia katsomaan Joelin edesottamuksia parista muustakin yliopistosta. Pallo pyörii!

Keskiviikkona ajamme Memphisin lähelle Union-yliopistoon. Torstaina on vuorossa Lipscomb ja perjantaina Belmont. Lipscomp ja Blemont ovat täällä Nasvillessä. Lauantaina lennämme Chicagoon, josta jatkamme autolla Grand Rapidsiin ja Calvin-yliopistoon. Niinpä seuraava blogin päivitys tuleekin sitten Michiganistä.

Muistakaa rukouksin Joelia!

Kari Rönkkö

Hei hulinaa!!

Vaalit lähestyvät ja tunnelma alkaa tiivistyä. Olemme aloittaneet varastoimaan ruokaa ja vettä sille varalle, että vaalit karkaavat käsistä. Olemme syömisen ja veden lisäksi varastoineet polttoainetta generaattoria varten, koska hyvin todennäköisesti jos ongelmia syntyy, niin myös sähkön jakeluun tulee katkoksia.

Tänään Keniassa vietetään historiallista päivää, kun ensimmäistä kertaa itsenäisen Kenian viisikymmenvuotisen historia aikana täällä pidetään vaaliväittely, joka televisioidaan ja radioidaan suorana.  Jos haluatte, nähdä millaiset ehdokkaat meillä täällä on, niin menkää seuraavan nettiosoitteeseen: http://www.youtube.com/user/electionskenya maanantaina 11.2 klo 18:30–20:30, niin näette ehdokkaat: Raila Odinga, Uhuru Kenyatta, Musali Mudavadi, Peter Kenneth, Martha Karua ja James Kiyiapi.

Maanantaina ja tiistaina Fidan kumppanit kahdeksasta Afrikan maasta ovat täällä Nairobissa. Katselemme yhdessä mitä tapahtui vuonna 2012 ja mitä tulisi tapahtua tänä vuonna. Jollain tasolla alamme myös valmistella yhteistyökuvioita vuosille 2014–2016.

Talossa on ollut oudon rauhallista, kun Kalle, Ida, Ella ja Eden palasivat Suomeen viime viikolla. Sunnuntaina tosin saimme jo pari uutta vierasta Suomesta täyttämään taloa. Vatsa onkin taas pinkeänä karkeista ja HK:n sinisestä. Samalla vieraat ovat Sirkan seurana, kun me Joelin kanssa olemme reissussa.

Siis hyvin aikaisin torstai-aamuna lennän Joelin kanssa Yhdysvaltoihin. Matka kestää pari viikkoa ja Joel käy näyttämässä jalkapallotaitojaan neljässä yliopistossa Tennesseessä ja yhdessä yliopistossa Michiganissa. Mielenkiintoinen reissu on siis tulossa.

Tässä välikaudella Joel on pelannut koulun joukkueessa koripalloa. Hän on ollut aloitusviisikossa joka pelissä. Lauantaina olimme koripalloturnauksessa, jossa pojat selvisivät finaaliin asti. Kylmä hiki käväisi selkäpiissä finaalin loppuhetkillä, kun Joel väänsi nilkkansa ja jäi maahan nilkkaansa pidellen. Näyttää siltä, että selvitään säikähdyksellä. Olisi ollut aika onnetonta lähteä jenkkeihin kainalosauvoin näyttöä antamaan. Finaali hävittiin kolmella pisteellä.

Ensi viikon viesti tulee sitten toivon mukaan Nashvillesta.

Nairobin 31 asteisesta kesästä,

Kari Rönkkö

Super Bowl

Istun sohvalla sunnuntai-iltaa. Eden on jo nukkumassa pienten iltaseremonioitten jälkeen. Loistava muksu. Me muut valmistaudumme katsomaan American Idolia. Meille miehille tämäkin on vain valmistautumista yhteen vuoden kohokohtaan eli Super Bowliin.  Peli alkaa meidän aikaa vasta 2.30 ja päättyneen siinä 6 aikoihin aamulla. Kallen ja Joelin kanssa ollaan vähän sitä mieltä, että 49’s kyllä voittaa Ravensin. Eden tosin oli sitä mieltä, että Ravens voittaa. Jos nyt jostakin tuntuu hassulta, että Edeniltä asiaa kysyttiin, niin täytyy tunnustaa, että Eden on osunut edellisissä jenkkifutismatseissa oikeaan viidesti ja ollut väärässä vain kerran. Siis hän on tiennyt paremmin nämä hommat kuin kukaan muu meistä.

Valvotun yön jälkeen onkin sitten somaa mennä Itäisen Afrikan johtotiimin kokoukseen, johon tulee tällä kertaa myös Fidan toiminnanjohtaja Helsingistä. Varmaa on, että aika paljon aikaa käytetään siihen, kuinka täällä ollaan, eletään ja työtä tehdään maan käydessä vaali-uurnilla. Tulevaisuuden ennustaminen kun on tunnetusti vaikeaa ja aikaa vievää.

Ajattelin myös jossakin välissä lukea ministeri Stubbin jutun, jossa hän on sitä mieltä, että kehitysyhteistyötä tulisi tuulettaa. En nyt siis vielä ota kantaa siihen, että onko koko juttu ihan hölynpölyä vai ei. Veikkaan kyllä tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, koska on sen verran on tullut luettua viime vuosina suomalaisten poliitikkojen kirjoituksia kehitysyhteistyöstä, että en ole kovin vakuuttunut heidän asiaosaamisestaan tällä alalla. Tulee mieleen se yksi Turhapuro elokuva, jossa Spede ja Simo päättävät ruveta asiantuntijoiksi. Annetaan asiantuntija lausunto asiasta kuin asiasta, maksusta. 

Nuoriso on ollut nyt kanssamme jo kaksi kuukautta. Kalle ja Ida palaavat Suomeen torstaina. Ellakin on jo kuulemma vähän tylsistynyt. En uskaltanut kysyä, että tarkoittaako hän sitä, että me olisimme jotenkin tylsää seuraa. Päättävät siis talon valtauksen täällä Nairobissa ja valtaavat porukalla kotimme Helsingissä. 

Joku kysyi, että tuleeko minulla Edeniä ikävä? Vastasin, että ei kovat jätkät itke. Sehän ei siis oikeastaan ollut mikään vastaus ainakaan niiden mielestä, jotka minut tuntevat.

Lystiä viikkoa teille,

Kari Rönkkö