Safari

Yksin aamuisella savannilla seisovassa puussa on jotain kiehtovaa. Kun asiaa nopeasti ajattelee, ja kun asiaan ei kiinnitä sen suurenpaa huomiota, niin näky voisi olla jopa vähän surullinen. Mutta kun tuota puuta lähestyy, niin huomaa kymmenet linnunpesät, joita se oksillaan kantaa. Aamuauringon noustessa myös noiden pesien asukkaat heräävät eloon ja siritys on korviahuumaava. Jos tuota puuta tulee vielä lähemmäksi, niin voi nähdä antiloopin luurangon puunjuurella, ja mielikuvituksissaan voi nähdä kuinka leopardi on tuota saalistaan kalunnut puun oksilla yön pimeinä tunteina hyenoiden ulottumattomissa. Ja mitä lähemmäksi tuota puuta tulee, niin aina vaan näkee lisää hienoja yksityiskohtia ja Jumalan ihmeitä.
Mitä tällä puu-jutulla haluan sanoa? Idea on kai siinä, että tullaan lähemmäksi, niin nähdään paremmin, ja on helpompi tehdä oikeita johtopäätöksiä.

Safari tarkoittaa matkaa ja meillä oli mahdollisuus lähteä safarille tänä viikonloppuna. Meidän lisäksi reissuun lähtivät myös äitini ja isäni, jotka ovat seuranamme nyt viitisen viikkoa. Tämä on jo heidän kolmas matkansa tänne Keniaan.
Aikaisin lauantai aamuna lähdimme kohden Masai Maran luonnonpuistoa, joka sijaitsee Tanzanian rajalla. Heti rajajoen takana Masai Mara jatkuu Serengetin luonnonpuistona.
Edellisestä vierailustani Masai Maraan oli jo kulunut reilu vuosi, ja oli hienoa nähdä tuo puisto vihreänä ja kukoistavana runsaiden sateiden jälkeen. Vuosi sitten tilanne oli toinen ja puisto oli kuiva ja pölyinen.

Yön vietimme Keekorok nimisessä majakylässä ja sieltä käsin teimme retkiä luonnonpuistoon. Kun alue on iso, niin eläinten löytäminen voi usein olla hankalaa. Perusjutut kuten seeprat ja antiloopit löytää helposti, kuten myös villisiat, kirahvit ja norsut. Ongelmana on yleensä löytää kissoja. Ja nyt kun vanhemmatkin olivat mukana, niin haluttiin ottaa varman päälle ja ottaa paikallinen opas auttamaan etsinnässä. Vuokrasimme siis majapaikasta Jeepin Masai-opaan kera, emmekä tällä kertaa ajellet itse ympäri puistoa.
Jostain syystä vain leijonat olivat halukkaita edustamaan kissoja. Leijonia nähtiinkin sitten runsaasti. Oli urosta, naarasta, murkkuja ja ihan pieniä poikasia. Upeaa on joka kerta nähdä tuo kuningas ihan kosketusetäisyydeltä. Oli siis hieno reissu!

Vielä paremmalta tuo reissu tuntui, kun takana oli raskas seminaariviikko täällä Nairobissa. Tuossa seminaarissa Fidan Itäisen Afrikan porukat suunnitteli ohjelmia tuleville vuosille yhdessä Afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa. Tulimme taas vähän lähemmäksi toisiamme ja näimme toisissamme taas paljon uusia ja hienoja piirteitä.
T. Yksinäinen puu Keniasta

Aina sattuu ja tapahtuu

Vuokraisäntämme palasi takaisin New Yorkiin YK:n päämajaan töihin ja totesi, että täällä on aika tylsää. Kun lukee lehtiä siellä, niin tuntuu, ettei mitään tapahdu ja ongelmat tuntuvat naurettavilta Kenian ongelmien jälkeen. Sama fiilis tulee, kun netistä lukee mitä Suomessa tapahtuu. No se on tullut selväksi, että siellä on nyt kylmää ja luntakin on tarpeeksi.

Keniassa on taas hallituskriisi. Pääministeri Odinga ja presidentti Kibaki taas koittelevat kuka on suurin. Maatalousministeriä ollaan erottamassa kavalluksista ja samaa suunnitellaan opetusministerille. Pääministeri haluaisi heidät erottaa, mutta presidentti panee vastaan jne. Niin ja Nigerissä oli eilen sotilasvallankaappaus, ja Nigerian presidentti on ollut maastaan poissa kuukausikaupalla ja kukaan ei tiedä kenellä olisi valta tehdä päätöksiä. Näitä riittää.

Hieno poikkeus tästa kaikesta on pari viimeistä vuotta ollut Burundi. Ruandan kansanmurhan jälkeen Burundikin ajautui sisällissotaan. Nyt maassa on ollut pari vuotta rauhallista ja paikallaan demokraattisesti valittu presidentti Pierre Nkurunziza, joka on laittanut maan edun oman etunsa edelle. Harvinainen tapaus, mutta monella tapaa antaa toivoa. Hän mm. aloitti kuukausittain pidettävät talkoot, joihin koko kansa osallistuu, presidentti mukaan lukien. Rakennetaan kouluja, teitä, sairaaloita jne. Jotain tällaista voisi kokeilla Suomessakin.
Toki Burundin demokratia on vielä heikko ja ensi kesän vaaleja odotetaan ja pelätään.

Burundissa meillä on vahva kumppaniseurakunta, johon kuuluu noin 10% kansasta, mutta heidän vaikutuksensa ulottuu paljon laajemmalle. He vastaavat 30% koko kansan terveydenhuollosta. Ala-kouluista he pyörittävät 13% ja Ylä-kouluista noin 17%. Todella mielenkiintoinen maa, jossa minullakin oli ilo vierailla.

Nairobissa elämä menee meillä mukavissa uomissa. Ella ja Joel käyvät koulua, ja osallistuvat ahkerasti koulun aktiviteetteihin. Ella pelaa nyt maa-hockeyta ja laulaa Rosslyn Singersissä. Joel pelaa koripalloa ja on parhaillaan musikaalin harjoituksissa. Kalle sai ensimmäisen ylennyksen eilen armeijassa, kun alokkaasta tuli jääkäri. Iloitsemme ja olemme kiitollisia kaikista heistä.
Terveisiä kaikilta meiltä, kaikille teille.
T.Kari

Vieraita,työpajoja ja autokoulua

Palasin juuri Jomo Kenyattan kansainväliseltä lentokentältä, jonne vein kolme vierastamme, jotka sulostuttivat elämäämme kahden viimeisen viikon aikana. Vieraamme tulivat Suomen parhaasta seurakunnasta, eli Leppävaaran Lähetyskappelista.
Hienoa näissä vierailuissa on se, että tulee katseltua ympäristöä ikään kuin heidän silmin. Moneen asiaan on jo itse tottunut, eikä enää näe asioiden hienoutta tai kauheutta, kuten uudet ihmiset asiat näkevät tai kuten ne itse näki silloin alussa. Oli hieno vähän aikaa katsella Keniaa Kirsin, Paulan ja Piian silmin.
Ensimmäisellä viikolla Sirkka vei tyttö-trion Länsi-Keniaan tutustumaan Fidan kummilapsi kohteisiin. Samalla reissulla kävivät myös Masai Marassa bongaamassa eläimiä, joita olikin näkynyt mukavasti. Tuolta reissulta Sirkka enkeleineen palasi Nairobiin, jossa malttoivat viipyä päivän verran, ennen kuin suuntasivat rannikolle lomailemaan ja nauttimaan merenantimista.
Paluumatkalla vieraat laskivat, että Mombasan ja Nairobin välillä Sirkka ohitti 206 rekkaa. Siis pyörillä Afrikka kuljettaa.
Sillä välin kun Sirkka ja vieraat matkailivat ympäri Keniaa, niin minulla oli kunnia isännöidä Johtajuuskoulun opetussuunnitelma seminaaria. Lemati (Leadership and Management Training Institute) on toiminut vuodesta 2007, joten nyt oli hyvä aika vähän tarkastella opetussuunnitelmaa ja katsoa vieläkö se on ajan tasalla. Paikalla oli Tansaniasta George Mwita, Jackson Kaluzi ja Lazarus Laiser. Keniasta paikalla Nebert Makunyi , Ugandasta Rickhard Bogere ja Etiopiasta Ashebir Ketema. Oli ilo työskennellä näiden ammatti-ihmisten kanssa. Hienosti alkaa olla jo tieto-taitoa Itäisessä Afrikassa, joten voimme rohkeasti suunnata kohden unelmaamme, eli kristillisen yliopiston aloittamiseen Itäisessä Afrikassa. Upea haaste, jota kannattaa muistaa.
Ella aloitti tänään (la) autokoulun ja otti tuntumaa Nairobin liikenteeseen. Lisää puuhaa suolelusenkelille ja lisäpuhtia vanhempien esirukouksiin. Täällä kun oppii ajamaan, niin pärjää missä vaan.
Nyt sitten alamme odotella isän ja äidin tänne tuloa. Saapuvat hyvin aikaisin torstai aamuna.
Aurinkoisin terveisin!
T.Kari

Kenialainen koulu

Suomessa kovasti puhutaan kuinka väestö vanhenee ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Lapsista tuntuu olevan pulaa ja tulevaisuus näyttää harmaalta. Toisin on täällä. Kenian väestöstä noin puolet (42,3%) on alle 15-vuotiaita. Viime vuoden arvion mukaan se lukumääränä tarkoittaa noin 20 miljoonaa lasta. Lapsia on paljon, ja sen kyllä katukuvassa helposti huomaa.
Väestön harmaantumista toisaalta hidastaa myös eliniköodote, joka on 58 vuotta.
Nykyisen presidentin Mwai Kibakin lempilapsi on ollut ilmainen kahdeksan vuotinen alakoulu kaikille. Tämä ohjelma on nyt vastatuulessa, kun on huomattu, että tähän tarkoitukseen varatut rahat on miljoonissa valuneet vääriin taskuihin. Ohjelma päärahoittajat ovat olleet USA ja Iso-Britannia. USA ilmoitti viime viikolla, että se jäädyttää tälle vuodelle varatut rahat siihen asti, kun väärintekijät on saatu kiinni ja tuomittu vankilaan. Mistä nyt sitten löytyisi rahat?
Toinen ongelma tässä projektissa on ollut se, että 78% väestöstä asuu maaseudulla hajallaan ja usein tiettömien matkojen päässä. Kuinka saada lapset noilta alueilta kouluun. Niin tai näin, niin Kenian luku-kirjoitustaito on varsin korkea eli 85%.
Vaikka opettajaksi valmistumisen jälkeen olenkin ollut enemmäm muissa töissä kuin opettajan hommissa, niin silti aina lämmittää sydäntä nähdä koululaisia ja kouluja. Vierailin yhdellä kylällä pienessä koulussa, joka oli kyhätty risuista ja sinne oli sitten saatu aikaiseksi neljä pientä luokkatilaa. Yllättävää oli kuulla, että päivän mittaan tuossa koulussa käy 480 lasta, ja koko toimintaa pyörittää 4 opettajaa. Vaikka oppimisympäristö ei näin suomalaisesta näkövinkkelistä ollut kummoinen, niin oppilaat olivat iloisia ja ylpeitä koulustaan.
Koulutusta arvostetaan ja vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapset saadaan kouluun. Lapset eivät tule kouluun nyrpistellen vaan innoissaan ja käyttäytyvät mallikkaasti. He ovat onnekaita, kun pääsevät kouluun, toisin kuin ne arviolta viisi miljoonaa muuta, joilla ei ole mahdollisuuksia koulunkäyntiin.
Opetusmetodeista on vielä sanottava se, että parhaiten koulussa pärjäävät ne joilla on hyvä muisti. Kaikki kun pitää opetella ulkoa. Tämä tietysti osaksi siitä, ettäi ole varaa kirjoihin eikä vihkoihin. Muistiinpanot siis tehdään päähän.
Ensi viikolla pidämme täällä Nairobissa opetussuunnitelma työpajan, jossa valmistelemme uusia sisältöjä johtajuuskoulutusohjelmaan. Mietimme yhdessä minkälaisia tietoja ja taitoja seurakuntien johtajat tarvitsevat kohdatessaan tämän ajan haasteet yhteisöissään. Työpajaan tulee edustajia myös Tansaniasta, Etiopiasta ja Ugandasta. Kerron tuosta pajasta lisää ensi viikon kirjoituksessa.
T.Kari