Suomalaisena, aina silloin tällöin, asiat täällä Afrikassa jurppivat.Kun täällä lähetystyössä kuitenkin ollaan, niin tunteet pitää pitää kurissa. Liikenne täällä on sellainen ainainen päänsärky, ja yhtään ei helpottanut tieto, että vuoteen 2050 mennessä, Nairobin väestö kolminkertaistuu. Ei voi edes kuvitella mitä ruuhkat sitten ovat. Toisaalta, tuskin täällä enää siinä vaiheessa ollaan enää edes ajelemassa. Niin tai näin, niin oli aika ostaa nyrkkeilysäkki ja nyrkkeilyhanskat. Ihan vaan siltä varalta, että jos/kun tulee se tunne, että nyt pitäisi päästä purkamaan paineita. Sitä paitsi se tulee halvemmaksikin kuin terapia.
Tätä kirjoitusta kirjoitan nyt sunnuntai-iltana Ruandassa. Olen hotellissa Des Mille Collines:ssa, eli hotelli Ruandassa. Jos olet katsonut elokuvan Hotelli Ruanda, niin tiedät mistä puhun. Jos taas et ole kyseistä elokuvaa nähnyt, niin kannattaa katsoa, niin tiedät mistä puhutaan.
Tämä pysähdys Ruandassa on vain yhden yön mittainen ja huomenna lähdetään autolla jatkamaan matkaa Kongon puolelle kaupunkiin nimeltä Goma. Siellä on tarkoituksena puhua seurakunnan johtajille palvelevasta johtajuudesta.
Kongossa on vieläkin sisällissota menossa, jossa arvioiden mukaan on kuollut 5-10 miljoonaa ihmistä ja liikkeellä on jos jonkinlaista sissiporukkaa. Meitä on varoiteltu kidnappauksista ja yöllisistä ammuskeluista Gomassa. Muistakaa rukouksin.
Lisää Kongosta sitten ensi viikon blogissa!
Kari Rönkkö
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
maanantai 21. helmikuuta 2011
Toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin kuinka ihmiset täällä hakevat apua kirkoista. On hienoa toimia näiden paikallisten seurakuntien kanssa. Ei ole niin pientä kylää Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Etiopiassa, ettei siellä olisi kirkkoa ja Coca-Cola kylttiä.
Kirkosta haetaan apua ja olemme myös velvolliset auttamaan näitä heikompia: Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Muistan kerran puhuneeni Leppävaaran Lähetyskappelissa aiheesta: Kuka on minun lähimmäiseni? Loppua kohden kysymys sitten kääntyi muotoon: Kenelle minä voin olla lähimmäinen?
HIV/AIDS on suuri ongelma maailman laajuisesti, mutta aivan erityisen suuri ongelma se on täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 34 miljoonaa HIV+. Vuosittain uusia tartuntoja on 2,6 miljoonaa. Siis 7100 uutta tartuntaa joka päivä. Näistä 1000 on lapsia. Vuosittain AIDS:n kuolee 1,8 miljoonaa ihmistä (205 joka tunti). Levinnäisyys maailman laajuisesti on noin 0,8%.
Meidän työalueella täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa meillä on 22 miljoonaa HIV+. Uusia tartuntoja vuosittain 1,9 miljoonaa ja AIDS kuolemia 1,5 miljoonaa. Levinnäisyys täällä on 5%. Keniassa levinnäisyys on 6,9%, eli seitsemällä ihmisestä sadasta on tuo virus.
Afrikassa on 14% maailman väestöstä, mutta 68% HIV-positiivisista, 69% uusista tartunnoista ja 72% AIDS kuolemista. AIDS onkin suurin kuolinsyys Afrikassa. Riittää siis ihmisiä koputtelemaan seurakunnan ovia.
Kuinka tämä epidemia otetaan huomioon seurakunnissa? Se on mitä suurimmassa määrin johtajuuskysymys ja se otetaan huomioon läpileikkaavana teemana meidän koulutuksissamme.
Tämänkin ongelman kohdalla pitää paikkansa slogan jonka kuulin Happosen Hannulta: Ajattele suuria, aloita pienestä, toimi nyt!
Ja toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten!
Kari Rönkkö
Kirkosta haetaan apua ja olemme myös velvolliset auttamaan näitä heikompia: Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Muistan kerran puhuneeni Leppävaaran Lähetyskappelissa aiheesta: Kuka on minun lähimmäiseni? Loppua kohden kysymys sitten kääntyi muotoon: Kenelle minä voin olla lähimmäinen?
HIV/AIDS on suuri ongelma maailman laajuisesti, mutta aivan erityisen suuri ongelma se on täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 34 miljoonaa HIV+. Vuosittain uusia tartuntoja on 2,6 miljoonaa. Siis 7100 uutta tartuntaa joka päivä. Näistä 1000 on lapsia. Vuosittain AIDS:n kuolee 1,8 miljoonaa ihmistä (205 joka tunti). Levinnäisyys maailman laajuisesti on noin 0,8%.
Meidän työalueella täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa meillä on 22 miljoonaa HIV+. Uusia tartuntoja vuosittain 1,9 miljoonaa ja AIDS kuolemia 1,5 miljoonaa. Levinnäisyys täällä on 5%. Keniassa levinnäisyys on 6,9%, eli seitsemällä ihmisestä sadasta on tuo virus.
Afrikassa on 14% maailman väestöstä, mutta 68% HIV-positiivisista, 69% uusista tartunnoista ja 72% AIDS kuolemista. AIDS onkin suurin kuolinsyys Afrikassa. Riittää siis ihmisiä koputtelemaan seurakunnan ovia.
Kuinka tämä epidemia otetaan huomioon seurakunnissa? Se on mitä suurimmassa määrin johtajuuskysymys ja se otetaan huomioon läpileikkaavana teemana meidän koulutuksissamme.
Tämänkin ongelman kohdalla pitää paikkansa slogan jonka kuulin Happosen Hannulta: Ajattele suuria, aloita pienestä, toimi nyt!
Ja toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten!
Kari Rönkkö
maanantai 14. helmikuuta 2011
Afrikka-lasten maanosa
Tänään, maanataina, tänne Nairobiin kokoontui edustajat kahdeksasta maasta (Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia, Burundi, Ruanda, Kongo ja Suomi)ja siten myös kahdeksasta kirkkokunnasta.Mun vastuut on huomenna, joten tänään oli hyvää aikaa kuunnella, mitä meidän kumppaneilla on mielessään. Puheet tänään pysyivät lapsissa ja nuorissa. Kenian väestöstä 50% on alle 15-vuotiaita ja nuorin väestö lienee Etiopiassa, jossa yli 60% väestöstä on alle 14-vuotiaita.
Tähän asti mieliala oli korkealla ja iloisella mielin ajattelin noita lapsia ja nuorisojoukkoja. Sitten tuli taas tuo inhottava realismi vastaan. Näillä lapsilla täällä ei mene hyvin.
HIV/AIDS on tuhonnut yhden sukupolven ja jättänyt jälkeensä suuren joukon orpoja, joista isovanhemmat ovat parhaansa mukaan yrittäneet pitää huolta. Tästä on taas seurannut uusi ilmiö Afrikassa, eli katulapset. Ennen vanhaan lapset hoidettiin kylissä yhteisesti, mutta kun on tultu kaupunkeihin, niin tuo yhteys sukuun on katkennut ja kun vanhemmat ovat menehtyneet, niin ei ole ollutkaan yhteisöä lapsista huolta pitämässä.
Järkyttävät määrät lapsia Ugandassa ja Kongossa on kidnapattu lapsisotilaiksi. He ovat nähneet ja tehneet käsittämätöntä väkivaltaa.
Lapsia kuolee nälkään ja tauteihin. Lääkkeitä ja ruokaa maailmassa olisi, mutta heidän hätänsä ei juuri maailmaa kosketa. No mistä hakea apua?
Afrikassa hädän tullen käännytään seurakuntien puoleen. Kirkko haluaa elää, auttaa ja olla ihmisten arjessa, myös hädän keskellä. He haluavat auttaa, mutta myös heidän resurssinsa ovat varsin vaatimattomat.
Ruandalaisten puheenvuorosta nousi myös toisenlainen huoli. Yli 90% ruadalaisista nuorista ja aikuisista ovat itse traumatisoituneet Ruandan kansanmurhan aikana. Kuinka voin auttaa traumatisoitunutta, kun olen itsekin vielä avun tarpeessa. Ruandan valtio auttaa, mutta sieltä ei tule rakkautta. Kirkolta saa rakkautta, mutta ei ole oikein osattu auttaa. Ja pyörä pyörii.
Näillä sanoilla oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille.
Kari Rönkkö
Tähän asti mieliala oli korkealla ja iloisella mielin ajattelin noita lapsia ja nuorisojoukkoja. Sitten tuli taas tuo inhottava realismi vastaan. Näillä lapsilla täällä ei mene hyvin.
HIV/AIDS on tuhonnut yhden sukupolven ja jättänyt jälkeensä suuren joukon orpoja, joista isovanhemmat ovat parhaansa mukaan yrittäneet pitää huolta. Tästä on taas seurannut uusi ilmiö Afrikassa, eli katulapset. Ennen vanhaan lapset hoidettiin kylissä yhteisesti, mutta kun on tultu kaupunkeihin, niin tuo yhteys sukuun on katkennut ja kun vanhemmat ovat menehtyneet, niin ei ole ollutkaan yhteisöä lapsista huolta pitämässä.
Järkyttävät määrät lapsia Ugandassa ja Kongossa on kidnapattu lapsisotilaiksi. He ovat nähneet ja tehneet käsittämätöntä väkivaltaa.
Lapsia kuolee nälkään ja tauteihin. Lääkkeitä ja ruokaa maailmassa olisi, mutta heidän hätänsä ei juuri maailmaa kosketa. No mistä hakea apua?
Afrikassa hädän tullen käännytään seurakuntien puoleen. Kirkko haluaa elää, auttaa ja olla ihmisten arjessa, myös hädän keskellä. He haluavat auttaa, mutta myös heidän resurssinsa ovat varsin vaatimattomat.
Ruandalaisten puheenvuorosta nousi myös toisenlainen huoli. Yli 90% ruadalaisista nuorista ja aikuisista ovat itse traumatisoituneet Ruandan kansanmurhan aikana. Kuinka voin auttaa traumatisoitunutta, kun olen itsekin vielä avun tarpeessa. Ruandan valtio auttaa, mutta sieltä ei tule rakkautta. Kirkolta saa rakkautta, mutta ei ole oikein osattu auttaa. Ja pyörä pyörii.
Näillä sanoilla oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille.
Kari Rönkkö
maanantai 7. helmikuuta 2011
Kenialainen muutto!
Muuttamisestahan meillä on perheenä kokemusta. Siitä lähtien kun Sirkan kanssa olemme yhdessä olleet, niin tämä viime viikon muutto oli kahdeksastoista kerta. Maita joissa olemme asuneet on jo viisi. Muutto ei siis ole enää meille mikään suuri stressitekijä.Sirkalla ei montaa hetkeä enää mene, kun asunto on saatu jo kodin näköiseksi.Harjoitus tekee mestarin.
Muutto porukan siis piti tulla hakemaan huonekalumme keskiviikkona klo 8.30. Kun 9.15 vielä ketään ei näkynyt, niin soitin ja kysyin missä mennään. No olivat sitten unohtaneet koko jutun. Alkoivat kiivaasti kasata muuttoporukkaa ja saapuivat sitten vähän 11 jälkeen.
Aluksi annoimme tarkat ohjeet, kuinka toimia ja mitä viedään. Erityisesti Sirkka sanoi, ettei hänen vaatteitaan tarvitse pakata, vaan hän hoitaa sen itse. Siis kaikki hyvin!
Kun palasin vanhalle kämpälle ensimmäisen vientikerran jälkeen, niin huomasin, että olivat kuitenkin pakannaat Sirkan vaatteet. Kutsuin esimihen paikalle ja muistutin häntä, ettei niitä pitänyt pakata, ja pyysin laittamaan vaatteet takaisin paikoilleen. Siis taas kaikki hyvin. Seuraavaksi huomasin, että laittoivat hyllyihin takaisin Ellan vaatteita. Esimiespaikalle ja selitin taas asian. Siis kaikki taas hyvin.
Kohta tuli Sirkan siskon mies kysymään, että miksi laittavat hyllyihin takaisin Joelin vaatteita.Esimiespaikalle ja selittämään asiaa. KAIKKI HYVIN!
Kymmenen miehen paikallinen muutoporukka sai aikaiseksi sellaisen "hallitun" kaaoksen, että oksat pois. Jos Sirkka esimerkiksi näytti, että tämä laatikko puretaan ja tätä toista ei, niin voitte arvata mikä laatikko itseasiassa purettiin.
Kaaos päättyi kello 20, kun kaikkia tavarat lopulta olivat uudessa kämpässä.
Uusi asuntomme on itseasiaas vuodelta 1953. Ulkoa näyttää ihan hyvältä. Kaiken piti myös toimia remonttimiesten jäljiltä, mutta vessat ei vetäneet, suihkukaivot eivät vetäneet, putket huutaa jne. Siis kaikki oikein hyvin.
Tässä on siis hiljalleen laitettu asuntoa kuntoon ja aurinko alkaa paistaa palmun juureenkin.
Andy on palannut kotiin ja on kuin ei olisi poissa ollut ollutkaan.
Lopulta kaikki on siis hyvin.
T. Kari Rönkkö
Muutto porukan siis piti tulla hakemaan huonekalumme keskiviikkona klo 8.30. Kun 9.15 vielä ketään ei näkynyt, niin soitin ja kysyin missä mennään. No olivat sitten unohtaneet koko jutun. Alkoivat kiivaasti kasata muuttoporukkaa ja saapuivat sitten vähän 11 jälkeen.
Aluksi annoimme tarkat ohjeet, kuinka toimia ja mitä viedään. Erityisesti Sirkka sanoi, ettei hänen vaatteitaan tarvitse pakata, vaan hän hoitaa sen itse. Siis kaikki hyvin!
Kun palasin vanhalle kämpälle ensimmäisen vientikerran jälkeen, niin huomasin, että olivat kuitenkin pakannaat Sirkan vaatteet. Kutsuin esimihen paikalle ja muistutin häntä, ettei niitä pitänyt pakata, ja pyysin laittamaan vaatteet takaisin paikoilleen. Siis taas kaikki hyvin. Seuraavaksi huomasin, että laittoivat hyllyihin takaisin Ellan vaatteita. Esimiespaikalle ja selitin taas asian. Siis kaikki taas hyvin.
Kohta tuli Sirkan siskon mies kysymään, että miksi laittavat hyllyihin takaisin Joelin vaatteita.Esimiespaikalle ja selittämään asiaa. KAIKKI HYVIN!
Kymmenen miehen paikallinen muutoporukka sai aikaiseksi sellaisen "hallitun" kaaoksen, että oksat pois. Jos Sirkka esimerkiksi näytti, että tämä laatikko puretaan ja tätä toista ei, niin voitte arvata mikä laatikko itseasiassa purettiin.
Kaaos päättyi kello 20, kun kaikkia tavarat lopulta olivat uudessa kämpässä.
Uusi asuntomme on itseasiaas vuodelta 1953. Ulkoa näyttää ihan hyvältä. Kaiken piti myös toimia remonttimiesten jäljiltä, mutta vessat ei vetäneet, suihkukaivot eivät vetäneet, putket huutaa jne. Siis kaikki oikein hyvin.
Tässä on siis hiljalleen laitettu asuntoa kuntoon ja aurinko alkaa paistaa palmun juureenkin.
Andy on palannut kotiin ja on kuin ei olisi poissa ollut ollutkaan.
Lopulta kaikki on siis hyvin.
T. Kari Rönkkö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)