Viikko vierähti!

Viime viikko meni enemmän ja vähemmän miettiessä, että mitä sitä tulikaan vuonna 2012 puuhattua. Kaikki menemiset, tulemiset, koulutukset, onnistumiset ja epäonnistumiset laitoin kirjalliseen muotoon. Lopputuloksena kaikesta tästä oli sitten vuosiraportti. Ei olisi huono idea itse kullekin tehdä tällainen vuosiraportti ja miettiä, että mitä sitä tuli viime vuosi puuhattua ja alkaa miettiä, että miten aikansa käyttää seuraavana vuonna.

Nyt kun on enää 4 kuukautta jäljellä tätä työkautta täällä Afrikassa, niin aina vaan useammin alkavat ajatukset siirtyä jo Suomeen. Päivittäin yritän kaiken häsläämisen keskellä hokea itselleni, että nauti joka päivästä. Ei sillä, ettenkö tulisi nauttimaan päivistä siellä Suomessa, mutta haluan jättää ainakin pois kaiken turhan negatiivisuuden. Siis negatiivisuus on turhaa muutenkin.

Täällä tiedotusvälineet ovat täynnä tulevia vaaleja. Tummia pilviä alkaa kerääntyä Kenian taivaalle ja ihmiset ovat peloissaan. Vaalit pidetään 4.3. Tulokset pitäisi olla selvillä viimeistään 11.3. Mitä todennäköisimmin presidentin vaalin osalta selvää voittajaa ei saada selville vielä ensimmäisellä kierroksella, vaan se menee toiselle kierrokselle, joka pidetään 4.4. Tulokset tästä äänestyksestä tulee olla valmiina viimeistään 11.4. Odotettavissa on siis varsin pitkä epävakauden aika Keniassa.

Kotona on ollut hienoa pitää kasassa koko perhettä. Tulevaisuudessa kaikkien lapsien kotiin saaminen yhtä aikaa vaikeutuu huomattavasti.  Otan siis ilon irti siis tästä kaikesta!

Helmikuussa teemme Joelin kanssa lyhyen reissun Yhdysvaltoihin. Joel käy vierailemassa ainakin kolmessa yliopistossa ja treenaamassa heidän joukkueidensa kanssa. Sen jälkeen onkin aika tehdä päätökset minne päin Joel suuntaa opiskelemaan ensi syksynä.

Siunattua viikkoa toivottaen,

Kari Rönkkö

Hyvä Suomi!

Olemme Sirkan kanssa molemmat palanneet retkiltämme kotiin. Iloisina saatoimme molemmat todeta, että matkamme sujuivat niin kuin oli suunniteltu ja että nuoriso oli pitänyt sillä välin kotimme hyvässä kunnossa. 

Tämä Ugandan helluntaikirkon vuosikokous on jo muotoutunut perinteiseksi vuoden aloitukseksi. Olihan tämä jo viides PCU:n vuosikokous reilun viiden vuoden aikana. Jotenkin tuli haikea olo, kun ajattelin, että tämä oli varmaan viimeinen vierailu heidän vuosikokouksissaan ainakin vähään aikaan. Kovasti minua siellä kiitettiin tekemästäni työstä ja pitämistäni luennoista. Tässä iässä otan jo kaikki kohteliaisuudet vastaan kiitoksen kera.

 Suomi ei juuri täällä uutisissa esiinny, mutta pari hyvää uutista on läpäissyt uutiskynnyksen jopa täällä. Ensimmäinen tällainen uutinen oli se, kun Suomi taas rankattiin Pisan tutkimuksissa maailman ykköseksi. Jopa Joelin koulun opettajat tulivat kyselemään minulta meidän opetustavoista ja opetusfilosofiasta.  Tuli vähän ylpeä olo, koska olenhan itsekin osa tuota systeemiä. Kuitenkin Ilta-Sanomien gallupissa suurin osa suomalaisista oli sitä mieltä, ettei Suomen systeemi ole paras. Jäin miettimään, että kuinka moni vastaajista tietää mitään muiden maiden koulutussysteemeistä. Silti on varaa valittaa. Omat lapseni ovat käyneet koulua viidessä eri maassa, joten minulla voisi asiasta olla jotain sanottavaakin.

Toinen hyvä uutinen, joka tuli läpi oli se, kun TI:n CPI- tutkimuksessa Suomen todettiin olevan vähiten korruptoitunut maa maailmassa. Asteikolla 1-100 Suomi sai arvosanan 90. Upeaa Suomi! Toki iltapäivälehtien kyselyissä suomalaiset olivat taas sitä mieltä, ettei asia noin ole. Eihän Suomikaan mikään täydellinen ole, koska saimme pisteet 90, kun 100 on paras. Mutta otetaanpa vertailukohdaksi Kenia. Sijoitus oli 139. ja pisteet 27. Suomessa ei siis ole aihetta suuremmin valittaa, vaan kiitollisena, ja jopa vähän rintaa röyhistellen, ponnistella kohden 100 pistettä.

Kiitollisin mielin,

Kari Rönkkö

Roskiin vaan!

Kauhulla kuuntelin yhtä BBC:n raporttia viime viikolla. Siinä kerrottiin, että puolet maailmassa tuotetusta ruoasta päätyy roskiin. Siis PUOLET! Englannissa hedelmä- ja vihannestukut laittava heti suoraan 30% hedelmistä ja vihanneksista roskiin, koska ne eivät ole oikean muotoisia. Samaa tahtia ruokaa laittavat roskiin kaupat, ravintolat, koulut, sairaalat ja ennen kaikkea kotitaloudet. 

Ei liene yllättävää, että suurimpia ruoan haaskaajia ovat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset.  Laittaa oikein mielen matalalle, kun toisella puolella maailmaa kuollaan nälkään ja toisella puolen palloa ruokaa heitetään roskiin. Tämä tutkimus myös osaltaan todistaa sen tosiasian, että kyllä maailmassa olisi kaikille tarpeeksi kaikkea, mutta ihmisten suunnaton itsekkyys estää tällaisen ”tasauksen”.

Ahneudesta puheen ollen. Täällä paikallinen eduskunta jakoi itselleen etuuksia viimeisessä istunnossaan. Kaikille kansanedustajille tulee maksaa lähtöpalkkiona noin 90 000€. Samoin heille tulisi antaa aseellinen vartija koko heidän loppuelämäkseen. Haluavat myös ikuisen pääsyn VIP-tiloihin lentokentillä ja diplomaattipassit itselleen ja puolisolle. Kun sitten kuolevat, niin haluavat vielä itselleen valtiolliset hautajaiset. Hyvin paikallinen lehti kirjoittikin seuraavan päivän lehdessä:” Kansanedustajat tulivat, hakkasivat meidät verille ja lopuksi ryöstivät valtion kassan!”

Presidentille taas annetaan 250 000€ läksiäislahja. Päälle tulee eläke ja 2800€/kk viihdyttämisraha. Loppuelämäkseen entiselle presidentille annetaan valtion maksamana kaksi kotiapulaista, kaksi puutarhuria, kaksi pyykkäriä, kolme uutta autoa joihin täysi ylläpito jne. Näin meillä.

Sirkka lähti sunnuntaina Tansaniaan. Käyvät siellä  katsastamassa kummilapsikohteita ja neuvomassa paikallista henkilöstöä. Minä taas lennän maanantaina Ugandaan ja osallistun Ugandan helluntaikirkon vuosikokoukseen. Me molemmat palaamme Nairobiin perjantai-iltana. Nuoriso jää pitämään taloa pystyssä.

Siunattua viikkoa toivotellen,

Kari Rönkkö

Apina vieköön...

Tänä aamuna heräsin siihen, että apinat riehuivat keittiössä. Apinat eivät ole mitään siistejä vieraita, vaan saavat melkoisen kaaoksen aikaan ja vieläpä hyvin nopeassa ajassa. Siinä sitä oli heitelty munat lattialle ja banaanit kainalossa häivyttiin takaisin pihalle. Ulkona paistaa aurinko ja lämpöä jo aamulla noin 30 astetta. Sotkua katsellessa ja ihon hikoillessa päätin nauttia tätä kaikesta. Tällaisia aamuja ei ole sitten ensi vuonna Suomessa odotettavissa.


Sain juuri Edenin nukutettua. Ella onkin ihaillut sitä, että kuinka hyvin saan lapsen nukahtamaan. Ella on jo varmaan unohtanut, että entisenä pastorina olen onnistunut vaivuttamaan uneen kokonaisia seurakuntia, joten yksi pieni vauva nyt on ihan helppo nakki.

Vuosi 2013 on merkittävä vuosi Kenialle. Tänä vuonna 12.12. täällä juhlitaan Kenian itsenäisyyden 50-vuotista taivalta. Sitä ennen 4.3. pidetään vaalit, jossa maalle valitaan uusi presidentti ja parlamentti. Vaaleissa valitaan myös liuta paikallisen tason virkamiehiä. Toivotaan, että kaikki sujuu rauhallisesti tällä kertaa.

Viime viikolla tuli sähköpostiin LEMATI-opiskelijoiden kirjalliset työt. 28 opiskelijaa lähetti kukin 3000 sanaa tutkielmaa omasta eettisestä ajattelustaan. Tämä viikko meneekin mukavasti, kun lukee ja arvostelee nuo 450 sivua etiikasta.

Siis ”talvisin” terveisin,

Kari Rönkkö