Hyvä Suomi!

Olemme Sirkan kanssa molemmat palanneet retkiltämme kotiin. Iloisina saatoimme molemmat todeta, että matkamme sujuivat niin kuin oli suunniteltu ja että nuoriso oli pitänyt sillä välin kotimme hyvässä kunnossa. 

Tämä Ugandan helluntaikirkon vuosikokous on jo muotoutunut perinteiseksi vuoden aloitukseksi. Olihan tämä jo viides PCU:n vuosikokous reilun viiden vuoden aikana. Jotenkin tuli haikea olo, kun ajattelin, että tämä oli varmaan viimeinen vierailu heidän vuosikokouksissaan ainakin vähään aikaan. Kovasti minua siellä kiitettiin tekemästäni työstä ja pitämistäni luennoista. Tässä iässä otan jo kaikki kohteliaisuudet vastaan kiitoksen kera.

 Suomi ei juuri täällä uutisissa esiinny, mutta pari hyvää uutista on läpäissyt uutiskynnyksen jopa täällä. Ensimmäinen tällainen uutinen oli se, kun Suomi taas rankattiin Pisan tutkimuksissa maailman ykköseksi. Jopa Joelin koulun opettajat tulivat kyselemään minulta meidän opetustavoista ja opetusfilosofiasta.  Tuli vähän ylpeä olo, koska olenhan itsekin osa tuota systeemiä. Kuitenkin Ilta-Sanomien gallupissa suurin osa suomalaisista oli sitä mieltä, ettei Suomen systeemi ole paras. Jäin miettimään, että kuinka moni vastaajista tietää mitään muiden maiden koulutussysteemeistä. Silti on varaa valittaa. Omat lapseni ovat käyneet koulua viidessä eri maassa, joten minulla voisi asiasta olla jotain sanottavaakin.

Toinen hyvä uutinen, joka tuli läpi oli se, kun TI:n CPI- tutkimuksessa Suomen todettiin olevan vähiten korruptoitunut maa maailmassa. Asteikolla 1-100 Suomi sai arvosanan 90. Upeaa Suomi! Toki iltapäivälehtien kyselyissä suomalaiset olivat taas sitä mieltä, ettei asia noin ole. Eihän Suomikaan mikään täydellinen ole, koska saimme pisteet 90, kun 100 on paras. Mutta otetaanpa vertailukohdaksi Kenia. Sijoitus oli 139. ja pisteet 27. Suomessa ei siis ole aihetta suuremmin valittaa, vaan kiitollisena, ja jopa vähän rintaa röyhistellen, ponnistella kohden 100 pistettä.

Kiitollisin mielin,

Kari Rönkkö