Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mi hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Ja yksi tällainen hämmästyttävä ja kummastuttava paikka löytyy Etiopian pohjois-osasta ja se on Lalibela.
Kuningas Lalibela hakkautti 1200-luvun alkupuolella kirkkoja kallioon. Viralliset oppaat kertovat, että noita kiveen hakattuja kirkkoja olisi 11, mutta nyt on löytynyt 12. Tuo 12. kirkko ei vielä kuulu virallisiin vierailukohteisiin, mutta pääsin sen onneksi näkemään.
Kaikki nuo kirkot ovat vielä aktiivisessa käytössä, ja palvelevat Etiopian koptikristittyjä. Monessa kirkossa oli Jumalanpalvelus menossa, kun siellä vierailimme. Oli kuin olisi siirtynyt ajassa 800-vuotta taaksepäin, ja nautin joka hetkestä.
Miksi nuo kirkot on sitten tuonne Lalibelaan hakattu? Kuningas Lalibela vieraili Jerusalemissa 1100-luvun lopulla, ja näki kuinka muslimien valtaamassa kaupungissa vainottiin kristittyjä ja juutalaisia. Niinpä kuningas päätti rakentaa uuden Jerusalemin ja se syntyi sitten näiden kivikirkkojen ympärille.
Noiden kirkkojen koputtelu esiin noista kallioista kesti 23 vuotta. Viimeisen kirkon hakkautti esiin kuningas Lalibelan vaimo ja sen valmistuminen kesti vain yhden yön, kun viisaana naisena kuningatar pyysi enkelit apuun ja heiltä tuo työ sujuikin varsin vauhdikkaasti.
Ihmetellen jatkaen:
Kari Rönkkö
tiistai 26. huhtikuuta 2011
perjantai 22. huhtikuuta 2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Mutkassa
Yhdessä, hyvin köyhässä maassa, vierailija, hyvin rikkaasta maasta, istuu mutkassa. Samalla, kun köyhän maan kuuro mekaanikko korjaa vierailijan autoa, niin vierailijalla on aikaa katsella, kuinka elämä lipuu hänen ohitseen. Ei oma elämä, vaan elämä tässä köyhän maan mutkassa. Kaikki ovat tulleet sulassa sovussa tielle. Siellä ovat autot, mopot, jalankulkijat, kissat, koirat, kanat, aasit, vuohet, lampaat ja kamelit.
Vierailijan täytyy todeta, että tämä kaoottinen sekasorto kuitenkin jotenkin toimii.
Oudon näköinen vierailija ei jää ohikulkijoilta huomaamatta. Monet reippaat nuoret käyvät toivottamassa vierailijan tervetulleeksi. Vähän aremmat vilkuttelevat kauempaa. Kaikki kuitenkin hymyilevät tässä hyvin köyhässä maassa , ja se ihmetyttää rikkaan maan vierailijaa. Tässä ympäristössä rikkaan maan edustajaa ei juuri hymyilyttäisi. No rikkaassa maassa ei nyt muutenkaan hymyillä.
Jostain eteen putkahtaa pieni poika, ikää viitisen vuotta. Hän hymyillen katsoo vierailijaa ja yhteinen kieli löytyy:Foto!
Tämä valloittava nuori mies tekee kaikki temput ja valloittaa vierailijan sydämen. Edes hänen nimeään en osaa lausua, mutta tässä pojassa olisi ainesta vaikka pääministeriksi. Ei tietenkään rikkaalle maalle, jossa pääministerin täytyy olla joko juro tai jörö.
Ei häntä valita mihinkään virkaan tässäkään maassa, köyhän maan köyhä poika. Hymyillen ja kättä heiluttaen poika juoksee lampaiden luokse. Vierailija rikkaasta maasta jää mutkaan miettimään.
T. Kari Rönkkö
Vierailijan täytyy todeta, että tämä kaoottinen sekasorto kuitenkin jotenkin toimii.
Oudon näköinen vierailija ei jää ohikulkijoilta huomaamatta. Monet reippaat nuoret käyvät toivottamassa vierailijan tervetulleeksi. Vähän aremmat vilkuttelevat kauempaa. Kaikki kuitenkin hymyilevät tässä hyvin köyhässä maassa , ja se ihmetyttää rikkaan maan vierailijaa. Tässä ympäristössä rikkaan maan edustajaa ei juuri hymyilyttäisi. No rikkaassa maassa ei nyt muutenkaan hymyillä.
Jostain eteen putkahtaa pieni poika, ikää viitisen vuotta. Hän hymyillen katsoo vierailijaa ja yhteinen kieli löytyy:Foto!
Tämä valloittava nuori mies tekee kaikki temput ja valloittaa vierailijan sydämen. Edes hänen nimeään en osaa lausua, mutta tässä pojassa olisi ainesta vaikka pääministeriksi. Ei tietenkään rikkaalle maalle, jossa pääministerin täytyy olla joko juro tai jörö.
Ei häntä valita mihinkään virkaan tässäkään maassa, köyhän maan köyhä poika. Hymyillen ja kättä heiluttaen poika juoksee lampaiden luokse. Vierailija rikkaasta maasta jää mutkaan miettimään.
T. Kari Rönkkö
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Jumissa
On sunnuntai-ilta ja parhaillaan odottelen taksia. Illalla on vielä tarkoitus lentää Nairobista Addis Ababaan, josta matka sitten huomenaamuna jatkuu Etiopian pohjois-osiin, Mekelleen. Siellä järjestetään alueen pastoreille johtajuuskoulutusta Ethiopian Guenet Churchin kanssa. Kotiin palailen sitten taas perjantaina.
Yhdeltä lähetti kaverilta kysyttiin joskus, että teetkö mitään hengellistä, kun hänen palvelutehtävänsä oli auttaa köyhiä, orpoja, leskiä, HIV+ jne. Jos jollekin on taas tullut mieleen kysyä meiltä, että teettekö te mitään käytännöllistä siellä Afrikassa, kun vaan painatte seminaarista seminaariin ja opetetatte seurakunnan väkeä. No täytyy tunnustaa, että harvemmn tulee itse tartuttua lapion varteen, vaikka opetus pyritäänkin pitämään niin käytännön läheisenä kuin vaan mahdollista. Perheessä työnjako menee enemmän niin, että Sirkka hoitaa tuon käytännön työn ja meikäläinen opettaa. Siis hommahan menee niin, että ne tekee, jotka osaa. Jos taas ei osaa tehdä, niin opettaa. Jos ei osaa opettaa, niin ne johtaa. Ne jotka ei osaa edes johtaa, niin ne suunnittelee jne.
No pari viikkoa sitten koitti hetki, kun lähdettiin Rift Valleyn reunalle, yhteen Maasai heimon kouluun ja siellä oli tarkoitus valaa lattiat tuolle koululle. Sadeaika oli juuri alkanut, joten ajoitus oli siinäkin mielessä väärä, koska maa oli pehmeä ja autot raskaat. Oltiin autoinemme jumissa monta kertaa ja työntämistä riitti. Kengät ja vaatteet ravassa sitten kuitenkin päästiin aika lähelle tuota koulua ja työt pääsi alkuun. Lattiat tuli valettua ja väsyneinä palattiin autoja työntäen takaisin kaupunkiin.
Jos rehellisiä ollaan, niin taas meikäläiselle lankesi tuo piällysmiehen osa. Mutta lika sentään tarttui, joten kai sekin lasketaan. Sirkka vastasi työväen ruokailusta muiden naisten kanssa. Se tuntuikin sujuvan paremmin kuin tuo valu. Siis ne tekee, jotka osaa ja minä keskityn tulevaisuudessakin tuohon opetuspuoleen.
T.Kari Rönkkö
Yhdeltä lähetti kaverilta kysyttiin joskus, että teetkö mitään hengellistä, kun hänen palvelutehtävänsä oli auttaa köyhiä, orpoja, leskiä, HIV+ jne. Jos jollekin on taas tullut mieleen kysyä meiltä, että teettekö te mitään käytännöllistä siellä Afrikassa, kun vaan painatte seminaarista seminaariin ja opetetatte seurakunnan väkeä. No täytyy tunnustaa, että harvemmn tulee itse tartuttua lapion varteen, vaikka opetus pyritäänkin pitämään niin käytännön läheisenä kuin vaan mahdollista. Perheessä työnjako menee enemmän niin, että Sirkka hoitaa tuon käytännön työn ja meikäläinen opettaa. Siis hommahan menee niin, että ne tekee, jotka osaa. Jos taas ei osaa tehdä, niin opettaa. Jos ei osaa opettaa, niin ne johtaa. Ne jotka ei osaa edes johtaa, niin ne suunnittelee jne.
No pari viikkoa sitten koitti hetki, kun lähdettiin Rift Valleyn reunalle, yhteen Maasai heimon kouluun ja siellä oli tarkoitus valaa lattiat tuolle koululle. Sadeaika oli juuri alkanut, joten ajoitus oli siinäkin mielessä väärä, koska maa oli pehmeä ja autot raskaat. Oltiin autoinemme jumissa monta kertaa ja työntämistä riitti. Kengät ja vaatteet ravassa sitten kuitenkin päästiin aika lähelle tuota koulua ja työt pääsi alkuun. Lattiat tuli valettua ja väsyneinä palattiin autoja työntäen takaisin kaupunkiin.
Jos rehellisiä ollaan, niin taas meikäläiselle lankesi tuo piällysmiehen osa. Mutta lika sentään tarttui, joten kai sekin lasketaan. Sirkka vastasi työväen ruokailusta muiden naisten kanssa. Se tuntuikin sujuvan paremmin kuin tuo valu. Siis ne tekee, jotka osaa ja minä keskityn tulevaisuudessakin tuohon opetuspuoleen.
T.Kari Rönkkö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)