Flunssaa ja kultaa

Viime viikon matka Arushaan meni hyvin. Uusi vuosikurssi opiskelijoita oli ahkerasti opintojensa parissa. Koossa on 28 opiskelijan joukko, kahdeksasta eri Afrikan maasta.
Tansaniaa vaivaa tuo kuivuus myös sen verran, että vesivoimalat eivät pyöri. Tästä syystä maa on ollut enimmäkseen ilman sähköä pari viimeistä kuukautta. Niinpä Arushassa oltiin ilman sähköä, ilman nettiä, ilman puheliyhteyksiä. Sinänsä ihan mukava mediapaasto.
Arusha, joka sijaitsee Meru ja Kilimanjaro vuorien juurella, on todella viileä paikka tähän aikaan vuodesta. Ja varmaankin siitä syystä vilustuin siellä oikein kunnolla ja viemiseksi Nairobiin sain oikein legendaarisen flunssan, jonka kourissa vieläkin ollaan. Pole!
Jos jollakin on jäänyt huomaamatta, että yleisurheilun mm-kisat Daegussa ovat alkaneet, niin äkkiä nyt seuraamaan kisoja. Suomella ei tosin mene kovinkaan hyvin, mutta te kaikki voitte alkaa vaikka kannustamaan kenialaisia. Kenian yleisurheiluliiton tavoite kisoista on 9 maailman mestaruutta ja 10 muuta mitallia. Kahden päivän jälkeen meidän saldo on jo kuusi mitallia, joista kaksi kultaista mitallia. Hyvä Kenia! Tätä tämä maa tarvitsee näinä kovina aikoina!!
Kari Rönkkö

Näillä mennään

Viime viikolla saatiin taas tämä perhe kasaan, kun Sirkka tiistaina palasi kotiin. Kovin on hiljaista tämä kolme hengen elämä verrattuna aikaisempiin vuosiin, kun talossa asusteli viisi henkeä. Tässä on jo ehditty Sirkan kanssa ihmetellä, että kuinkas tässä näin on päässyt käymään, ja ollaan todettu, että lapset ovat vain vanhentuneet.
Töiden suhteen oli sellainen perusviikko täällä kotosalla. Viimeistelin neljännesvuosiraportin ja valmistelin tunteja tuleviin seminaareihin.
Aloitettiin töiden lisäksi Sirkan kanssa myös kuntoilu. Täytyy yrittää päästä eroon Suomessa kertyneistä kiloista. Sunnuntain perinteisiin kirkossa käymisen lisäksi, kuuluu myös käydä koululla pelaamassa tennistä. Meillä on siellä mukava porukka, joka tietysti pelaa, mutta siinä on samalla hyvä vähän päivittää kuulumisia ja kerätä tietoa, että miten maa makaa. Kaikki kun olemme omalla kohdallamme vähän niin kuin saman alan töissä.
Matkustelu siis alkaa huomenna, kun lennän Arushaan. Uusi LEMATI vuosikurssi aloittaa opintonsa ja täytyy mennä nyt aluksi vain katsastamaan kuinka homma lähtee käyntiin.
T. Kari Rönkkö

Kyllä se siitä

Paluu arkeen ja töihin on sujunut aika kivuttomasti. Salasanat ja monet muut muistettavat asiat ovat palautuneet mieleen pienien pinnistelyjen jälkeen. Kumppanit täällä ovat myös muistaneet paluupäiväni, ja sieltä puolen ei ole myöskään mitään armoa annettu, pehmeästä laskusta nyt puhumattakaan.
Viikko Nairobissa on ollut pilvinen ja kolea. Varsinkin sisällä on ollut sen verran viileää ja kosteaa, että täytyi kaivaa esiin lämmittimet. Ja tietysti mummon tekemille villasukille on taas ollut käyttöä.
Joel aloitti kavereiden kanssa fudisharkat heti maanantaina. Koulu alkoi torstaina ja tänään on sitten Joelilla ensimmäiset viralliset harjoitukset.
Viime viikolla varmistui myös Kallen opiskelupaikka, joten Sirkkakin voi huomenna palata hyvillä mielin sorvin ääreen.
Lauantaina kävin asuinalueellamme kävelyllä. Lauantai on täällä myös roskienkeräyspäivä. Roskasäkit laitetaan portin ulkopuolelle tienlaitaan odottamaan roska-autoa. Sitä ennen kuitenkin monet kerälijät/kierrättäjät käyvät noita säkkejä penkomassa. Siinä kävellessä törmäsin miehiin, jotka keräsivät metallipurkkeja. Seuraava kaveri etsi lasia ja joku toinen muovia jne. Olipa siellä perheitä jotka etsivät ruokaakin. Yhdellä säkillä lapset iloitsivaT äänekkäästi. Tietysti piti mennä katsomaan, että mistä moinen. Ilon aiheutti roskasäkistä löytyneet kuminauhat.
Jotenkin sydäntä särki tuon riemun todistaminen.
Suomessa kerätään pipoja oraville. Meidän kissojen mielestä oravat tuntuvat olevan vain hauskoja jahdattavia.
T. Kari Rönkkö

Kotona

Nairobin liikenne otti Joelin ja minut vastaan tutulla tyylillään, ruuhkalla. Ei ollut enää tietoa Suvisaariston raikkaasta meri-ilmasta, vaan pakokaasut eivät ainoastaan maistuneet suussa, vaan tuntuivat myös iholla.
Alueen nälänhätä on keskeinen puheenaihe. Keniassa yksin on viime kuukausina kuollut yli 8 miljoonaa karjaeläintä, joista suurin osa lehmiä. Ja kun eläimillä menee huonosti, niin huonosti sen jälkeen menee myös ihmisillä. Pikainen käynti kaupassa myös todisti sen, että kaikki ei ole kohdallaan ja tavaraa oli normaalia vähemmän tarjolla.
Toki täällä myös käydään presidenttivaali kampanjaa, ovathan vaalit jo vuoden päästä.
Kaikesta yllä sanotusta huolimatta oli hienoa tulla kotiin ja kaiken tämän afrikkalisuuden keskelle. Tässä on kuitenkin sitä jotain, jota ei oikein voi sanoin kuvailla. Olisiko elämää lähin oikea kuvaus.
Haikeaa oli jättää Kalle ja Ella Suomeen. Sirkan jättäminen Suomeen vielä viikoksi ei ollut ihan niin haikeaa.
Vielä haluan kiittää teitä kaikkia upeasta kesästä. Teitte siitä osaltanne upean. Kiitos!!
Kari Rönkkö

Vielä on kesää jäljellä

Viikon päästä näihin aikoihin kirjoittelen blogia jo Keniasta. Kohden Keniaa lähden Joelin kanssa ensi sunnuntaina. Sirkka venytti paluutaan 16.8 asti, niin ehtii olla vielä reilun viikon Kallen apuna.
Sunnuntaina vietimme yhdistettyä juhlaa, jossa ennen muuta juhlittiin Joelin 17v. synttäreitä, ja myöskin vähän meidän läksiäisiä. Paikalla oli sukulaisia ja ystäviä ja kaikilla oli niin mukavaa.
Toinen hieno päivä koettiin tänään, kun Ella sai työpaikan. Upea rukousvastaus sekin.
Hienoa on myös Kallen toipuminen. Konkkaa menemään kepeillä jo hienosti. Kalle hakee Raamattu-ja musalinjalle Kauniaisiin, ja sen johdosta käytiin tänään Juhon avustaman nauhoittamassa musanäyte Kappelilla. Oli muuten komeaa soitantaa.
Vielä on kesää jäljellä täällä Suomessakin, ja vielä tulee kauniita päiviä. Ja kun nuo kesäpäivät täällä loppuvat, niin meillä laulu vielä vaan jatkuu.
Kari Rönkkö