Nairobin liikenne otti Joelin ja minut vastaan tutulla tyylillään, ruuhkalla. Ei ollut enää tietoa Suvisaariston raikkaasta meri-ilmasta, vaan pakokaasut eivät ainoastaan maistuneet suussa, vaan tuntuivat myös iholla.
Alueen nälänhätä on keskeinen puheenaihe. Keniassa yksin on viime kuukausina kuollut yli 8 miljoonaa karjaeläintä, joista suurin osa lehmiä. Ja kun eläimillä menee huonosti, niin huonosti sen jälkeen menee myös ihmisillä. Pikainen käynti kaupassa myös todisti sen, että kaikki ei ole kohdallaan ja tavaraa oli normaalia vähemmän tarjolla.
Toki täällä myös käydään presidenttivaali kampanjaa, ovathan vaalit jo vuoden päästä.
Kaikesta yllä sanotusta huolimatta oli hienoa tulla kotiin ja kaiken tämän afrikkalisuuden keskelle. Tässä on kuitenkin sitä jotain, jota ei oikein voi sanoin kuvailla. Olisiko elämää lähin oikea kuvaus.
Haikeaa oli jättää Kalle ja Ella Suomeen. Sirkan jättäminen Suomeen vielä viikoksi ei ollut ihan niin haikeaa.
Vielä haluan kiittää teitä kaikkia upeasta kesästä. Teitte siitä osaltanne upean. Kiitos!!
Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti