Syyllinen!

Pieni pelko kävi läpi selkäpiin sunnuntaina, kun tietokone ilmoitti, että joku file on korruptoitunut tai että se puuttuu kokonaan. Onneksi olin ottanut kaikesta varmuuskopiot perjantaina, joten data oli tallessa, mutta kone juntturassa.
Maanantai meni asiantuntijoita etsiessä. Josko löytyisi joku, joka voisi tietokone ongelmissa auttaa. Käytiin oiken HP:n valtuuttamassa huollossa, mutta olivat ihan yhtä neuvottomia kuin minäkin. Onneksi Ella muisti illalla, että heidän koulussaan on yksi opettaja, joka on melkoinen guru alalla. Niinpä tänään vein juntturaisen koneeni hänelle, ja ei siinä kauan nokka tuhissut, kun kone alkoi taas pyöriä.
Niin, siis tiistaina koitti Sirkan hetki Naivashan oikeudessa. Olimme paikalla jo 8.45 ja istunnot alkoivat kello yhdeksän. Olimme siis ainoat valkoiset koko alueella.
Sirkka kutsuttiin syytettyjen aitioon 11.45. Hänelle luottiin syyte ylinopeudesta. Sitten tuomari kysyi, että oletko syyllinen vai syytön. Syyllinen, oli Sirkan vastaus. Tuomio oli 1500kes (15€) sakkoja tai kuukausi vankeutta. Tämän jälkeen aseistettu poliisi pidätti Sirkan ja vei lukkojen taakse. Minä jäin miettimään, että onko köyhällä lähetystyöntekijällä varaa maksaa 15€ vai antaisiko vaimon lusia kuukauden. No maksoin kiltisti sakon, ja kun vein sitten poliisille kuitin maksetusta sakosta, niin päästivät Sirkan vapauteen. Samalla paluttivat tuon 50€, jonka olivat ottaneet pantiksi tienpientareella. Siis kaikki tämä hässäkkä, että saatiin Kenian valtiolle 15€. Ei oikein kustannustehokasta.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Ollaan taas kokemusta rikkaampia.
T. Kari Rönkkö

Huomenna oikeuteen!

Sirkka, tuo moottoriteiden kruunaamaton kuningatar, saapui kotiin Masai-maalta torstaina. Ongelma tuossa kotiinpaluussa oli vauhti. Kenian poliisin tutka näytti 115kmh, kun rajoitus oli 100kmh. Tien varrella ottivat pantiksi 5000kes (50€) ja antoivat määräyksen saapua oikeuteen Naivashaan tiistaina, jossa asia sitten varsinaisesti käsitellään. Vähän kankea menetelmä, jota harvemmin käytetään, kun maan tapa on lahjoa poliisi siellä tien varrella. Monien ihmeeksi Sirkka ei kuitenkaan lahjontaan alentunut, vaan haluaa hoitaa homma oikein, esimerkiksi muillekin. Ja eihän se olisi sopivaa käytöstä lahjoa poliisia, kun mies yrittää heille opettaa etiikkaa.
Huomenna siis tapaamme(Sirkka lähinnä)tuossa yllä olevan näköisen kaverin. Siinä on jo vähän nimismiehenkiharaa.
Ellan kotiinpaluu Mombasasta luokkaretkeltä sujui rauhallisemmin, vaikka tulikin lentokoneella.
Sateet alkoivat viime viikolla. Niitä on jo odoteltukkin ja kovasti rukoiltukkin. Kunhan ei vaan satais liikaa, kun vauhtiin on päässyt.
Lapsilla on tämä viikko "hiihtolomaa". On tosi kurjat hiihtokelit, mutta eiköhän ne jotain tekemistä keksi.
Itse olen tämän viikon Nairobissa ja osallistun CHE-seminaariin. Taaskaan en opeta, vaan arvostelen ja kannustan.
T.Kari Rönkkö

Pää veden pinnalla

Generaattori huutaa armottomasti tuossa seinän takana. Sähköt meni poikki jo sunnuntai-iltapäivänä ja generaattori puskee nyt minkä jaksaa, että tulisi edes vähän sähköä tönöön. Olen soitellut sähköfirmaan tasaisin väliajoin ja aina lupaavat asian korjata muutamassa tunnissa. Nyt sitä korjausta on odoteltu jo 42 tuntia. Unohtivat myös eilen mainita sen, että heidän henkilökuntansa on lakossa.
Jos ei nyt oteta huomioon tuota generaattorin aiheuttamaa meteliä, niin muuten talossa on aika rauhallista. Sirkka meni vieraiden kanssa käymään Masai Marassa. Ella lähti luokkansa kanssa viikoksi Mombasaan viime sunnuntaina. Ollaan siis nyt pari päivää Joelin kanssa kotona ihan kaksistaan. Joelilla alkoi eilen rugby-kausi ja olin katselemassa ensimmäisiä harkkoja. Kovaa vääntämistä se tuntuu olevan.
Viime viikon matka Ugandaan sujui varsin hyvin. Olin mukana kirkkokunnan hallituksen kokouksessa ja mietittiin kuinka tässä edetään vuonna 2011. Nyt on sielläkin rauha maassa ja ihmisillä hyvää tahtoa toisiaan kohtaan. Loppuviikon olin sitten arvioimassa meidän LEMATI (Leadership and Managenet Training Institute) opiskelijoiden pitämää seminaaria täällä Nairobissa. Tekivät hyvää työtä, joka tarkoittaa, että siis opettajakin on tehnyt hyvää työtä.
Viime sunnuntaina noin 4000 Full Gospel Churches of Kenyan kirkossa kerättiin rahaa ja ruoka-avustusta Kenian pohjoisosiin, jossa ihmisiä näkee nälkää. Oli hienoa nähdä kuinka kumppanikirkkomme haluaa auttaa hädässä olevia maamiehiään. Kuivuus on kova ja sateita rukoillaan.
T. Kari Rönkkö

Hävettää olla ihminen!

Perjantai-iltana palasin kotiin Kongon ja Ruandan matkalta. Kongossa opetin parina päivänä kahden kirkkokunnan johtajille johtajuudesta. Paino oli palvelevassa johtajuudessa. Välillä puhetta tulkattiin ranskaksi, mutta yllätyksekseni suurimmaksi osaksi swahiliksi.
Meitä ei yritetty kidnapata ja laukauksiakaan ei kuultu. Goma Kongossa on juuri nyt hallituksen hallussa ja paikalla on YK:n rauhanturvajoukot. Sissit ovat sitten vallassa heti kaupungin ulkopuolisissa kylissä.
Goma on kyllä varsin merkillisessä paikassa. Toisella puolella kaupunkia on toimiva tulivuori, joka illan hämärässä hohti punaisena ja epäilyttävänä. Edellisen kerran tuo tulivuori purkautui vuonna 2000 ja peitti Goman alleen. Tuosta purkauksesta muistuttaa musta maa, joka antaa merkillisen alaväreen koko kaupungille.
Toisella puolella kaupunkia taas on Kivu-järvi joka pulppuilee kaasua. Jos sitten ihmettelee paikallisille, että kuinka uskallatte asua tuollaisessa paikassa, niin vastaus on, että naapurien kanssa on opeteltava tulemaan toimeen.
Kun sitten palattiin takaisin Ruandan puolelle, niin olisi kuin olis tullut toiseen maailmaan. Ruandalla menee nyt hyvin. Korruptio ja rikollisuus on melkein kukistettu ja maa vaurastuu kovaa vauhtia. Voisi puhua jonkinlaisesta Afrikkalaisesta menestystarinasta.
Pimeä puoli Ruandasta tuli esiin, kun vierailin Kigalissa kansanmurhan muistomerkillä. Tuli sama fiilis kun vieraillessa Dachaun keskitysleirin rippeillä. Ihminen on peto. Kuinka ihminen voi hakata viidakkoveitsellä kuoliaaksi 9 kuukautisen tytön? Ja miljoona samanlaista tarinaa. Kun tuota kaikkea katselin ja mietin, niin tuli olo, että hävettää olla ihminen. Maailma on pahan vallassa,mutta yhtenä päivänä Vapahtaja palaa, ja asettaa kaiken paikoilleen. Siihen asti on meidän tehtävämme olla Hänen kätensä ja jalkansa täällä maan päällä.
Nyt on siis oltu kaksi päivää kotona ja huomenna, maanantaina, matka jatkuu, kun lähden Ugandaan lyhyelle reisulle.
Palataan asiaan.
Kari Rönkkö