Kuinka hallita kaaosta?

Tässä on nyt viime päivinä tullut mietittyä sitä, että kuinka hallita kaaosta. Työsarkana on useita Afrikan maita, joten taattua on se, että koko ajan sattuu ja tapahtuu. Tuo alkulauselma saattaa jonkun silmään pistää negatiivisena ja hankalanakin asiana. Totta se onkin siinä mielessä, että haasteita riittää, mutta itselleni juuri nuo haasteet ovat tämän työn suola. Ei ole tylsiä päiviä ja jotenkin tunnen olevani parhaimmillani juuri noissa ongelmatilanteissa. Totta on myös se, etten ole yksin noissa tilanteissa, vaan apunani on tietysti Sirkka, hyvät työkaverit ja kaikkivoipa Jumala.
Viime viikolla minua työllisti Itä-Afrikan kirjaprojekti. Tuohon kirjaan kirjoitin artikkelin etiikasta. Tähän kirjaan tulee parikymmentä artikkelia koskien työtä, jota täällä Itäisessä Afrikassa teemme. Seuraava vaihe on tehdä kirjaan liittyvä työkirja ja kouluttaa sitten opettajia, jotka voivat mennä kirjan kanssa seurakuntiin ja opettaa itse käyttäen tuota kirjaa apunaan. Uusi kiva haaste siis.
Isä ja äiti ovat viihtyneet täällä hyvin ja alkavat jo parantua flussasta. Tämä on jo heidän neljäs kertansa täällä Keniassa, joten enää ei ole suuri paineita käydä katsomassa uusia paikkoja. Voidaan ottaa siis rennommin.
Tällä viikolla viimeistelen seurakunnan johtajille tehtävää kyselylomaketta, jossa kysellään heidän johtajuuteen liittyvistä asenteistaan ja työtavoistaan. Saadaan taas lisää infoa ja osataan sitten taas paremmin kehittää meidän koulutuksiamme.
Lämpimät terveiset Keniasta ja siunausta viikkoonne.
Kari Rönkkö

Vaikka aurinko paistaa!

Viime viikko meni tällä vanhalla miehellä selkää potien ja särkylääkkeitä syöden. Siinä oli monena iltana aikaa miettiä tätä elämän menoa ja ajan kulumista. Väriä tähän raihnaisuuteen toi isän ja äidin saapuminen tänne viime lauantaina. Monin Suomi-tuliaisin elämä alkoi taas saada väriä ja makua. Itse olivat kyllä kovassa flunssassa, mutta alkavat jo toipua täällä etelän lämmössä.
Mitä siis tämä elämä on? Mielellään sitä ajattelisi, että elämä on jotain sellaista, jota pystyisi hallitsemaan ja ohjailemaan. Toki monin paikoin asia on juuri niin, mutta paljon tässä elämässä jää myös meidän oman kontrollimme ulkopuolelle. Asioita tapahtuu joille emme voi mitään, ja jotka ovat totaalisen ulkopuolella meidän oman hallintamme. Ja kun sitten elämässä eteen tulee niitä tilanteita, joille et voikkaan mitään vaikka kuinka haluaisit, niin helposti masennumme ja aurinkoisestakin päivästä tulee harmaa ja tumma.
On kuitenkin Yksi, joka hallitsee kaiken ja tietää kaiken, ja juuri näinä tummina hetkinä on lohdullista antaa omat huolensa ja murheensa Hänen kannettavakseen. Mitään ei tapahdu Hänen tietämättään ja Hänellä on suunnitelma valmiina kaikkiin tilanteisiin. Siinä on aihetta kiitokseen joka päivälle.
Häneen tänäänkin luottaen!
Kari Rönkkö

Nimet Michael Jackson ja Whitney Houston kuuluvat elämässäni siihen aikaan, kun en enää ollut lapsi, mutten vielä aikuinenkaan. Joku onkin kutsunut noita vuosia oudoiksi vuosiksi. Ja kun sitä aikaa muistelee, niin olihan ne vähän outoja aikoja.
Musiikilla on sellainen muistia virkistävä vaikutus. Kun tuttu kappale alkaa soida, niin sitä ikään kuin palaa siihen aikaan ja paikkaan, jossa tuon kappaleen kuuli ensimmäisen kerran.
Muistan hyvin ajan ja paikan, kun kuulin ensimmäisen kerran Michael Jacksonin Thrillerin. Ei edes tänä päivänä voi kuunnella noita kappaleita Thrilleristä ilman, että jollain tavalla palaisi 80-luvun alun Iisalmeen.
Whitney Houston taas tuli pinnalle samana vuonna, kun aloimme seurustella Sirkan kanssa. Niinpä kun Whitneyn lauluja kuulee, niin hienot muistot noilta ajoilta palaavat mieleen. Kortteliralli ja Whitney Houston.
Kun eilen uutinen Houstonin kuolemasta tuli, niin tuntui haikealta. Ihan kuin pala omaa menneisyyttä olisi kuollut samalla. Kiitos Whitney muistoista.
Whitney aloitti laulamisen Newarkissa, New Jerseyn osavaltiossa, ollessaan 11v. Areenana toimi paikallinen Baptisti-kirkko. Sieltä hänet sitten "löydettiin" ja vietiin levytys-studioon. Seurasi valtava menestys ja 170 miljoonaa myytyä levyä. Tuli rahaa, mainetta ja kunniaa. Maailma antoi parastaan, mutta peri kaiken takaisin korkojen kera. Kun asiaa mietin, niin mieleen nousi Raamatun kohta Luukkaan evankeliumista 9:25 :" Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?" Olisiko onni kuitenkin löytynyt paremmin oman seurakunnan kuorossa laulaen.
Siunattua viikkoa teille kaikille toivotellen.
Kari Rönkkö

Suomesta kiirii uutisia kovista pakkasista. Lapissa on mitattu jopa -42 astetta, eikä etelässäkään ole tarvinnut hikoilla. Asiat eivät juuri voisi olla enempää päinvastoin täällä. Toimistoni mittari näyttää, että sisällä on 28 astetta ja ikkunan toisella puolella vielä muutama aste enemmän. Toivottavasti tuo ylhäälle laittamani kuva lämmittää teitä siellä kylmän keskellä.
Toisin ovat asiat täällä monella muullakin tavalla. Suomessa itärajalla lapsia ei uskalleta lähettää kouluun susien vuoksi. Täällä taas lehti uutisoi kylästä, jonka ympärille norsut ovat asettuneet ja vanhemmat eivät uskalla lähettää lapsiaan kouluun tai vettä hakemaan.
Nairobissa asuu enemmän ihmisiä, kuin koko Suomessa. Järkyttävää oli kuulla, ettei tässä kaupungissa ole yhtään jäteveden puhdistamoa. Kaikki siis lasketaan sellaisenaan jokiin ja ojiin. Tieto lisää tuskaa!
Viime viikolla kokoustettiin meidän yhteistyökirkkojen kanssa täällä Nairobissa. Isoja herroja oli saapunut: Ugandasta, Tansaniasta, Etiopiasta, Keniasta, Burundista, Ruandasta ja Kongon Demokraattisesta tasavallasta. Hyvillä mielillä katselimme mennyttä vuotta ja luottavaisesti käymme kohden tätä kuluvaa vuotta. Sekin tuli hyvin selväksi, että tekemistä riittää ja haasteet ei lopu.
Onnea ja siunausta Suomelle ja sen 12. presidentille!
Kari Rönkkö