Nimet Michael Jackson ja Whitney Houston kuuluvat elämässäni siihen aikaan, kun en enää ollut lapsi, mutten vielä aikuinenkaan. Joku onkin kutsunut noita vuosia oudoiksi vuosiksi. Ja kun sitä aikaa muistelee, niin olihan ne vähän outoja aikoja.
Musiikilla on sellainen muistia virkistävä vaikutus. Kun tuttu kappale alkaa soida, niin sitä ikään kuin palaa siihen aikaan ja paikkaan, jossa tuon kappaleen kuuli ensimmäisen kerran.
Muistan hyvin ajan ja paikan, kun kuulin ensimmäisen kerran Michael Jacksonin Thrillerin. Ei edes tänä päivänä voi kuunnella noita kappaleita Thrilleristä ilman, että jollain tavalla palaisi 80-luvun alun Iisalmeen.
Whitney Houston taas tuli pinnalle samana vuonna, kun aloimme seurustella Sirkan kanssa. Niinpä kun Whitneyn lauluja kuulee, niin hienot muistot noilta ajoilta palaavat mieleen. Kortteliralli ja Whitney Houston.
Kun eilen uutinen Houstonin kuolemasta tuli, niin tuntui haikealta. Ihan kuin pala omaa menneisyyttä olisi kuollut samalla. Kiitos Whitney muistoista.
Whitney aloitti laulamisen Newarkissa, New Jerseyn osavaltiossa, ollessaan 11v. Areenana toimi paikallinen Baptisti-kirkko. Sieltä hänet sitten "löydettiin" ja vietiin levytys-studioon. Seurasi valtava menestys ja 170 miljoonaa myytyä levyä. Tuli rahaa, mainetta ja kunniaa. Maailma antoi parastaan, mutta peri kaiken takaisin korkojen kera. Kun asiaa mietin, niin mieleen nousi Raamatun kohta Luukkaan evankeliumista 9:25 :" Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?" Olisiko onni kuitenkin löytynyt paremmin oman seurakunnan kuorossa laulaen.
Siunattua viikkoa teille kaikille toivotellen.
Kari Rönkkö