Hyvää Vuotta 2012!

No nyt on sitten jo joulusta selvitty ja Uusi vuosi painaa päälle. Suomalaisten joulujuhlassa laulettiin, että "Arki huolesi kaikki heitä...". Sitä tässä on nyt sitten yritetty tehdä, tosi sitä on haitannut päälle hyökännyt silmätulehdus, puujalka ja flunssa. Näinhän se usein juuri menee mun kohdalla. Sairastelut hoidellaan lomilla.
Tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun tänne Keniaan saavuttiin. Aika on siis laukannut huimaa vauhtia ja samalla huimalla vauhdilla ovat karttuneet kokemukset, niin hvyät kuin huonotkin. Kaikkia kokemuksia ei mielellään uudestaan kokisi, muttei niitä nyt enää osaisi poiskaan antaa. Melkoinen koulu tämä kaiken kaikkiaan on ollut. Ja varmaa on, että koulutus jatkuu myös tulevana vuotena.
Keskiviikkona lähdemme porukalla safarille Masai Maraan. Siellä pari päivää seuraillaan eläinten elämää ja nautitaan Luojan luomasta upeasta ja monimuotoisesta luonnosta. Uusi vuosi otetaan taas vastaan täällä Nairobissa kotosalla. Sitä ei vielä tiedä saako raketteja ampua, kun koko maa on hälytystilassa Al-Shabaabin terroriuhkien vuoksi. Eivät viranomaiset halua mitään ylimääräisiä paukkeita sotkemaan hiedän työtään.
Haluamme perheenä kiittää teitä kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille kaikille siunattua vuotta 2012. Tulkoon siitä elämänne paras vuosi!
Kari Rönkkö

Hyvää Joulua!

Kuusi on koristeltu ja jouluvaloja viritelty pihalle. Myös kynttilät ja muut koristeet ovat löytäneet paikkansa tässä suomalais-kenialaisessa joulussa. Jouluherkkuja valmistellaan, ja varsinkin tässä kohtaa luovuus joutuu koetukselle. Olkoon esimerkkinä siitä, että kuinka tehdään lanttulaatikko Keniassa. Lanttuja ei ole , joten lähin vastaava on turnipsi. Siis turnipsilaatikkoa joulupöytään. Kaiken muun täällä nyt jotenkin pystyy rakentamaan.
Joel tuli juuri sisään ja sanoi, että on lämpimin päivä aikoihin. Ulkona paistaa aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämpöä 30 astetta ja toimistossakin 26 astetta.
Sunnuntaina vietettiin suomalaisten joulujuhlaa suurlähettilään asunnolla. Paikalle tuli yli 90 henkeä. Sirkka muiden keittiöläisten kanssa loihti meille upean jouluaterian. Mulla oli taas pukin rooli, nyt jo neljättä kertaa. Aattona suomalaisilla on täällä yhteinen jouluhartaus, ja siellä päällä on taas pastorinviitta ja kerrotaan joulun varsinaisesta sanomasta tässä jouluhössötyksen keskellä.
Vielä ennen joululomaa käyn nopeasti Tansaniassa. Sitten hiljennytään vuoden loppuun asti. Meidän joulumiehitys vahvistuu keskiviikkona, kun Sirkan sisko Päivi poikansa Victorin kanssa tulee tänne joulun viettoon. Ainoa miinus tässä joulussa on se, että ensimmäistä kertaa emme vietä joulua koko perheenä, vaan Kalle puuttuu, ja viettää mummola-joulua.Harmi homma meille, mutta ei isovanhemmille,
Luukas 2:10-11 "Enkeli sanoi heille:"Älkää pelätkö!" Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra."
Kun ymmärrämme omassa elämässämme sen ,että tarvitsemme Vapahtajan, niin joulun sanoma laskeutuu päästä sydämeen. Eikä enää tarvitse pelätä!
Siunattua joulun aikaa teille kaikille.
Kari Rönkkö

Ei sada enää!

Sateet sitten loppuivat ihan kertaheitolla. Viimeinen viikko ollaan saatu taas nauttia Kenian upeasta sinisestä taivaasta ja hoitavasta lämmöstä. Suomessa näistä lämpötiloista puhuttaisiin jo helteinä, mutta täällä puhutaan vasta mukavasta kesän alusta ja odotellaan ihan oikeita helteitä. Kissanpäivät!
Ehkä sään muutokseen vaikutti se, että Ella saapui kotiin jouluksi juuri viime viikolla. Joku sanoikin, että Ella olisi voinut tulla jo aikaisemminkin. Toki tuo sadekin tuli tarpeeseen. Ihan ongelmitta Ellan matka kotiin ei sujunut, vaan lentojen myöhästymisten vuoksi hän joutui viettämään yhden ylimääräisen päivän Istanbulissa. Kiva saada Ella tänne pitkästä aikaa.
Siinäpä ne viime päivien mukavat jutut sitten olivatkin. Juuri tällä hetkellä jurppii aika moni asia, kuten huonokuntoiset tiet. Sateet jotenkin sulatti tiet täällä ja tiet ovat täynnä toinen toistaan syvempiä kuoppia. Niitä sitten kaikki täällä ruuhkassa kiertelevät ja ajaminen on enemmänkin pujottelua kuin autoilua.
Sähköt meiltä oli poissa 1,5 vuorokautta ja kun myös generaattori päätti lopettaa toimintansa, niin hommat oli aika seis pari päivää. Siksi myös tämä blogi tulee nyt myöhässä.
Seuraava kiusa oli viemärin tukkeutuminen.Vedet meni ensin talosta ulos, mutta tuli sitten takaisin lattiakaivon kautta. Siinä se oli somaa aukoa viemäreitä, ja nauttia Kenian itsenäisyyspäivästä (12.12.1963). Moni muukin asia kiristää välillä nuppia, mutta kaikki selviää ajallaan.
Juuri nyt kaikki on hyvin. Talossa on sähköä ja viemäri vetää. Tiet ovat edelleen huonot ja huononevat vaan, muttei kaikkea voi saada. Nautitaan siis auringosta ja joulun odotuksesta.
T. Kari Rönkkö

Sataa!

Itäinen Afrikka on kärsinyt kuivuudesta ja tätä lyhyiden sateiden kautta odotettiin pitkään ja hartaasti. Nyt nämä sateet menevät jo yli-aikaa ja sadot ovat menossa piloille liian sateen ja tulvien takia. Ei meinaa nämä ongelmat loppua täältä sitten millään. Toki liika sade aina voittaa kuivuuden, koska karja voi paremmin, kun ruohot kukoistaa ja juotavaa riittää.
Yllä on kuva Kitalen seminaaripaikasta. Kuvasta ei näe sitä, että rakennuksessa on peltikatto. Peltikatto ja kaatosade ovat huono yhdistelmä. Tästä yhdistelmästä seurasi se, että sain tuntitolkulla huutaa pastoreille, jotta viesti menisi perille. Onneksi Rönköt ovat äänekästä sukua, ja niin tuostakin ongelmasta selvittiin.
Viime perjantaina täällä kotona elettiin jänniä vaiheita, kun Joel pyysi kukin ja suklain tyttökaveriaan koulun tanssiaisiin. Tästäkin tapahtumasta siis kuva tuossa reunalla.
Kun tuo tanssiais-asia oli saatu pois päiväjärjestyksestä, niin lähdettiin koululle joulukonserttiin. Jälleen upea tilaisuus.
Juhlatunnelmaa täällä nostaa vielä se, että Ella saapuu kotiin keskiviikkona ja vietämme joulua yhdessä. Kalle viettää joulun Suomessa isovanhempien hyvässä hoidossa.
T. Kari Rönkkö

On the road again!

Jotenkin tämän viime aikaisen reissuilun vuoksi juuri nuo otsikossa olevat laulun sanat tulivat mieleen. Tien päällä siis ollaan, taas. Tätä kirjoitusta väännän Kenian länsiosista, eli Kitalesta. Takana on 8 tunnin ajo Nairobista ja ennen yöpuulle menoa vielä päivitän tämän blogin.
Matka Etiopiaan meni hienosti. Ensimmäisenä aamuna, kun hotellissa päivitin blogia edellisen kerran, niin odotin juuri kyytiä Fidan Etiopia-toimistoon. Minua tuli hakemaan sininen Lada-taksi jostakin 80-luvun alkupuolelta (kuva yllä). Muistoja siis Etiopian kommunismin ajoilta. Taksiin istuessa yritin laittaa turvavyötä päälle, muttei se toiminut. Kuski vain totesi ettei hätää, samalla kun itse nopeasti laittoi oman turvavyönsä päälle. Meinasi siinä kyllä hätä tulla, mutta hengissä selvittiin siitäkin ajosta.
Tuossa yllä olevassa kuvassa on myös Toyota Hiace. Monen tällaisen Toyotan takaikkunassa täällä lukee, että Toyotalla Suomi kuljettaa. Tämä sai miettimään asiaa, että kun nämä vanhat romut eivät enää läpäise katsastusta Suomessa, koska ovat meidän mielestämme vaarallisia tai ne saastuttavat liikaa, niin silti meidän mielestämme niitä on silti soveliasta myydä ja kuljettaa Afrikkaan. Ehkä nuo autot jotenkin muuttuvat turvallisemmiksi ja vähäpäästöisemmiksi matkalla tänne. Tiedä häntä.
Tiistai-aamuna heräsin kello kuusi pistävään hajuun ja ajattelin, että hotelli palaa. Totesin kuitenkin, että tuo paha haju tulee ulkoa ja yritin vielä nukkua. Kun aurinko sitten nousi, niin näin, että koko Addis Abeba oli tuon pahanhajuisen savun peitossa. Kyselin asiaa hotellissa ja minulle selvitettiin, että paikalliset juhlivat tänään jotain pyhimystä ja hommaan kuuluu, että kaikki polttavat ulkona roskansa. Hieno juhla!
Työt Etiopian Guenet-kirkon kanssa sujuivat hyvissä merkeissä. Ihmiset Etiopiassa ovat upeita ja niin ystävällisiä, ja ruoka on myös erinomaista. Mikä siinä siis oli ollessa.
Huomenna siis alkaa täällä Kitalessa paikallisten kirkonjohtajien koulutus. Kotona ollaan sitten taas torstaina.
Siunauksin
Kari Rönkkö

Sata täyteen!

Blogger muistutti, että tämä on jo sitten sadas blogi-kirjoitus.On siis jo jäänyt jonkinlainen jälki myös bitti-avaruuteen.
Viime viikko meni siis enemmän jä vähemmän Dar es Salaam:ssa. Kokouspaikassa ei ollut valittamista, olimmehan olkikaton alla Intian valtameren rannalla. Näissä oloissa kokoustaminen on hikistä hommaa, kun lämpöä on 35 astetta ja kosteusprosentti korkealla. Tansaniassa kaikki hyvin.
Torstaina iltapäivällä palasin sitten kotiin ja illalla oli jo heti mieluista ohjelmaa koululla, kun meidän jalkapalloilijasta tuli nyt laulaja. Koulun kuoro piti konsertin, ja Joel on ollut nyt tuon kuoron mukana jo useamman vuoden. Tällä kertaa Joel oli myös mukana kahden pienemmän lauluryhmän esityksissä. Upea konsertti!
Perjantaina koululla oli Talent-show, jossa Joel ei ollut mukana muuten kuin yleisössä. Nähtiin ja kuultiin 18 hienoa esitystä. Amerikkalainen koulu kyllä tekee upeaa työtä, kun valmentaa näitä oppilaita esiintymään ja olemaan muutenkin yleisön edessä. Siinä olisi meidän kouluille Suomessa oppimista.
Koulu järjesti meille ohjelmaa myös lauantaiksi, kun koululla järjestettiin myyjäiset. Joelin luokka oli tapahtumasta vastuussa, ja keräsivät näin rahaa toimintaansa. Joel oli grillimestarina.
Lauantaina illalla minun matkailuni jatkui ja suuntana oli nyt Etiopia. Siis terveisiä teille Addis Abebasta. Istun tässä juuri hotellin aulassa ja odotan kyytiä ensimmäiseen tapaamiseen. Näitä tapaamisia rittää sitten torstaille asti. Kotona ollaan sitten torstaina illan suussa. Viikonloppu kotona ja maanantaina suunta kohti Kenian Kitalea, jossa olen opettamassa alueen pastoreita aina torstaihin asti. Kyllä tässä jo joululomaa alkaa odotella.
Siunattua viikkoa teille toivotellen,
Kari Rönkkö

Mestaruus!

Kulunut viikko oli yhtä jalkapallon huumaa. Viime viikolta siirtynyt ottelu German Schoolia vastaan palattiin maanantaina, ja pojat hoitivat homman hienosti kotiin 4-0 voitolla. Jo ennen tuota peliä oli varmistunut se, että Rosslyn voitti oman lohkonsa. Tässä ekassa matsissa Joel maalasi kaksi kertaa.
Perjantaina semifinaalissa vastaan asettui viime vuoden mestari RVA. Loistavan taistelun jälkeen pojat voitti RVA:n 3-2 jatkoajalla. Joel teki yhden maalin.
Lauantaina oli sitten finaali ISK vastaan. Jälleen loistavaa taistelua ja voitto kotiin jatkoajalla 2-1. Finaalissa Joel teki molemmat maalit ja maalit olivat ihan Joelin näköisiä. Pallo nostettiin puolustuslinjan yli ja Joel syöksyi pallon perään kolmen pakin repiessä ja tyrkiessä ja survoi pallon sitten maalivahdin ohi. Loistava osoitus pojan nopeudesta, voimasta ja lahjasta tehdä maaleja. Olemme nyt siis ISSL:n alle kaksikymppisten mestareita. Tämä voitto tuntuu makealta kahden kakkostilan jälkeen. Joelin kauden maalisaldo oli siis 33 maalia.
Sirkka vieraili viikolla yhdessä meidän kummilapsikohteessa Kivaan kylässä. Viime aikoina muutenkin Sirkkaa on enemmän ja enemmän työllistäneet nämä kummilapsiohjelmat. Sirkka on tykännyt uusista haasteista ja ottanut uudet haasteet ilolla vastaan.
Minun viikko meni Full Gospel Churches of Kenyan porukoiden kanssa miettien mitä sitä tehtäisiin vuosina 2012-2013.
Maanantain lähden Dar es Salaamiin ja palaan kotiin torstai-iltapäivänä. Siellä taas suunnitellaan tulevaisuutta Free Pentecostal Church of Tansanian kanssa ja arvioidaan heidän toimintaansa. Lauanataina sitten matka jatkuu Etiopiaan ja siellä taas puuhastellaan noiden samojen asioiden kanssa kuin mitä ollaan jo tehty Ugandassa, Keniassa ja Tansaniassa. Toivottavasti Etiopaista löytyy verkkoa, jotta pääsen taas päivittämään tätä blogia.
Siunattua viikkoa teille kaikille.
Kari Rönkkö

Nenäpäivää!

Perjantaina Nairobin fidalaiset ja muutamat Helsingistä tulleet fidalaiset kokoontuivat täällä yhteen ja katsoimme Nenäpäivä lähetystä tietokoneen välityksellä. Monet ohjelman esittämät tarinat täältä Afrikasta koskettivat meitä syvästi. Aivan erityisesti meitä kaikkia kokoontuneita fidalaisia kosketti Joycen tarina Maasai maasta, onhan hän meidän omia tyttöjä. Oli hienoa huomata, että tarinat koskettivat laajemminkin suomalaisia ja köyhemmistä köyhemmille kerättiin varoja yli 2 miljoonaa euroa. Huippu homma!
Fidan kohteena tuossa ohjelmassa esiteltiin tekemämme työ Narokissa, jossa sijaitsee tuo tyttöjen turvakoti, jonne tytöt tulevat karkuun ympärinleikkausta.Tuo julma toimenpide on epäinhimillinen ja loukkaa syvästi naisten ihmisoikeuksia. Näissä merkeissä laiton tuohon ylös kuvan Maasai-naisista.
Oma viikkoni kului LEMATI:n opetussuunnitelmien parissa. Tänne Nairobiin kokoontui siis LEMATI:n johtokunta ja työstimme opetussuunnitelmaa siihen kuntoon,että voimme sen luovuttaa Tansanian opetusviranomaisille vielä tämän vuoden puolella. Jälleen kerran saatoin vain ihmetellä kuinka pätevien kavereiden kanssa saan täällä hommia tehdä.
Joelilla oli juuri kauden viimeinen runkosarjan peli German Schoolia vastaan. Voitto tuli numeroin 4-0. Joel teki kaksi maalia, ja koko kauden maalisaalis on nyt 30. Pojat voittivat oman alkulohkonsa ja perjantaina on semifinaali RVA:ta vastaan ja toivottavasti sitten finaali lauantaina.
Tällä viikolla kokoustelen Full Gospel Churches of Kenya johtajien kanssa ja katsotaan vähän kuinka hommat kuluneena vuonna ovat menneet ja suunnitellaan tulevaa.
Siunattua viikkoa teille kaikille toivotellen.
Kari Rönkkö

7 Miljardia

Tänään maanantaina koitti se suuri laskennallinen päivä, kun maapallon väestömäärä ylitti 7 miljardia. Laskennallisesti tämä lapsi myös syntyi köyhiin oloihin kehitysmaahan. Tässä kohtaa haluan tehdä nyt selvän eron todellisen köyhyyden ja suomalaisen köyhyyden välille.
Viime kesänä käytiin tätä köyhyyskeskustelua Suomessa ja raja vedettiin aika korkealle ja yksi määritelmä köyhyydelle oli se, ettei perheen lapsilla ole varaa harrastaa niin kuin haluaisivat. Afrikassa taas köyhyyden raja menee siinä,ettei ole varaa eikä mahdollisuuksia hankkia lapsille ruokaa. Ja niin ikävä ilmiö kuin leipäjonot Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa onkin, niin sekin ilmiönä on merkki vauraudesta. Täälläkin olis noin 13 miljoonaa ihmistä, jotka mielellään menisi leipäjonoon, jos vain sellainen jostain löytyisi.
Viime viikolla olin siis Ugandassa ja Uganda on vielä Keniaa köyhempi maa. Ugandalaisista 52% tulee toimeen, tai on siis pakko tulla toimeen, vähemmällä kuin 1€/päivä. Ahdistuksella mietin noiden ihmisten elämää ja sitä realiteettia missä he elävät. On miltein mahdotonta edes ajatella sitä tuskaa, mikä vanhemmilla täytyy olla, kun ei saa hankittua ruokaa lapsilleen, ja katsoa avuttomana vierestä kun he kuolevat nälkään tai johonkin meidän mielestä helposti hoidettavaan tautiin.
Ihmisiä vain ovat nämä ihmiset kehitysmaissakin ja tuntevet surut ja ilot siinä kuin me pohjolan ihmiset. Toivottavasti seuraavan miljardin täyttyessä tuo 8. miljardis lapsi saisi syntyä oikeudenmukaisempaan maailmaan. I have a dream!
Kari Rönkkö

Limuru

Kun tästä meiltä lähdetään ajamaan kohden pohjoista, niin noin 20km jälkeen tullaan Limuruun. Tuo matka on pientä nousua, eli kun meidän koti on 1700m merenpinnan yläpuolella, niin Limuru on 2100m merenpinnasta. Monet ovat ihmetelleet miksei Nairobia rakennettu aikoinaan nykyisen Limurun alueelle, jossa on yksi maailman terveellisimmistä ilmastoista, vaan Nairobi piti rakentaa nykyiseen paikkaansa suon päälle. Niin tai näin, mutta ainakin nyt viikoksi Fidalaiset Saharan eteläpuolisista maista saapuivat Limuruun koulutuspäiville. Tarjolla oli asiaa, seurustelua, naurua jne. Mietittiin voimaantumista ja toivottavasti voimaannuttiin itsekin.
Mukavat jälkipelit jatkuivat meillä kotona viikonloppuna, kun oltiin isäntänä läheteille Tansaniasta, Etiopiasta, Ugandasta ja Ruandasta.
Kenian joukot ovat nyt sitten päässeet jo aika syvälle Somaliaan. Tarkoituksena on luoda sellainen noin 100km turvavyöhyke Kenian rajalta. Kenian armeija on myös valloittanut muutaman satamakaupungin Somaliassa ja näin iskenyt myös Al-Shabaabin rahalähteisiin. Näistä johtuen sähköpostiimme tulee tasaisesti varoituksia Al-Shabaabin mahdollisista terrori-iskuista Kenian alueelle ja pyyntöjä välttää ostoskeskuksia ja joukkokokoontumisia. Viime yönä Al-Shabaab teki kranaatti-iskun Nairobilaiseen yökerhoon. Loukkaantuneita oli ainakin 14.
Joelin liigamatsit jatkuvat tänään, kun vastaan tulee Strathmore. Torstaina vastaan asettuu BGE. Tuon torstain matsin joudun jättämään väliin, kun siirrän toimistoni tänä iltana Ugandaan ja kotia palailen perjantai-iltana.
Siunattua viikkoa teille kaikille.
Kari Rönkkö

Hitaasti mutta varmasti

Viime viikolla oli taas pitkästä aikaa mahdollisuus opettaa kenialaisia poliiseja. Tämäkin seminaari oli antanut odottaa itseään, kun se oli ensin peruttu toukokuulta paraatiharjoitusten vuoksi. Nyt onneksi löytyi aikaa etiikkaopintoihinkin.
No aikaa ja aikaa, nytkin päästiin aloittamaan koulutus puolitoista tuntia myöhässä ja paikalle tuli vain 14 poliisia 30 odotetun sijaan. Muutenkin tämä ryhmä oli poikkeuksellisen varautunut, eikä oikein kunnon keskusteluja saatu aikaan. Tikkuista siis oli.
Ennen päättäjäisseremonioita alkoi kuitenkin tapahtua. Paikalle pyyhälsi District Commissioner ja toi paikallisen TV:n uutisryhmän mukanaan. Samalla hän toi tervehdyksen poliisikomentajalta, jossa kovasti meitä kiiteltiin. Kukapa olisi uskonut, että tämä seminaari saisi tällaisen lopetuksen.
Noista päättäjäisistä ajelin suoraan koululle katsomaan Joelin peliä. Voittivat nyt upeasti Aga Khanin 4-0. Joel teki hattutempun ja syötti vielä yhden maalin. Maanantaina oli peli ISK:tä vastaan, ja tulos tuosta vähän jäykästä pelistä oli 0-0.
Viikonloppuna Kenian armeija hyökkäsi Somalian puolelle, jotta saataisiin Al-Shabaabin terrori loppumaan raja-alueilla. Toinen syy oli nuo Kenian lomakohteisiin tehdyt iskut ja turistien murhat ja kidnappaukset. Ovat kuulemma huonoa mainosta maalle ja turismille. En sitten tiedä kuinka hyvää tekee turismille tälläinen sotatila, varsinkin kun Al-Shabaab uhkaa nyt Keniaa itsemurha-iskuilla.
Sirkan kanssa ollaan tällä viikolla Fidan seminaarissa täällä Nairobin kulmilla.Fidalaiset ympäri Afrikkaa tulevat Limuruun koulutukseen ja nauttimaan olosta ja elosta. Siitä lisää ensi viikolla.
Kari Rönkkö

Reissulta

Kun kone laskeutui Lusakan kansainväliselle lentokentälle, niin kello oli jo yksi yöllä. Kuitenkin hyvin arvovaltainen seurue oli minua vielä vastassa. Paikalle oli tullut FPCZ:n piispa vaimonsa ja varapiispan kanssa. Ajomatka hotelliin tehtiin sellaisessa säkkipimeydessä, ettei siinä vielä oikein mitään kuvaa Sambiasta saanut. Kaikkien alkujärjestelyjen jälkeen pääsin nukkumaan vasta kello 3 aamulla.
Seuraavana aamuna herätys kello 7. Näillä reisuilla yksi haastavimpia aamutoimenpiteitä on paidan silittäminen pienessä hotellihuoneessa, jossa ei ole silityslautaa. Ei niissä ole silitysrautaakaan, mutta kuljetan sellaista pientä matkasilitysrautaa mukanani, ja sillä yritän saada sileää aikaiseksi milloin sängyn reunalla ja milloin jonkin jakkaran päällä. Ja tämäkin vain silloin, jos huoneessa sattuu olemaan oikeanlainen töpseli ja siitä tulee vielä sähköäkin.
Seminaaripaikalle minua tultiin hakemaan vähän ennen yhdeksää ja opettamaan pääsin kymmeneltä. Sitä tehden painettiin sitten klo 17 asti ja päälle vielä palaverit paikallisten johtajien kanssa. Kun sitten oli vielä käyty porukalla illallisella, niin sänkyyn pääsin nyt jo puolilta öin. Päivät menivät siis tätä rataa.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että seminaari oli onnistunut. Sambialaiset ovat leppoisaa väkeä ja Lusakassa on vielä sellainen afrikkalainen meininki. Oikein sympaattinen paikka.
Tällä viikolla opetan sitten kenialaisia poliiseja täällä Nairobissa. Aiheena etiikka työpaikalla.
Joelin joukkue voitti liigassa viime viikolla NIS:n 3-1. Joel pelasi nyt vähän alempana, kun Andy oli poissa. Ei siis tehtyjä maaleja, mutta syötti kaikki kolme. Tällä viikolla liiga jatkuu kahdella pelillä.
Palataan asiaan ensi viikolla.
Kari Rönkkö

Hyvä kilpailu

Viimeksi Tansaniassa käydessäni paikallinen työkaverini Jackson Kaluzi esitteli minulle mielenkiintoisen tansanialaisen urheilunimen: John Aquari. Vaikka urheilua on tullut seurattua aika tarkasti koko elämäni ajan, niin tuo nimi ei soittanut mitään kelloja muistissani.
John Aquari osallistui siis maratonille Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Maratonia oli juostu vasta viisi kilometriä, kun tämä tansanialainen juoksija kaatui pahasti ja häntä jouduttiin paikkailemaan noin puolituntia. Kun hoitotoimenpiteet oli sitten tehty, niin John Aquari jatkoi matkaansa puolituntia muiden perässä. John ei koskaa saavuttanut kärkeä ja tuli maaliinkin tuon puolituntia muita jäljessä.
Useat toimittajat halusivat haastatella Tansanian edustajaa, ja kysyivät, että miksi hän jatkoi juoksua. Hän olisi voinut lopettaa juoksun hyvillä mielin, koska kaikki näkivät kuinka hän oli loukkaantunut. Urhea tansanialainen vastasi: ".Tansanialaiset eivät lähettäneet minua tuhansien kilometrien päähän olympialaisiin aloittamaan kilpailua, vaan juoksemaan maaliin."
Tässä meille kaikille hyvä muistutus siitä, että usein ei ole niinkään tärkeää kuinka jotain aloitamme, vaan kuinka saatamme sen loppuun. Tästä asiasta meille puhuu myös Raamattu Heprealaiskirjeessä 12:1 " Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme." Tässä kilpailussa maalina on Taivasten Valtakunta!
Hyvin aloitti kilpailunsa myös Joelin joukkue liigan ensimmäisessä ottelussa voittamalla Peponin 5-1. Joel teki hattutempun. Mutta kisa on vielä kesken ja seuraava ottelu on keskiviikkona NIS:ä vastaan.
Minun kilpailuni jatkuu tällä viikolla Sambiassa, jonne menen opettamaan aiheista: Johtajana kasvaminen ja palveleva johtajuus.
Hyvää kisaviikkoa teille kaikille toivotellen
Kari Rönkkö

Sata

Viime viikolla käydyt Sambian presidentinvaalit menivät hämmästyttävän hyvin. Vallassa ollut presidentti Banda hävisi. On todella harvinaista, että istuva presidentti häviää vaalit, ja vielä hämmästyttävämpää on se, että hän myönsi tappionsa ja väistyy vapaaehtoisesti paikaltaan. Uusi presidentti on sitten herra Sata, joka edustaa nuorempaa polvea ja on vasta 74-vuotias. Nuori mies siis, jos verrataan naapurimaan Zimbabwen presinettiin Mugabeen. Mugabe on yli kymmenen vuotta vanhempi kuin Sata ja on kiellettyä kutsua Mugabea vanhaksi. Sen sai tuta yksi Zimbabwen ministereistä, kun sanoi, että Mugabe alkaa olla vanha. Potkuthan siitä seurasi. Olen siis menossa Sambiaan puhujavieraaksi ensi viikolla ja on tullut vähän silmäiltyä kuinka maa makaa.
Silmääni sattui mielenkiintoinen urheilu-uutinen viime viikolta. Tarina kertoi Julius Yegosta, joka ei siis ole kenailainen juoksija, vaan kenialainen keihäänheittäjä. Tämä Yego voitti Afrikan mestaruuden tuloksella 78,18. Ammatiltaan Yego on poliisi ja alkoi harrastaa keihäänhettoa pari vuotta sitten. Kun haastattelija kysyi, että kuka häntä valmentaa, niin vastaus oli ei kukaan. Olen katsonut YouTubesta kuinka keihästä heitetään. Että silleen vaan terveisiä Suomeen ja tieteelliselle lähestymistavalle urheiluun.
Olin siis päästämässä viime viikolla LEMATI-opiskelijoita vapauteen. Rupeama heiltä siis ohi. Opiskelut jatkuvat nyt etänä ja yhteen tullaan taas ensi vuonna.
Jännittävä jalkapalloliiga alkaa tällä viikolla ja Joelin joukkue kohtaa avausottelussa keskiviikkona Peponin.
Kesäisin terveisin,
Kari Rönkkö

Musta viikko Itä-Afrikassa

Tansaniassa, Zansibarin edustalla, upposi laiva ja vei mukanaan satoja ihmisiä. Laivan matkustajakapasiteetti oli 650 henkeä, mutta laivaan oli ahtautunut yli 1000 ihmistä. Virallinen menehtyneiden määrä tällä hetkellä on 296 ihmistä, mutta kateissa on vielä noin 300 henkeä.
Nairobin Sinai-slummin läpi kulkee polttoaineputket, jotka vievät bensaa KPC:n tankkeihin. Mitenkään tavatonta ei ole ollut, että nuo putket vuotavat. Ennen maanantain suuronnettomuutta, putket olivat vuotaneet jo päiviä, ja alueen asukkaat keräsivät bensaa myytäväksi. Näin saatiin mukavasti lisätienestejä bensan myynnistä. Kaikkea bensaa ei kuitenkaan saatu talteen, vaan sitä valui alueen ojiin, ja bensaa levisi suurelle alueelle. Yksi huolimaton tupakan tumpin heitto ja onnettomuus oli valmis. Virallinen kuolleiden määrä tällä hetkellä on 96. Todennäköisesti määrä siitä vielä kasvaa, kun sairaalaan vietyjä, pahasti palaneita, vielä menehtyy.
Seuraava päivänä tuosta onnettomuudesta lehdissä kerrottiin 20 hengen kuolleen, ja useiden sokeutuneen, kun he olivat nauttineet kotipolttoista baarissa. Viime viikolla oli myös pari bussionnettomuutta Keniassa ja jälleen kymmeniä kuolleita. Ajatelkaa kuinka paljon palstatilaa nämä saisivat, jos Euroopassa kuolisi viikossa sama määrä ihmisiä.
Hyvien uutisten puolelle menee viime viikonlopun jalkapalloturnaus, johon osallistui 15 koulua eri puolilta Nairobia. Kuuden vuoden tauon jälkeen Rosslyn Academy voitti turnauksen. Joel maalasi kaikissa kuudessa ottelussa, ja valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.
Viime viikko meni täällä Nairobissa organisaatiomittausten merkeissä. Täällä viikolla "pääsee" taas tien päälle, kun lähden LEMATI-opiskelijoita tapaamaan
Arushaan keskiviikkona.
Siunattua viikkoa teille kaikille uskollisille lukijoille.
T. Kari&co

Ufoja!

Täällä tulee luettua tasaiseen tahtiin netistä suomalaisia lehtiä. Yksi otsikko jäi mieleen. Siinä sanottiin, että jos Suomessa sanoo uskovansa Jumalaan niin on outo, mutta jos sanoo uskovansa ufoihin, niin on cool. Olemme nyt olleet täällä Afrikassa noin 4 vuotta, ja vielä ei ole vastaan tullut yhtään ufo-uutista mistään. Kysyin yhdeltä noin nelikymppiseltä paikalliselta, että onko täällä puhuttu ufoista, ja hän ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisista. Samanlaisen vastauksen sain suomalaiselta lähetiltä, joka on täällä asunut jo pikkupojasta. Ei ufo havaintoja Afrikassa. Täällä tuon otsikon vois laittaa siis ihan toisin päin.
Reissu Ugandaan meni hyvin ja paljon saatiin aikaan. Loppuvuoden seminaarit siellä on nyt suunniteltu, ja samoin on sovittu kaikki muutkin aktiviteetit tälle vuodelle. Ugandassa on helppoa olla miljonääri. Nyt kun kävin vaihtamassa rahaa palkanmaksuun ja erinäisiin seminaarikuluihin, niin ulos pankista kävelin reilu 10 miljoonaa taskuissa.
Joelin jalkapallokausi lämpenee jo mukavasti. Pelasivat upean harjoitusmatsin ISK:ta vastaan ja voittivat 4-0. Joel teki kaksi maalia ja järjesteli kaksi muuta maalia. Lauantaina joukkue teki mielenkiintoisen vierailun Naivashan vankilaan ja pelasivat siellä vankien joukkuetta vastaan. Ja nämä eivät olleetkaan mitä tahansa vankeja vaan tässä vankilassa ovat vain pahimmat vempulat, joiden tuomiot ovat minimissään kuusi vuotta ja aina elinkautisiin. Oli kuulemma mielenkiintoista pelata, kun kentän ympärillä oli yli 3500 vankia kannustamassa omiaan. Joukossa oli kuulemma aika mielenkiintoisen näköisiä heppuja.Kenttää ympäröi kuusi metriä korkeat muurit, ja muureilla vahtia piti aseistetut vartijat. Peli lienee ollut kovaa, kun polvet verillä palattiin sitten kotiin. Tappio tuli 1-0 jatkoajalla. Pois lähtiessään Joel jätti sinne omia pelikamojaan uusille kamuilleen.
Tämän viikon olen Nairobissa ja lähden tästä juuri tapaamiseen, jossa mietitään kuinka saada apua tuonne Somalian rajalle.
T. Kari

Kenialaiset TV:ssä

Viimeisen viikon aikana kenialaiset ovat joutuneet visaisen pulman eteen. Kenialaisia on TV:ssä useammalla kanavalla yhtäaikaa ja vieläpä ulkomailta tulevissa lähetyksissä. Hyviä esityksiä ja kunniaa tulee Etelä-Korean Daegusta. Maailmanmestareita on taas maa täynnä ja heidän rinnallaan joukko perintöprinssejä. Juhlia järjestetään niin täällä pääkaupungissa, kuin myös Masai- ja Nandiheimojen alueilla. Juhlat ovat pitkät ja perusteelliset. Iloa kovaan arkeen.
Toinen joukkue kenialaisia on Hollannin Haagissa. Tätä joukkoa syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan kansainvälisessä tuomioistuimessa. Tätä kuusikkoa pidetään päävastuullisina edellisten vaalien jälkeisistä väkivaltaisuuksista, joissa kuoli 1313 ihmistä ja yli 600 000 joutui maansisäisiksi pakolaisiksi.Aikaa noista levottomuukisista on kulunut jo melkein 4 vuotta ja ketään täällä Keniassa ei ole vielä saatu oikeuden eteen noista rikoksista.
Tuossa syytettyjen kuusikossa on mm. kaksi ministeriä ja poliisivoimien komentaja. Pari heistä vielä haluaisi asettua presidenttiehdokkaaksi ensi vuoden vaaliessa. Oikeidenkäynnin vaiheet tulevat täällä livenä TV:stä ja kansa seuraa asiaa tiiviisti TV:stä ja lehdistä.
Jo aikaisemminkin olen kirjoittanut, että poliisi- ja oikeuslaitos ovat maan korruptoituneimmat. Voisiko siinä olla syy myös tähän uutiseen, joka oli tällä viikolla Daily Nationissa: 100 ihmistä lynkattu Keniassa kahden viime kuukauden aikana. Heistä 27 hakattiin tai kivitettiin kuoliaaksi Nairobissa, kun olivat jääneet kiinni varkauksista. Poliisia ei haluta paikalle, vaan oikeus toteutetaan heti.Asiaan halutaan onneksi puuttua, ja yksi tapa siihen on se, että asiasta aletaan puhua julkisesti ja yleisesti.
Oikein hienoa viikkoa teille kaikille kaikilta meiltä.
Omalla kohdallani matka jatkuu huomenna Ugandaan.
T. Kari Rönkkö

Flunssaa ja kultaa

Viime viikon matka Arushaan meni hyvin. Uusi vuosikurssi opiskelijoita oli ahkerasti opintojensa parissa. Koossa on 28 opiskelijan joukko, kahdeksasta eri Afrikan maasta.
Tansaniaa vaivaa tuo kuivuus myös sen verran, että vesivoimalat eivät pyöri. Tästä syystä maa on ollut enimmäkseen ilman sähköä pari viimeistä kuukautta. Niinpä Arushassa oltiin ilman sähköä, ilman nettiä, ilman puheliyhteyksiä. Sinänsä ihan mukava mediapaasto.
Arusha, joka sijaitsee Meru ja Kilimanjaro vuorien juurella, on todella viileä paikka tähän aikaan vuodesta. Ja varmaankin siitä syystä vilustuin siellä oikein kunnolla ja viemiseksi Nairobiin sain oikein legendaarisen flunssan, jonka kourissa vieläkin ollaan. Pole!
Jos jollakin on jäänyt huomaamatta, että yleisurheilun mm-kisat Daegussa ovat alkaneet, niin äkkiä nyt seuraamaan kisoja. Suomella ei tosin mene kovinkaan hyvin, mutta te kaikki voitte alkaa vaikka kannustamaan kenialaisia. Kenian yleisurheiluliiton tavoite kisoista on 9 maailman mestaruutta ja 10 muuta mitallia. Kahden päivän jälkeen meidän saldo on jo kuusi mitallia, joista kaksi kultaista mitallia. Hyvä Kenia! Tätä tämä maa tarvitsee näinä kovina aikoina!!
Kari Rönkkö

Näillä mennään

Viime viikolla saatiin taas tämä perhe kasaan, kun Sirkka tiistaina palasi kotiin. Kovin on hiljaista tämä kolme hengen elämä verrattuna aikaisempiin vuosiin, kun talossa asusteli viisi henkeä. Tässä on jo ehditty Sirkan kanssa ihmetellä, että kuinkas tässä näin on päässyt käymään, ja ollaan todettu, että lapset ovat vain vanhentuneet.
Töiden suhteen oli sellainen perusviikko täällä kotosalla. Viimeistelin neljännesvuosiraportin ja valmistelin tunteja tuleviin seminaareihin.
Aloitettiin töiden lisäksi Sirkan kanssa myös kuntoilu. Täytyy yrittää päästä eroon Suomessa kertyneistä kiloista. Sunnuntain perinteisiin kirkossa käymisen lisäksi, kuuluu myös käydä koululla pelaamassa tennistä. Meillä on siellä mukava porukka, joka tietysti pelaa, mutta siinä on samalla hyvä vähän päivittää kuulumisia ja kerätä tietoa, että miten maa makaa. Kaikki kun olemme omalla kohdallamme vähän niin kuin saman alan töissä.
Matkustelu siis alkaa huomenna, kun lennän Arushaan. Uusi LEMATI vuosikurssi aloittaa opintonsa ja täytyy mennä nyt aluksi vain katsastamaan kuinka homma lähtee käyntiin.
T. Kari Rönkkö

Kyllä se siitä

Paluu arkeen ja töihin on sujunut aika kivuttomasti. Salasanat ja monet muut muistettavat asiat ovat palautuneet mieleen pienien pinnistelyjen jälkeen. Kumppanit täällä ovat myös muistaneet paluupäiväni, ja sieltä puolen ei ole myöskään mitään armoa annettu, pehmeästä laskusta nyt puhumattakaan.
Viikko Nairobissa on ollut pilvinen ja kolea. Varsinkin sisällä on ollut sen verran viileää ja kosteaa, että täytyi kaivaa esiin lämmittimet. Ja tietysti mummon tekemille villasukille on taas ollut käyttöä.
Joel aloitti kavereiden kanssa fudisharkat heti maanantaina. Koulu alkoi torstaina ja tänään on sitten Joelilla ensimmäiset viralliset harjoitukset.
Viime viikolla varmistui myös Kallen opiskelupaikka, joten Sirkkakin voi huomenna palata hyvillä mielin sorvin ääreen.
Lauantaina kävin asuinalueellamme kävelyllä. Lauantai on täällä myös roskienkeräyspäivä. Roskasäkit laitetaan portin ulkopuolelle tienlaitaan odottamaan roska-autoa. Sitä ennen kuitenkin monet kerälijät/kierrättäjät käyvät noita säkkejä penkomassa. Siinä kävellessä törmäsin miehiin, jotka keräsivät metallipurkkeja. Seuraava kaveri etsi lasia ja joku toinen muovia jne. Olipa siellä perheitä jotka etsivät ruokaakin. Yhdellä säkillä lapset iloitsivaT äänekkäästi. Tietysti piti mennä katsomaan, että mistä moinen. Ilon aiheutti roskasäkistä löytyneet kuminauhat.
Jotenkin sydäntä särki tuon riemun todistaminen.
Suomessa kerätään pipoja oraville. Meidän kissojen mielestä oravat tuntuvat olevan vain hauskoja jahdattavia.
T. Kari Rönkkö

Kotona

Nairobin liikenne otti Joelin ja minut vastaan tutulla tyylillään, ruuhkalla. Ei ollut enää tietoa Suvisaariston raikkaasta meri-ilmasta, vaan pakokaasut eivät ainoastaan maistuneet suussa, vaan tuntuivat myös iholla.
Alueen nälänhätä on keskeinen puheenaihe. Keniassa yksin on viime kuukausina kuollut yli 8 miljoonaa karjaeläintä, joista suurin osa lehmiä. Ja kun eläimillä menee huonosti, niin huonosti sen jälkeen menee myös ihmisillä. Pikainen käynti kaupassa myös todisti sen, että kaikki ei ole kohdallaan ja tavaraa oli normaalia vähemmän tarjolla.
Toki täällä myös käydään presidenttivaali kampanjaa, ovathan vaalit jo vuoden päästä.
Kaikesta yllä sanotusta huolimatta oli hienoa tulla kotiin ja kaiken tämän afrikkalisuuden keskelle. Tässä on kuitenkin sitä jotain, jota ei oikein voi sanoin kuvailla. Olisiko elämää lähin oikea kuvaus.
Haikeaa oli jättää Kalle ja Ella Suomeen. Sirkan jättäminen Suomeen vielä viikoksi ei ollut ihan niin haikeaa.
Vielä haluan kiittää teitä kaikkia upeasta kesästä. Teitte siitä osaltanne upean. Kiitos!!
Kari Rönkkö

Vielä on kesää jäljellä

Viikon päästä näihin aikoihin kirjoittelen blogia jo Keniasta. Kohden Keniaa lähden Joelin kanssa ensi sunnuntaina. Sirkka venytti paluutaan 16.8 asti, niin ehtii olla vielä reilun viikon Kallen apuna.
Sunnuntaina vietimme yhdistettyä juhlaa, jossa ennen muuta juhlittiin Joelin 17v. synttäreitä, ja myöskin vähän meidän läksiäisiä. Paikalla oli sukulaisia ja ystäviä ja kaikilla oli niin mukavaa.
Toinen hieno päivä koettiin tänään, kun Ella sai työpaikan. Upea rukousvastaus sekin.
Hienoa on myös Kallen toipuminen. Konkkaa menemään kepeillä jo hienosti. Kalle hakee Raamattu-ja musalinjalle Kauniaisiin, ja sen johdosta käytiin tänään Juhon avustaman nauhoittamassa musanäyte Kappelilla. Oli muuten komeaa soitantaa.
Vielä on kesää jäljellä täällä Suomessakin, ja vielä tulee kauniita päiviä. Ja kun nuo kesäpäivät täällä loppuvat, niin meillä laulu vielä vaan jatkuu.
Kari Rönkkö

Vetää lonkkaa!

Maanantaina Kalle siis tuotiin Tartosta Tallinnaan ambulanssilla. Ambulanssimies käytti tilaisuutta hyväkseen ja päästeli pikataipaleen Tarto-Tallinna 150km/h, vaikka Kallella ei nyt niin kiire olisi ollutkaan. Länsisatamassa olin Kallea vastassa ja täytyy sanoa, että kyllä sydämestä kouraisi, kun Kalle työnnettiin terminaaliin pyörätuolissa.
Seuraava etappi oli Haartmannin sairaala, jossa vierähti reilut kolme tuntia ja tulos röntgenin jälkeen oli se, että Kalle sai lähetteen Töölön sairaalaan. Lisää tunteja kului ja kuvia otettiin. Kalle oli reipas!
Puolilta öin lääkäri lähetti meidät Suvisaaristoon lepäilemään, koska mitään ei yöllä tehtäisi ja sairaalasängystä ei terveyttä tartu.
Yö kotona meni hyvin ja aamulla palattiin Töölön sairaalaan. Kuvista näki, että lonkasta on murtunut n. 3cm pala. Ensimmäinen lääkäri oli sitä mieltä, että konservatiivinen hoito, eli lepo voisi riittää. Rukouksien voimasta paikalle saatiin Suomen johtava lonkkakirurgi, joka katsoi Kallen kuvat, ja sanoi heti, että leikattava ja pala laitettava ruuveilla kiinni. Oli sen verran kokenut kaveri, että tuli isälle ja äidillekin turvallinen olo. Tiistaina Kalle siis leikattiin. Kallen leikkauksen aikana kävin katsomassa kuinka HJK pöllytti walesilaisia.
Kalle ei saa varata vasemmalle jalalle nyt 10 viikkoon. Sirkka hoitaa kotona Kallen haavaa (30cm) ja antaa napapiikin päivittäin kolmen viikon ajan.
Kaikki siis tuntuu nyt olevan hyvin, enkä ole paljon jaksanut vakuutuksista huolta kantaa.
Lauantaina Joelin joukkue rökitti ykkösdivarissa KTP:tä Kotkasta luvuin 6-1. Joel pelasi poikkeuksellisesti pakkina, ja innokkaasti nousevana sellaisena.
T.Kari Rönkkö

Stressitesti

Lapin pitkospuut ovat taas vaihtuneet pääkaupunkiseudun maisemiin. Tämä kesä on siitäkin erilainen, että ensimmäistä kertaa lähes vuosikymmeneen, Joelin joukkue ei pelannut Helsinki Cup:ssa. Lopettivat huipulla viime vuoden finaalin jälkeen. Ei Helsinki cup:sta sentään ihan vieläkään voinut luopua ja Joelin kanssa mentiin katsomaan finaalit Pallokentälle. Suomalaiset joukkueet voittivat kaikki finaalit. Hyvä Suomi!
Eurooppalaiset pankit pärjäsivät hyvin stressitesteissä. Hyvä pankit! Itsekin tässä on käyty läpi jos jonkin moista stressitestiä viime vuosina. Viimeisin testi alkoi lauantaina, kun Kalle loukkantui jenkkifutismatsissa Viron Tartossa. Taklaustilanteessa Kallelta meni lonkka sijoiltaan. On nyt maannut Tarton sairaalassa pari päivää. On niin sekavaa, että kuka korvaa ja mitä, ja miten Kalle nyt saadaan tänne. Vakuutusyhtiöt ottaa kyllä maksut herkästi, mutta korvausten kanssa on aina niukukempaa. Paljastan vakuutusyhtiön viikon päästä, jolloin on tarjolla joko kiitosta tai haukut.
Kallen pitäisi tulla Helsinkiin tänä (maanatai) iltana, ja siitä suoraan Meilahden sairaalaan.
Joelilla illalla harkkamatsi Honkaa vastaan.
Stressitesti!
Kari Rönkkö

Andy McCoy ja mä!

Saatiinpa viettää upea viikko Lapissa. Harvemmin niillä leveysasteilla saadaan nauttia helteestä ja siinä ohessa vaikka poimia lakkoja. Suurkiitos Annelle ja Karille ja koko muulle seurueelle.
Pääsin kuin pääsinkin Pelkosenniemelle katsomaan Andyn patsasta, niin kuin kuvasta hyvin näkyy. Ei ihan ollut sellainen taiteellinen mestariteos, kuin mitä olin toivonut, mutta tulihan nähtyä.
Kun näitä lomakiloja alkaa kertyä, niin tuli mieleen tuo Islannin malli. Siellä aikovat laittaa tupakan myytäväksi apteekkeihin. Tupakkaa saisi siis vaan reseptillä. Mitäs jos laitettaisiin kaikki ruokakin apteekkeihin. Lääkäri antaisi reseptin, jossa minun kohdalla lukisi, että tässä kuussa tämä Rönkkö saa ostaa vain salaattia ja kaurapuuroa. Älkää myykö sille makkaraa tai mitään muutakaan.Ei hullumpi idea vai mitä?
T.Kari Rönkkö

Ounas!

Ihan varma en ole siitä, että mitä tuo Ounas tarkoittaa, mutta täällä vaan ollaan Ounasjoen rannalla, ja juuri tehtiin tunnin pyörälenkki lähellä Ounasvaaraa.
Viime viikon saimme nauttia vanhempiemme yltäkylläisestä huolenpidosta ja vieraanvaraisuudesta. Kiitos teille.
Nyt siis olemme päässeet jo pohjoisempaan. Tuo yllä otettu kuva on Ounasjoesta ja otettu kymmeneltä illalla, ja aurinko paistaa vielä korkealla. Hienoa!
Tästä olisi tarkoitus jatkaa vielä pohjoisempaan, aina Pyhälle asti. Loman huippuna voisi olla vierailu Pelkosenniemelle ja nähdä itse Andy McCoy:n patsas.
Oli todella surullista kuulla Mika Myllylän kuolemasta. Hyvin muistan kuinka hurrattiin hänen menestystään koko kansan voimalla, kun hän toi kultaa ja kunniaa Suomelle. Surullista oli taas katsoa, kuinka nuo kunnian päivät unohdettiin ja sankari ammuttiin alas ja hänestä tuli suorastaan kansan inhokki. Katoavaista on siis maine ja kunnia, ja meidän tuleekin miettiä, itse kunkin, että missä se meidän toivomme on ja kuinka lujaan kallioon ankkurimme on kiinitetty.
Kari Rönkkö

Konffa

Terveisiä teille kaikille Keuruulta, Juhannuskonferenssista. Eri puolilta maailmaa tulleet ihmiset (n. 30 000) löysivät itsensä taas Keuruulta tänäkin Juhannuksena. Torstaina sateli ja tuuli aikalailla, joten alkoi melkein hirvittää, että kuinka tästä taas selvitään. Tuollaisen ihmismassan pyöriminen märillä nurmikentillä ei ole kivaa kellekään, jos sataa ja kengät ja kamat on koko ajan märät. Vielä suurempi haaste syntyy autojen parkkeeraamisesta nurminiityille sateella. Onneksi säät kuitenkin selkenivät ja loppuviikko mentiin ihan mukavisaa keleissä.
Tottakai konffan anti on mitä suuremmassa määrissä hengellinen, muttei voi todellakaan kiistää myös homman sosiaalista vaikutusta. Näin on varsinkin meidän kohdalla, jotka asumme Suomen ulkopuolella ja näämme tuttuja harvemmin. Niinpä oli upeaa tavata taas iso läjä tuttuja ihmisiä.
Perjantaina ja lauantaina päivystimme Sirkan kanssa Itäisen Afrikan osastolla. Perjantain tietoiskussa mulla oli myös 7 minuutin osuus.
Sunnuntaina ajoimme sitten Pielavedelle ja aloittelemme lomaa. Tätä kirjoitusta rustaan Iisalmessa ja matka vaan jatkuu pohjoisempaan. Saas nähdä mistä päivitän tätä ensi viikolla.
Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen
Kari Rönkkö

Vierumäkeä ja Jenkkifutista

No ne helteiset kesäpäivät olivat ja menivät. Sinänsä se ei meitä suuremmin haitannut, kun vietimme viikon Fidan koulutuspäivillä Vierumäellä. Oli todella kiva tavata vanhoja tuttuja eri puolilta maailmaa, ja saada myös uusia tuttuja. Ihmetellä todella täytyy, että kuinka erikoisissa paikoissa meikäläisiä on. Siinä tuli saatua myös sellainen tietopaketti eripuolilta maailmaa, että Ylekin kalpenee tämän "uutistoimiston" rinnalla.
Tuossa viikon aikana ehti jo mukavasti laitostua. Ruoat tulivat ajallaan ja tunnit alkoivat lukujärjestyksen mukaan. Iltaohjelma oli antoisaa, kuten myös saunaillat makkaroineen. Ja toki siinä aikalailla myös opittiin uutta ja muistuteltiin vanhaa. Suurella joukolla meitä myös haastateltiin Radio Dei:hin. Niinpä kannattaakin kuunella arkiaamuisin Fidamiini-ohjelma, niin kuulette mielenkiintoisia juttuja eripuolilta maailmaa.
Lauantaina pääsimme ensimmäistä kertaa katsomaan Kallen jenkkifutismatsia Wolverins II riveissä. Peliä oli katsomassa myös Kallen serkku Perttu, entinen jenkkifutiksen Suomen mestari. Minun saavutukseni sillä saralla on vain sm-pronssi vuonna 1993.
Kalle pelasi upean pelin, ja juoksi Running Backille kunnioitettavat yli 100 jaardia. Kalle teki myös ensimmäisen maalinsa ja perään heti kaksi lisäpistettä.
Voitto Tallinnan joukkuessta tuli 14-0.
Tällä viikolla sitten suuntaamme Keuruulle Juhannuskonferenssiin. Siellä olemme lähetysteltan Itä-Afrikan osastolla. Nähdään siellä!
T.Kari Rönkkö

Jo pikkusen lomatunnelmaa

Lähetystyöntekijän kiertue siis jatkui viime viikolla, kun vierailimme tiistaina Espoonlahdessa ja sunnuntaina Myyrmäessä.
Tälle aikavälille sattui myös amerikkalaisen lähettiperheen Suomenvierailu. He lensivät Helsinkiin keskiviikkona ja jatkoivat matkaan Yhdysvaltoihin maanantai-aamuna. Juuri tuon heidän vierailuaikansa Suomi näytti parastaan. Aurinko paistoi, ihmiset olivat liikkeellä ja Espalla oli jopa Samba-festivaalit.
Tuo vierailu myös poiki meille sen, että saimme olla taas ihan turisteja kauniissa pääkaupungissamme. Edellisestä Helsinki-risteilystäkin oli jo ehtinyt kulua kaksikymmentä vuotta. Kannatti käydä, koska maisemat olivat todella upeat.
Vieraat olivat varustettu hyvällä asenteella ja halusivat kokeilla kaikkea suomalaista. Eksoottista oli mm. saunominen ja meressä uiminen illalla kello 23, kun ei ollut vielä edes pimeää. Maanantai aamuna veimme heidät sitten lentokentälle ja heiltä jäi näkemmättä, kuinka sää voi muuttua parissa tunnissa niin, että lämpötila laskee 28 astessta 12, noin vain. Onneksi.
Kun olimme saaneet vieraat kentälle, niin Sirkan kanssa jatkettiin Vierumäelle, jossa Fida meitä kouluttaa perjantaihin asti. Ensi viikolla sitten siirrymme Keuruulle konfernssiin.
Kari Rönkkö

Armas aika!

Pitkämatkalaiset saapuivat Suomeen juuri sopivasti ensimmäisenä päivänä kesäkuuta. Säät alkoivat lämmetä ja seuraava päivä oli heti pyhä. Pyhänä päivänä olikin sitten hyvä keskittyä pihahommiin.
Matka sujui hyvin, lukuunottamatta yhtä hätälaskua, joka tehtiin Muncheniin, matkustajan saadessa sydänkohtauksen kesken lennon. Tämä ylimääräinen stoppi taas poiki sen, että myöhästyimme meidän jatkolennolta Amsterdamista Helsinkiin. Pääasia kuitenkin oli se, että perille päästiin.
Lauantaina sitten oli vuorossa Ellan ylppärijuhlat Suomessa. Oli hienoa taas nähdä sukulaiset ja tutut. Yhtä koomikkoa lainatakseni:Onnea on iso ja rakastava suku, joka asuu eri maassa. Voi sitä onnea! Juhlat saatiin viettää upeassa säässä, tarjoilut olivat hyvät ja runsaat.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa vierailu kotiseurakunnassa. Sydäntä lämmitti sydämellinen vastaanotto. Kestoilin vähän Afrikasta ja työstä, kuvin ja sanoin.
Joel on jo pelannut kaksi peliä HJK:n riveissä. Saldona on kaksi voittoa ja 4 maalia.
Toki kaikkein eniten isän ja äidin sydäntä on ilahduttanut Kallen jälleennäkeminen. Kallesta on jo sukeutunut hieno, itsenäinen ja aikuinen mies!
Huomenna tiistaina kiertue jatkuu Espoonlahden helluntaiseurakunnassa.
Kari Rönkkö

Suomeen!

Viime keskiviikkona saimme juhlia Ellan koulu-uran loppua. Upeassa juhlassa lakissa oleva tupsu siirtyi hienosti oikealta vasemmalle. Vuosikurssi 2011 valmistui ja tuo ylioppilaiden joukko hajosi eripuolille maailmaa. Vaikka kuinka oli hyvin kansainvälinen ja matkusteleva joukko kasassa, niin Ella sai kunniamaininnan oppilaana, joka on asunut ja käynyt koulua useimmassa maassa, eli siis viidessä.
Sitten, jo heti perjantaina, vietiin Ella ja Joel lentokentälle. Tuhkapilvet olivat haihtuneet ja sisarukset saapuivat vielä perjantaina Suomeen. Kentällä heitä oli vastassa isoveli Kalle.
Sirkan kanssa saavumme Suomeen 1.6. Ellalle pidetään sitten juhlat heti viikonloppuna. Sunnuntaina 5.6 olen puhumassa Leppävaaran Lähetyskappelilla klo 11. Seuraava tilaisuus on Espoonlahden helluntaiseurakunnassa tiistaina klo 19.
Keskiviikosta maanantaihin saamme seuraksemme täältä Nairobista amerikkalaisen lähettiperheen, jotka halusivat tulla Suomea katsomaan matkallaan Tennesseehen.
Sunnuntaina 12.6 puhun Myyrmäen helluntaiseurakunnassa klo 11.
13.-17.6 meitä sitten koulutetaan Vierumäellä. Keuruulla kesäkonfferensissa olemme lähetysteltassa 23.-26.6. Tulkaa moikkaamaan!
T.Kari Rönkkö

Hyvä Ella!

Edellinen kirjoitus oli otsikoitu, että Hyvä Suomi! Se oli sitä viime maanantain huumaa, kun oli juuri voitettu Ruotsi 6-1. Oli hienoa olla suomalainen. No sitten alkoi Nurmisen ilmaveivit ja Jutilan katoamiset ja oikein lätkämiesten juhlat. Juhlakansa kiipesi presidentinlinnan katolle ruikkimaan. Ei enää tuntunut hienolta olla suomalainen, ja "sivistyskansan" jäsen.
Hyvältä taas tuntui se, että viime viikolla oli Ellan viimeinen koulupäivä. Viimeiset tentit tuli tehtyä ja keskittyminen tämän viikon (keskiviikko) lakkiaisiin alkoi. Ilmassa on suuren juhlan tuntua.
Hyvältä tuntui myös Joelin rugby-joukkueen menestys viime lauantain Blackrock-turnauksessa. Ylsivät kautta-aikojen koulun parhaaseen sijoitukseen voittamalla alkulohkonsa ja pääsemällä yläsarjan jatkopeleihin. Pelit lopetti vasta St. Christopherin joukkue, joka ei ainoastaan voittanut meitä, vaan koko turnauksen.
Ellan ja Joelin olisi tarkoitus lentää tänä perjantaina Suomeen. Tuo muotoilu,olisi tarkoitus, tietysti viittaa tuohon Islannin tuhkapilveen ja sen mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin lentoliikenteelle.Seurailemme pilven liikkeitä.
T.Kari Rönkkö

Hyvä Suomi!

Olemme maailmanmestareita! Iltasanomat julisti hienosti, kuinka Suomi JÄLLEEN voitti Ruotsin jääkiekkofinaalissa. Ella laittoi kouluun Finland-takin ja Joel sonnustautui Finland t-paitaan. Sirkka laittoi salille myös Finland T-paidan ja mulla päässä Finland-lippis ja jalassa Suomisukat. No täällä tuo voitto ei juuri nostattanut puheita. Oli yhtä vähän näistä kisoista juttua, kun mitä oli hiihdon mm-kisoista. Toisaalta, ette Suomessa paljon seuranneet kriketin mm-kisojakaan.
Viime viikolla olin Itäisessä Keniassa kouluttamassa alueen pastoreita johtajuudesta. Alue on Kamba-heimon aluetta ja ovat vähän sillei jäyhempiä, kuin monet muut heimot täällä. Ja olivat myös aikalailla konservatiivisempia. Mutta kaiken kaikkiaan seminaari meni hyvin. Budjetinkin ylittivät kolminkertaisesti!
Hotelli, jossa yövyttiin, ansaitsisi jonkinlaisen viennin edistämispalkinnon. Siis kuinka rakentaa talo, jossa ei ole minkäänlaista äänieristystä. Päinvastoin, kaikki ulkoakin tulevat äänet kovenivat sisään tullessa. Aamulla heräsi siihen kauhukuvaan, että joku on huoneessani suihkussa, vaikka peseytyjä lienee ollut toisella puolen hotellia.
Tälle viikolle tuli pari ylimääräistä päivää, kun aamulla mulle soitettiin ja peruttiin tämän viikon poliisiseminaari. Poliisit joutuu paraatiharjoituksiin. No eiköhän jotain keksitä.
T.Kari Rönkkö

Ei ole vanhaksi tulemista!

Kummi-tädilläni on tapana sanoa, että älkää tulko vanhaksi. Viimeiset parikymmentä vuotta olen hänelle vastannut, ettei se toinenkaan vaihtoehto kiinnosta, eli kuolla nuorena. No täti täyttää syyskuussa 90-vuotta, joten hän jo jotain vanhuudesta tietää. Minun kohdallani asiat alkavat tässä pikkuhiljaa selvitä. Lapset alkaa karata kotoa, lukulasit silmillä, asiat ovat olemassa, jos vain olen ne muistanut laittaa kännykän kalenteriin jne.
Niin ja terveys! Kaikki te, jotka minua yhtään paremmin tunnette, niin tiedätte, että heikko kohtani on alaselkä. Tässä heti sanon, että jos jollakin on se viisaus, että laiduttaminen auttais, niin voin sanoa, että tiedetään JO! Tässä meni jo aika hyvin selän suhteen. Ei mitään ongelmia sitten viime kesän. No, kaksi viikkoa sitten niksahti tennistä pelatessa. Ei pahasti, olin silleen varovainen viikon, ja kun sitten pyydettiin mukaan Vappu-Golfiin niin menin ja se oli sellainen loppusilaus, josta toipuminen kesti viikon. Kova lääkitys päällä sitten viime viikolla kirjoitin multa tilattua Etiikka- artikkelia. Täytyy lukea se nyt uudestaan ilman lääkitystä.
Inhottavan olon nuo lääkkeet tuovat, ja sitten kun niiden syönnin lopettaa, niin pari päivää menee lievässä masennuksessa. Nyt homma jo voiton puolella, niin ei tarvitse huomenna Mwingissä alkavassa seminaarissa vetistellä. Tai katotaan kuinka käy. Siitä sitten ensi viikolla.
T. Kari Rönkkö

Ajan kulkemisia

Jotenkin sitä taas hätkähti, kun kalenteri kääntyi toukokuun puolelle, että minne on taas vuosi vilahtanut. Mulla nämä vuoden kulkemiset edelleen rytmittyvät kouluvuoden mukaan, eli toukokuu on ikään kuin vuoden viimeinen kuukausi.
Eilen olimme Sirkan kanssa suomalaisten vappujuhlassa. Ja koska vappu osui tänä vuonna sunnuntaiksi, niin täällä Keniassa tämä maanantai on vapaapäivä. Kovasti täällä myös juhlitaan Osama Bin-Ladenin kuolemaa. Olihan Osama takapiru myös Nairobin Amerikan suurlähetystön rajäyttämisessä vuonna 1998. Tuossa iskussa kuoli myös kymmenittäin kenialaisia.
Joelin rugby-kausi on myös päässyt hyvään vauhtiin, niin kuin kuvassa näkyy. Ovat voittaneet kaikki pelinsä, ja koululla puhuvat, että kasassa on kaikkien aikojan Rosslyn rugby joukkue. Pelaavat hyvin.
Etiopiassa siis kävin katsastamassa Lalibelan kivikirkot, istuin mutkassa ja tietysti siellä tuli myös opettetua pohjoisen alueen Guenet-kirkon johtajia. Aiheena palveleva johtajuus. Tuolla reissulla mulla oli myös mahdollisuus ihan perinteiseen saarnaamiseen, kun paikallisen kirkon kokous sattui myös vierailuajankohtaani.
Viime viikolla vierailin Dar es Salaamissa. Siellä veimme neuvotteluin ja tapaamisin eteenpäin meidän yliopistohanketta Tansaniassa. Tämä viikko meneekin tulevien seminaarien suunnittelussa ja kirjoitus hommissa.
Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen:
Kari Rönkkö

Lalibela

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mi hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Ja yksi tällainen hämmästyttävä ja kummastuttava paikka löytyy Etiopian pohjois-osasta ja se on Lalibela.
Kuningas Lalibela hakkautti 1200-luvun alkupuolella kirkkoja kallioon. Viralliset oppaat kertovat, että noita kiveen hakattuja kirkkoja olisi 11, mutta nyt on löytynyt 12. Tuo 12. kirkko ei vielä kuulu virallisiin vierailukohteisiin, mutta pääsin sen onneksi näkemään.
Kaikki nuo kirkot ovat vielä aktiivisessa käytössä, ja palvelevat Etiopian koptikristittyjä. Monessa kirkossa oli Jumalanpalvelus menossa, kun siellä vierailimme. Oli kuin olisi siirtynyt ajassa 800-vuotta taaksepäin, ja nautin joka hetkestä.
Miksi nuo kirkot on sitten tuonne Lalibelaan hakattu? Kuningas Lalibela vieraili Jerusalemissa 1100-luvun lopulla, ja näki kuinka muslimien valtaamassa kaupungissa vainottiin kristittyjä ja juutalaisia. Niinpä kuningas päätti rakentaa uuden Jerusalemin ja se syntyi sitten näiden kivikirkkojen ympärille.
Noiden kirkkojen koputtelu esiin noista kallioista kesti 23 vuotta. Viimeisen kirkon hakkautti esiin kuningas Lalibelan vaimo ja sen valmistuminen kesti vain yhden yön, kun viisaana naisena kuningatar pyysi enkelit apuun ja heiltä tuo työ sujuikin varsin vauhdikkaasti.
Ihmetellen jatkaen:
Kari Rönkkö

Siunattua Pääsiäistä!

HYVÄ SUOMI!

Mutkassa

Yhdessä, hyvin köyhässä maassa, vierailija, hyvin rikkaasta maasta, istuu mutkassa. Samalla, kun köyhän maan kuuro mekaanikko korjaa vierailijan autoa, niin vierailijalla on aikaa katsella, kuinka elämä lipuu hänen ohitseen. Ei oma elämä, vaan elämä tässä köyhän maan mutkassa. Kaikki ovat tulleet sulassa sovussa tielle. Siellä ovat autot, mopot, jalankulkijat, kissat, koirat, kanat, aasit, vuohet, lampaat ja kamelit.
Vierailijan täytyy todeta, että tämä kaoottinen sekasorto kuitenkin jotenkin toimii.
Oudon näköinen vierailija ei jää ohikulkijoilta huomaamatta. Monet reippaat nuoret käyvät toivottamassa vierailijan tervetulleeksi. Vähän aremmat vilkuttelevat kauempaa. Kaikki kuitenkin hymyilevät tässä hyvin köyhässä maassa , ja se ihmetyttää rikkaan maan vierailijaa. Tässä ympäristössä rikkaan maan edustajaa ei juuri hymyilyttäisi. No rikkaassa maassa ei nyt muutenkaan hymyillä.
Jostain eteen putkahtaa pieni poika, ikää viitisen vuotta. Hän hymyillen katsoo vierailijaa ja yhteinen kieli löytyy:Foto!
Tämä valloittava nuori mies tekee kaikki temput ja valloittaa vierailijan sydämen. Edes hänen nimeään en osaa lausua, mutta tässä pojassa olisi ainesta vaikka pääministeriksi. Ei tietenkään rikkaalle maalle, jossa pääministerin täytyy olla joko juro tai jörö.
Ei häntä valita mihinkään virkaan tässäkään maassa, köyhän maan köyhä poika. Hymyillen ja kättä heiluttaen poika juoksee lampaiden luokse. Vierailija rikkaasta maasta jää mutkaan miettimään.
T. Kari Rönkkö

Jumissa

On sunnuntai-ilta ja parhaillaan odottelen taksia. Illalla on vielä tarkoitus lentää Nairobista Addis Ababaan, josta matka sitten huomenaamuna jatkuu Etiopian pohjois-osiin, Mekelleen. Siellä järjestetään alueen pastoreille johtajuuskoulutusta Ethiopian Guenet Churchin kanssa. Kotiin palailen sitten taas perjantaina.
Yhdeltä lähetti kaverilta kysyttiin joskus, että teetkö mitään hengellistä, kun hänen palvelutehtävänsä oli auttaa köyhiä, orpoja, leskiä, HIV+ jne. Jos jollekin on taas tullut mieleen kysyä meiltä, että teettekö te mitään käytännöllistä siellä Afrikassa, kun vaan painatte seminaarista seminaariin ja opetetatte seurakunnan väkeä. No täytyy tunnustaa, että harvemmn tulee itse tartuttua lapion varteen, vaikka opetus pyritäänkin pitämään niin käytännön läheisenä kuin vaan mahdollista. Perheessä työnjako menee enemmän niin, että Sirkka hoitaa tuon käytännön työn ja meikäläinen opettaa. Siis hommahan menee niin, että ne tekee, jotka osaa. Jos taas ei osaa tehdä, niin opettaa. Jos ei osaa opettaa, niin ne johtaa. Ne jotka ei osaa edes johtaa, niin ne suunnittelee jne.
No pari viikkoa sitten koitti hetki, kun lähdettiin Rift Valleyn reunalle, yhteen Maasai heimon kouluun ja siellä oli tarkoitus valaa lattiat tuolle koululle. Sadeaika oli juuri alkanut, joten ajoitus oli siinäkin mielessä väärä, koska maa oli pehmeä ja autot raskaat. Oltiin autoinemme jumissa monta kertaa ja työntämistä riitti. Kengät ja vaatteet ravassa sitten kuitenkin päästiin aika lähelle tuota koulua ja työt pääsi alkuun. Lattiat tuli valettua ja väsyneinä palattiin autoja työntäen takaisin kaupunkiin.
Jos rehellisiä ollaan, niin taas meikäläiselle lankesi tuo piällysmiehen osa. Mutta lika sentään tarttui, joten kai sekin lasketaan. Sirkka vastasi työväen ruokailusta muiden naisten kanssa. Se tuntuikin sujuvan paremmin kuin tuo valu. Siis ne tekee, jotka osaa ja minä keskityn tulevaisuudessakin tuohon opetuspuoleen.
T.Kari Rönkkö

Syyllinen!

Pieni pelko kävi läpi selkäpiin sunnuntaina, kun tietokone ilmoitti, että joku file on korruptoitunut tai että se puuttuu kokonaan. Onneksi olin ottanut kaikesta varmuuskopiot perjantaina, joten data oli tallessa, mutta kone juntturassa.
Maanantai meni asiantuntijoita etsiessä. Josko löytyisi joku, joka voisi tietokone ongelmissa auttaa. Käytiin oiken HP:n valtuuttamassa huollossa, mutta olivat ihan yhtä neuvottomia kuin minäkin. Onneksi Ella muisti illalla, että heidän koulussaan on yksi opettaja, joka on melkoinen guru alalla. Niinpä tänään vein juntturaisen koneeni hänelle, ja ei siinä kauan nokka tuhissut, kun kone alkoi taas pyöriä.
Niin, siis tiistaina koitti Sirkan hetki Naivashan oikeudessa. Olimme paikalla jo 8.45 ja istunnot alkoivat kello yhdeksän. Olimme siis ainoat valkoiset koko alueella.
Sirkka kutsuttiin syytettyjen aitioon 11.45. Hänelle luottiin syyte ylinopeudesta. Sitten tuomari kysyi, että oletko syyllinen vai syytön. Syyllinen, oli Sirkan vastaus. Tuomio oli 1500kes (15€) sakkoja tai kuukausi vankeutta. Tämän jälkeen aseistettu poliisi pidätti Sirkan ja vei lukkojen taakse. Minä jäin miettimään, että onko köyhällä lähetystyöntekijällä varaa maksaa 15€ vai antaisiko vaimon lusia kuukauden. No maksoin kiltisti sakon, ja kun vein sitten poliisille kuitin maksetusta sakosta, niin päästivät Sirkan vapauteen. Samalla paluttivat tuon 50€, jonka olivat ottaneet pantiksi tienpientareella. Siis kaikki tämä hässäkkä, että saatiin Kenian valtiolle 15€. Ei oikein kustannustehokasta.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Ollaan taas kokemusta rikkaampia.
T. Kari Rönkkö

Huomenna oikeuteen!

Sirkka, tuo moottoriteiden kruunaamaton kuningatar, saapui kotiin Masai-maalta torstaina. Ongelma tuossa kotiinpaluussa oli vauhti. Kenian poliisin tutka näytti 115kmh, kun rajoitus oli 100kmh. Tien varrella ottivat pantiksi 5000kes (50€) ja antoivat määräyksen saapua oikeuteen Naivashaan tiistaina, jossa asia sitten varsinaisesti käsitellään. Vähän kankea menetelmä, jota harvemmin käytetään, kun maan tapa on lahjoa poliisi siellä tien varrella. Monien ihmeeksi Sirkka ei kuitenkaan lahjontaan alentunut, vaan haluaa hoitaa homma oikein, esimerkiksi muillekin. Ja eihän se olisi sopivaa käytöstä lahjoa poliisia, kun mies yrittää heille opettaa etiikkaa.
Huomenna siis tapaamme(Sirkka lähinnä)tuossa yllä olevan näköisen kaverin. Siinä on jo vähän nimismiehenkiharaa.
Ellan kotiinpaluu Mombasasta luokkaretkeltä sujui rauhallisemmin, vaikka tulikin lentokoneella.
Sateet alkoivat viime viikolla. Niitä on jo odoteltukkin ja kovasti rukoiltukkin. Kunhan ei vaan satais liikaa, kun vauhtiin on päässyt.
Lapsilla on tämä viikko "hiihtolomaa". On tosi kurjat hiihtokelit, mutta eiköhän ne jotain tekemistä keksi.
Itse olen tämän viikon Nairobissa ja osallistun CHE-seminaariin. Taaskaan en opeta, vaan arvostelen ja kannustan.
T.Kari Rönkkö

Pää veden pinnalla

Generaattori huutaa armottomasti tuossa seinän takana. Sähköt meni poikki jo sunnuntai-iltapäivänä ja generaattori puskee nyt minkä jaksaa, että tulisi edes vähän sähköä tönöön. Olen soitellut sähköfirmaan tasaisin väliajoin ja aina lupaavat asian korjata muutamassa tunnissa. Nyt sitä korjausta on odoteltu jo 42 tuntia. Unohtivat myös eilen mainita sen, että heidän henkilökuntansa on lakossa.
Jos ei nyt oteta huomioon tuota generaattorin aiheuttamaa meteliä, niin muuten talossa on aika rauhallista. Sirkka meni vieraiden kanssa käymään Masai Marassa. Ella lähti luokkansa kanssa viikoksi Mombasaan viime sunnuntaina. Ollaan siis nyt pari päivää Joelin kanssa kotona ihan kaksistaan. Joelilla alkoi eilen rugby-kausi ja olin katselemassa ensimmäisiä harkkoja. Kovaa vääntämistä se tuntuu olevan.
Viime viikon matka Ugandaan sujui varsin hyvin. Olin mukana kirkkokunnan hallituksen kokouksessa ja mietittiin kuinka tässä edetään vuonna 2011. Nyt on sielläkin rauha maassa ja ihmisillä hyvää tahtoa toisiaan kohtaan. Loppuviikon olin sitten arvioimassa meidän LEMATI (Leadership and Managenet Training Institute) opiskelijoiden pitämää seminaaria täällä Nairobissa. Tekivät hyvää työtä, joka tarkoittaa, että siis opettajakin on tehnyt hyvää työtä.
Viime sunnuntaina noin 4000 Full Gospel Churches of Kenyan kirkossa kerättiin rahaa ja ruoka-avustusta Kenian pohjoisosiin, jossa ihmisiä näkee nälkää. Oli hienoa nähdä kuinka kumppanikirkkomme haluaa auttaa hädässä olevia maamiehiään. Kuivuus on kova ja sateita rukoillaan.
T. Kari Rönkkö

Hävettää olla ihminen!

Perjantai-iltana palasin kotiin Kongon ja Ruandan matkalta. Kongossa opetin parina päivänä kahden kirkkokunnan johtajille johtajuudesta. Paino oli palvelevassa johtajuudessa. Välillä puhetta tulkattiin ranskaksi, mutta yllätyksekseni suurimmaksi osaksi swahiliksi.
Meitä ei yritetty kidnapata ja laukauksiakaan ei kuultu. Goma Kongossa on juuri nyt hallituksen hallussa ja paikalla on YK:n rauhanturvajoukot. Sissit ovat sitten vallassa heti kaupungin ulkopuolisissa kylissä.
Goma on kyllä varsin merkillisessä paikassa. Toisella puolella kaupunkia on toimiva tulivuori, joka illan hämärässä hohti punaisena ja epäilyttävänä. Edellisen kerran tuo tulivuori purkautui vuonna 2000 ja peitti Goman alleen. Tuosta purkauksesta muistuttaa musta maa, joka antaa merkillisen alaväreen koko kaupungille.
Toisella puolella kaupunkia taas on Kivu-järvi joka pulppuilee kaasua. Jos sitten ihmettelee paikallisille, että kuinka uskallatte asua tuollaisessa paikassa, niin vastaus on, että naapurien kanssa on opeteltava tulemaan toimeen.
Kun sitten palattiin takaisin Ruandan puolelle, niin olisi kuin olis tullut toiseen maailmaan. Ruandalla menee nyt hyvin. Korruptio ja rikollisuus on melkein kukistettu ja maa vaurastuu kovaa vauhtia. Voisi puhua jonkinlaisesta Afrikkalaisesta menestystarinasta.
Pimeä puoli Ruandasta tuli esiin, kun vierailin Kigalissa kansanmurhan muistomerkillä. Tuli sama fiilis kun vieraillessa Dachaun keskitysleirin rippeillä. Ihminen on peto. Kuinka ihminen voi hakata viidakkoveitsellä kuoliaaksi 9 kuukautisen tytön? Ja miljoona samanlaista tarinaa. Kun tuota kaikkea katselin ja mietin, niin tuli olo, että hävettää olla ihminen. Maailma on pahan vallassa,mutta yhtenä päivänä Vapahtaja palaa, ja asettaa kaiken paikoilleen. Siihen asti on meidän tehtävämme olla Hänen kätensä ja jalkansa täällä maan päällä.
Nyt on siis oltu kaksi päivää kotona ja huomenna, maanantaina, matka jatkuu, kun lähden Ugandaan lyhyelle reisulle.
Palataan asiaan.
Kari Rönkkö

Nyrkkeilysäkki

Suomalaisena, aina silloin tällöin, asiat täällä Afrikassa jurppivat.Kun täällä lähetystyössä kuitenkin ollaan, niin tunteet pitää pitää kurissa. Liikenne täällä on sellainen ainainen päänsärky, ja yhtään ei helpottanut tieto, että vuoteen 2050 mennessä, Nairobin väestö kolminkertaistuu. Ei voi edes kuvitella mitä ruuhkat sitten ovat. Toisaalta, tuskin täällä enää siinä vaiheessa ollaan enää edes ajelemassa. Niin tai näin, niin oli aika ostaa nyrkkeilysäkki ja nyrkkeilyhanskat. Ihan vaan siltä varalta, että jos/kun tulee se tunne, että nyt pitäisi päästä purkamaan paineita. Sitä paitsi se tulee halvemmaksikin kuin terapia.
Tätä kirjoitusta kirjoitan nyt sunnuntai-iltana Ruandassa. Olen hotellissa Des Mille Collines:ssa, eli hotelli Ruandassa. Jos olet katsonut elokuvan Hotelli Ruanda, niin tiedät mistä puhun. Jos taas et ole kyseistä elokuvaa nähnyt, niin kannattaa katsoa, niin tiedät mistä puhutaan.
Tämä pysähdys Ruandassa on vain yhden yön mittainen ja huomenna lähdetään autolla jatkamaan matkaa Kongon puolelle kaupunkiin nimeltä Goma. Siellä on tarkoituksena puhua seurakunnan johtajille palvelevasta johtajuudesta.
Kongossa on vieläkin sisällissota menossa, jossa arvioiden mukaan on kuollut 5-10 miljoonaa ihmistä ja liikkeellä on jos jonkinlaista sissiporukkaa. Meitä on varoiteltu kidnappauksista ja yöllisistä ammuskeluista Gomassa. Muistakaa rukouksin.
Lisää Kongosta sitten ensi viikon blogissa!
Kari Rönkkö

Toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin kuinka ihmiset täällä hakevat apua kirkoista. On hienoa toimia näiden paikallisten seurakuntien kanssa. Ei ole niin pientä kylää Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Etiopiassa, ettei siellä olisi kirkkoa ja Coca-Cola kylttiä.
Kirkosta haetaan apua ja olemme myös velvolliset auttamaan näitä heikompia: Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Muistan kerran puhuneeni Leppävaaran Lähetyskappelissa aiheesta: Kuka on minun lähimmäiseni? Loppua kohden kysymys sitten kääntyi muotoon: Kenelle minä voin olla lähimmäinen?
HIV/AIDS on suuri ongelma maailman laajuisesti, mutta aivan erityisen suuri ongelma se on täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 34 miljoonaa HIV+. Vuosittain uusia tartuntoja on 2,6 miljoonaa. Siis 7100 uutta tartuntaa joka päivä. Näistä 1000 on lapsia. Vuosittain AIDS:n kuolee 1,8 miljoonaa ihmistä (205 joka tunti). Levinnäisyys maailman laajuisesti on noin 0,8%.
Meidän työalueella täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa meillä on 22 miljoonaa HIV+. Uusia tartuntoja vuosittain 1,9 miljoonaa ja AIDS kuolemia 1,5 miljoonaa. Levinnäisyys täällä on 5%. Keniassa levinnäisyys on 6,9%, eli seitsemällä ihmisestä sadasta on tuo virus.
Afrikassa on 14% maailman väestöstä, mutta 68% HIV-positiivisista, 69% uusista tartunnoista ja 72% AIDS kuolemista. AIDS onkin suurin kuolinsyys Afrikassa. Riittää siis ihmisiä koputtelemaan seurakunnan ovia.
Kuinka tämä epidemia otetaan huomioon seurakunnissa? Se on mitä suurimmassa määrin johtajuuskysymys ja se otetaan huomioon läpileikkaavana teemana meidän koulutuksissamme.
Tämänkin ongelman kohdalla pitää paikkansa slogan jonka kuulin Happosen Hannulta: Ajattele suuria, aloita pienestä, toimi nyt!
Ja toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten!
Kari Rönkkö

Afrikka-lasten maanosa

Tänään, maanataina, tänne Nairobiin kokoontui edustajat kahdeksasta maasta (Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia, Burundi, Ruanda, Kongo ja Suomi)ja siten myös kahdeksasta kirkkokunnasta.Mun vastuut on huomenna, joten tänään oli hyvää aikaa kuunnella, mitä meidän kumppaneilla on mielessään. Puheet tänään pysyivät lapsissa ja nuorissa. Kenian väestöstä 50% on alle 15-vuotiaita ja nuorin väestö lienee Etiopiassa, jossa yli 60% väestöstä on alle 14-vuotiaita.
Tähän asti mieliala oli korkealla ja iloisella mielin ajattelin noita lapsia ja nuorisojoukkoja. Sitten tuli taas tuo inhottava realismi vastaan. Näillä lapsilla täällä ei mene hyvin.
HIV/AIDS on tuhonnut yhden sukupolven ja jättänyt jälkeensä suuren joukon orpoja, joista isovanhemmat ovat parhaansa mukaan yrittäneet pitää huolta. Tästä on taas seurannut uusi ilmiö Afrikassa, eli katulapset. Ennen vanhaan lapset hoidettiin kylissä yhteisesti, mutta kun on tultu kaupunkeihin, niin tuo yhteys sukuun on katkennut ja kun vanhemmat ovat menehtyneet, niin ei ole ollutkaan yhteisöä lapsista huolta pitämässä.
Järkyttävät määrät lapsia Ugandassa ja Kongossa on kidnapattu lapsisotilaiksi. He ovat nähneet ja tehneet käsittämätöntä väkivaltaa.
Lapsia kuolee nälkään ja tauteihin. Lääkkeitä ja ruokaa maailmassa olisi, mutta heidän hätänsä ei juuri maailmaa kosketa. No mistä hakea apua?
Afrikassa hädän tullen käännytään seurakuntien puoleen. Kirkko haluaa elää, auttaa ja olla ihmisten arjessa, myös hädän keskellä. He haluavat auttaa, mutta myös heidän resurssinsa ovat varsin vaatimattomat.
Ruandalaisten puheenvuorosta nousi myös toisenlainen huoli. Yli 90% ruadalaisista nuorista ja aikuisista ovat itse traumatisoituneet Ruandan kansanmurhan aikana. Kuinka voin auttaa traumatisoitunutta, kun olen itsekin vielä avun tarpeessa. Ruandan valtio auttaa, mutta sieltä ei tule rakkautta. Kirkolta saa rakkautta, mutta ei ole oikein osattu auttaa. Ja pyörä pyörii.
Näillä sanoilla oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille.
Kari Rönkkö

Kenialainen muutto!

Muuttamisestahan meillä on perheenä kokemusta. Siitä lähtien kun Sirkan kanssa olemme yhdessä olleet, niin tämä viime viikon muutto oli kahdeksastoista kerta. Maita joissa olemme asuneet on jo viisi. Muutto ei siis ole enää meille mikään suuri stressitekijä.Sirkalla ei montaa hetkeä enää mene, kun asunto on saatu jo kodin näköiseksi.Harjoitus tekee mestarin.
Muutto porukan siis piti tulla hakemaan huonekalumme keskiviikkona klo 8.30. Kun 9.15 vielä ketään ei näkynyt, niin soitin ja kysyin missä mennään. No olivat sitten unohtaneet koko jutun. Alkoivat kiivaasti kasata muuttoporukkaa ja saapuivat sitten vähän 11 jälkeen.
Aluksi annoimme tarkat ohjeet, kuinka toimia ja mitä viedään. Erityisesti Sirkka sanoi, ettei hänen vaatteitaan tarvitse pakata, vaan hän hoitaa sen itse. Siis kaikki hyvin!
Kun palasin vanhalle kämpälle ensimmäisen vientikerran jälkeen, niin huomasin, että olivat kuitenkin pakannaat Sirkan vaatteet. Kutsuin esimihen paikalle ja muistutin häntä, ettei niitä pitänyt pakata, ja pyysin laittamaan vaatteet takaisin paikoilleen. Siis taas kaikki hyvin. Seuraavaksi huomasin, että laittoivat hyllyihin takaisin Ellan vaatteita. Esimiespaikalle ja selitin taas asian. Siis kaikki taas hyvin.
Kohta tuli Sirkan siskon mies kysymään, että miksi laittavat hyllyihin takaisin Joelin vaatteita.Esimiespaikalle ja selittämään asiaa. KAIKKI HYVIN!
Kymmenen miehen paikallinen muutoporukka sai aikaiseksi sellaisen "hallitun" kaaoksen, että oksat pois. Jos Sirkka esimerkiksi näytti, että tämä laatikko puretaan ja tätä toista ei, niin voitte arvata mikä laatikko itseasiassa purettiin.
Kaaos päättyi kello 20, kun kaikkia tavarat lopulta olivat uudessa kämpässä.
Uusi asuntomme on itseasiaas vuodelta 1953. Ulkoa näyttää ihan hyvältä. Kaiken piti myös toimia remonttimiesten jäljiltä, mutta vessat ei vetäneet, suihkukaivot eivät vetäneet, putket huutaa jne. Siis kaikki oikein hyvin.
Tässä on siis hiljalleen laitettu asuntoa kuntoon ja aurinko alkaa paistaa palmun juureenkin.
Andy on palannut kotiin ja on kuin ei olisi poissa ollut ollutkaan.
Lopulta kaikki on siis hyvin.
T. Kari Rönkkö

Sitä sun tätä

Taksi tuli portin taakse aamulla ja otti minut kyytiinsä klo 5.30. Lentokone sitten kiidätti minut rannalle, tänne Dar es Salaamiin. Siitä johtuu tuo rantainen kuva. Valitettavasti ohjelma on vaan taas sellainen, ettei tässä mitään rantaa edes ehdi nähdä.
Niin kuin viime viestissä kirjoitin, niin alueeni on laajentunut, ja siitä johtuen tarvitsen uutta henkilökuntaa myös hoitelemaan näitä vastuita. Muuten pitäisi itse juosta joka paikassa.Täällä Darissa olen siis palkaamassa uuden kaverin vastaamaan noista uusista maista. Tämähän on siis muutenkin järkevää, kun ajatellaan, että meidän on täältä aikaanaan lähdettävä ja paikallisten on otettava lisää vastuuta. Tässä on siis meillä kaikilla hyvä mahdollisuus opetella ja oppia lisää.
Tarkoitus on myös tämän uuden työntekijän ja vanhempienkin kohdalla käydä läpi uusia käytänteitä ja tapoja työskennellä.
Ella ja Joel palasivat viime viikolla retkiltään. Joelin matka oli mennyt jännäksi paluumatkalla, kun yhden pojan heittämä roskapussi osui vastaan tulevaan pikkubussiin, vieden siitä peilin mukanaan.Tuo bussi sitten kääntyi perään ja kahdeksan miestä hyökkäsi koulubussin kimppuun sitä hakaten ja potkien. Kuskia ehdittiin jo mukiloida, kun poliisi ihmeen kaupalla tuli paikalle ja vei osapuolet poliisiasemalle. Laittoivat opettajan putkaan ja alkoivat selvitellä asiaa. Onneksi sitten selvisivät vain maksamalla särkyneen peilin.
Se auto, joka ajoi perääni Eldoretissä, ja jonka ajaja ja kaverit karkasi paikalta, kun poliisi saapui, onkin nyt sitten vakuutettu ja paperit saapui perjantaina. Nyt vääntö korvauksista jatkuu Nairobissa.
Ja lisää Kenian ihmeellisyyksiä. Meidän piti muuttaa uuteen asuntoon perjantaina. Torstaina käytiin taloa katsomassa ja se oli vielä työn alla. Muutto siis siirtyi tälle keskiviikolle. Vähän tuli Sirkalta palautetta, kun minun piti just lähteä tälle reissulle ennen muuttoa. Onneksi Sirkalla on apuna viereilulla oleva Anne-sisko miehensä kanssa.
Kari Rönkkö

Vierailu Masai-kylässä

Viime viikon matka Ugandaan meni poikkeuksellisen hyvin. Ei tarvinnut juuri kääntää eikä vääntää vaan asiat loksahteli mukavasti paikalleen. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että oli tosi vaikea lähteä tuolle reissulle joulun ja uudenvuoden jälkeen. Ajatus oli, että tästä tämä reissaaminen taas lähtee käyntiin. Nyt olo on taas motivoitunut ja ilolla lähden maanantaina reissuun taas. Nyt kohteena on Dar es Salaam.
Uutenavuotena Buruburun Full Gospel Churches of Kenyan kirkossa pastori saarnasi aiheesta: Jaebesin rukous 1.Aik. 4:9-10, jossa Jeabes mm. rukoili, että suureksi tee minun maani (laajenna vaikutusaluettani). No minulle noin kävi, vaikka en ihan niin ehtinyt edes rukoilla. Näinä viimeisenä kolmena vuotena minun työalueeni on ollut: Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia ja Etelä-Sudan. Vuoden vaihteessa alueeseeni liitettiin kolme uutta maata: Ruanda, Burundi ja Kongo. Noista uusista maista olen ehtinyt jo vierailla Ruandassa ja Burundissa. Kongoon matka suuntautuu 28.2. Mielenkiintoista!
Viikonloppuna vierailtiin Sirkan kanssa Marassa yhdessä Masai-kylässä. Mukana oli myös täällä vierailulla oleva Sirkan sisko Anne miehensä Karin kanssa.
Masait olivat todella pelätty heimo tutkimusmatkailijoiden tullessa Afrikkaan ja paikalliset oppaat ja kantajat kieltäytyivät astumasta Masaiden maille. Kun tutkimusmatkailijat saapuivat Masai-maan rajalle, niin yön pimeydessä kantajat ja opaat hävisivät kuvioista. Monet siirtomaavallan sotilaat kokivat kovan kohtalon Masaiden käsissä.
Monella tapaa kehitys ja kristinusko ovat muuttaneet heimoa ja Fida yhdessä FGCK kanssa tekee hyvää yhteistyötä heidän kanssaan. Silti monet heistä ovat pitäneet vanhat tapansa, tanssinsa ja asuntonsa. Niinpä tuollaiseen kylään mennessä tulee mieleen, että siirtyi ajassa taaksepäin satoja vuosia.
Tuossa yläkuvassa minä tanssin nuorten sotureiden kanssa. Oikein sopivaa siis.Se joka hyppää tuossa tanssissa korkeimmalle, niin saa eniten tyttökavereita. Palasin kotiin ihan vaan Sirkan kanssa.
Ella ja Joel ovat olleet omilla resissuillaan ja palavaat kotiin keskiviikkona.
T.Kari Rönkkö

Ikä painaa!

Tervehdys täältä syntymäpäivä humun keskeltä. Tuntuu jo sen verran jäntereissä, että varmaan meni jo 30 rikki. Niin se aika menee.
Kalle palasi Suomeen viime lauantaina ja nyt olemme jälleen koossa tällä pienemmällä kokoonpanolla. Tästä viikosta onkin tulossa varsin vilkas viikko. Tänään maanantaina minä lennän Ugandaan ja osallistun siellä paikallisen Helluntaikirkon vuosikokoukseen.Pidän siellä puhetta tiistaina ja annan Fidan edustajan kommentteja, jos niitä kysytään. Kotiin palaan sitten torstai-iltana.
Torstaina Ella lähtee luokkansa kanssa pohjois-Keniaan Lodwariin, tutustumaan tavallisten kenialaisten elämään. Lodwarissa on aina mukavan lämmintä ja näin kesäaikaan siellä on hyvinkin 40-astetta. Siellä tarkenee jo teltassa makoilla.
Perjantaina Joel lähtee samaiselle reissulle, mutta heidän matkansa suuntautuu Mount Kenyalle. Palailevat sitten kotiin ensi viikon keskiviikkona.
Tästä siis käynnistyy tämän vuoden reissaaminen ja reissuja riittää.
Hienoa viikkoa teille kaikille toivotellen:
Kari, Sirkka, Ella ja Joel

Sinuhe

Kuluneina kahtena vuotena Sinuhe Egyptiläinen on kuulunut perheemme automatkailuun. Kun tänne Keniaan tultiin, niin saatiin Marinin perheeltä lahjaksi Sinuhen äänikirja, ja noita 31 cd:tä olemme aina pitemmillä automatkoilla kuunnelleet. Urakka saatiin päätökseen viime viikonloppuna, kun käväisimme Mombasassa. Tulee oikein ikävä Sinuhea!
On oikeastaan aika yllättävää, kuinka paljon Waltari lainaa tekstejä ja ajatuksia Raamatusta. Erityiseti häntä tuntuu puhuttaneen Saarnaajan kirja. Sinuhen elämästä Waltaria tuntevana voi löytää paljon Waltaria itseään. Etsijä oli hänkin, ja toivoa sopii, että löysi.
Nyt on siis koko porukalla vähän uutta väriä nahassa. On eriasteista punaista ja jonkin verran myös ruskeaa. Kun katselin noita kuvia, joita Mombasassa rannalla otettiin, niin päätin antaa uudenvuodenlupauksen vähän jälkikäteen. Päätän siis aloittaa laihdutuskuurin. Ei liene mikään aivan ainutlaatuinen lupaus ihmiskunnassa tänäkään vuonna. Kalle on seuranamme vielä tämän viikon. Vähän alkaa jo tulla ikävä, mutta tämä viikko vielä nautitaan yhdessäolosta.
Siunattua viikkoa teille kaikille toivotellen:
Kari Rönkkö

Näkkileipää!

Juhlat ovat ohi ja paluu arkeen on ollut kova ja äkkinäinen. Lounaaksi nautin pari näkkileipää ja mietin kuinka suuri muutos onkaan, kaiken sen herkuttelun jälkeen, mitä sisältyi jouluun ja uuteenvuoteen.
Välipäiville sattui vielä Nairobin Fidalaisten yhteinen ateriointi. Kun kaikilla oli vielä vieraat mukana, niin meitä oli yhteensä koolla 26 henkeä. Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla jne.
Tässä kun toimistossa istuskelen ja vastailen e-maileihin, niin onneksi mieltä piristää ikkunasta paljastuva maisema. Aurinko paistaa ja lämmintä on. Ella ja Joel ovat kavereidensa luona, mutta Kalle ottaa aurinkoa ja hyppii trampoliinilla. Ei huono.
Kun selviän postiruuhkasta, niin aloitan LEMATI-opiskelijoiden päättötöiden lukemisen. 27 opiskelijaa ja kaikilta tulee 15 sivua tekstiä, joten lukemista ja arvosteltavaa riittää 405 sivua.
Sirkka aloitti jo sulkemaan viime vuoden tilikirjoja, jotta saadaan ne tilitarkastukseen tammikuun puoleenväliin. Touhua siis toimistossa on kuin joulupukin pajassa joulukuussa. Pukilla taas nyt on paljon rennompaa.
Olit nyt sitten pukki tai tällainen työn ja huolten raskauttama, niin toivottavasti nautit viikostasi ja blogin uudesta ulkoasusta. Olkaa tänä vuonna rohkeampia kommenttikentän käytössä.
T. Kari Rönkkö