Edellisessä kirjoituksessa mainitsin kuinka ihmiset täällä hakevat apua kirkoista. On hienoa toimia näiden paikallisten seurakuntien kanssa. Ei ole niin pientä kylää Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Etiopiassa, ettei siellä olisi kirkkoa ja Coca-Cola kylttiä.
Kirkosta haetaan apua ja olemme myös velvolliset auttamaan näitä heikompia: Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Muistan kerran puhuneeni Leppävaaran Lähetyskappelissa aiheesta: Kuka on minun lähimmäiseni? Loppua kohden kysymys sitten kääntyi muotoon: Kenelle minä voin olla lähimmäinen?
HIV/AIDS on suuri ongelma maailman laajuisesti, mutta aivan erityisen suuri ongelma se on täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 34 miljoonaa HIV+. Vuosittain uusia tartuntoja on 2,6 miljoonaa. Siis 7100 uutta tartuntaa joka päivä. Näistä 1000 on lapsia. Vuosittain AIDS:n kuolee 1,8 miljoonaa ihmistä (205 joka tunti). Levinnäisyys maailman laajuisesti on noin 0,8%.
Meidän työalueella täällä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa meillä on 22 miljoonaa HIV+. Uusia tartuntoja vuosittain 1,9 miljoonaa ja AIDS kuolemia 1,5 miljoonaa. Levinnäisyys täällä on 5%. Keniassa levinnäisyys on 6,9%, eli seitsemällä ihmisestä sadasta on tuo virus.
Afrikassa on 14% maailman väestöstä, mutta 68% HIV-positiivisista, 69% uusista tartunnoista ja 72% AIDS kuolemista. AIDS onkin suurin kuolinsyys Afrikassa. Riittää siis ihmisiä koputtelemaan seurakunnan ovia.
Kuinka tämä epidemia otetaan huomioon seurakunnissa? Se on mitä suurimmassa määrin johtajuuskysymys ja se otetaan huomioon läpileikkaavana teemana meidän koulutuksissamme.
Tämänkin ongelman kohdalla pitää paikkansa slogan jonka kuulin Happosen Hannulta: Ajattele suuria, aloita pienestä, toimi nyt!
Ja toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten!
Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti