Epärehellinen vaaka

No ei mennyt matka Illinoisista New Yorkiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Vaikka yritimme ajaa tuon 1300km kolmella pysähdyksellä, niin tikkuista oli. Oli, vaikka tuli matkalla juotua kolme kuppia kahvia. Tässä täytyy mainita selvennykseksi, että yksi kuppi oli litran kokoinen. Kaikki on suurta Amerikassa.
  Onneksi myös pitkä matka lopulta päättyy ja saavuimme New Yorkin Long islandille. Oltiin perillä jopa niin aikaisin, että illalla ehdimme vielä ostosparatiisiin vinguttamaan jo vereslihalla olevia luottokortteja.
  Raamatussa sanotaan, että Herra vihaa epärehellistä vaakaa. Me ihmiset tosin niistä pidämme. Kuinka hyvältä tuntuukaan seisahtaa vaa'alle, joka näyttää todellista pienempää lukua. Vaikka tiedämme ettei tulos nyt ihan totta olisi, niin siihen on kiva uskoa ja mennä hyvillä mielin ravintolaan ja ottaa jälkiruoaksi vielä kunnon kakkupala.
  Yksi mielenkiintoinen havainto Amerikassa oli myös se, että vaatteiden koko on suurentunut. Ennen t-paidoissa mulle meni L-koko. Nykyään M-koko on yhtä suuri kuin L oli ennen. Hyvä puoli tässä on se, että L-koko mahtuu aina vain, vaikka kuinka keräisi itselleen lisäkiloja.
  Hieno reissu kaiken kaikkiaan meillä oli. Vähän meinasi jopa tulla ikävä vanhaa kotimaata.
  Ensi sunnuntaina palaan sitten nykyiseen kotimaahani. Tuleekin tämän lomailun jälkeen kiireiset ajat. Toivottavasti jää aikaa seurata olympialaisia. Sirkka ja Joel tulevat Keniaan muutaman päivää myöhemmin.

Ukkosten keskeltä,
Kari Rönkkö

DeKalb, Illinois

Sirkan kanssa istutaan parhaillaan Best Western DeKalb Inn&Suitesin aulassa ja odotetaan, että Joelin kolmas ja viimeinen leiri päättyisi. Leiri Philadelphiassa meni hyvin ja mielenkiinnolla odotetaan mikä oli tämän viimeisen leirin anti.
Tähän mennessä on selvinnyt, että Joel pystyy täällä pelaamaan korkeimmalla yliopistotasolla. Mitä tulee sitten stipendeihin tai mikä koulu jne. niin ne selviävät sitten seuraavan vuoden aikana. Mahdollisuuksia tuntuu olevan monenlaisia, joten mielenkiinnolla odotamme mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.
Philadelphian leirin jälkeen laitoimme Jeepin nokan kohden Illinoisia ja siellä olevaa DeKalbin kaupunkia. Matkaan pääsimme vähän neljän jälkeen iltapäivällä, kun olimme ensin käyneet pesemässä pyykit kolikkopesulassa. Matkaa tuolle ajelulle tuli vähän yli 1300km ja ajoimme sen yhden pysähdyksen taktiikalla, eli otimme parin tunnin tirsat lävähdyspaikalla kello 3-5 välillä aamulla. Toki väliin mahtui myös tankkaustaukoja.
DeKalb on noin 40 000 asukkaan kaupunki 100 kilometriä Chicagosta länteen. Tämä kaupunki on Northern Illinois Universityn kotipaikka. Tuo yliopisto on kaupungin suurin työnantaja ja opiskelijoita tuossa laitoksessa on 25 000. Yliopiston kampus ei ole niin kiva kuin mitä oli esimerkiksi St. John's vastaava New Yorkissa. Urheilupuitteet täälläkin toki ovat hyvät.
Tänään sunnuntaina, kunhan olemme hakeneet Joelin ja pesseet vaatteemme, matkamme jatkuu New Yorkiin. Tarkoitus on taas ajaa läpi yön ja saapua perille maanatai-aamupäivällä. Matkaa on taas edessä tuo 1300km. Onneksi täällä tiet ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Keniassa ja mukavia pysähtymispaikkoja riittää.
Lento Suomeen New Yorkista lähtee täkäläistä aikaa tiistai iltana ja Suomessa olemme keskiviikko iltana.
Siunauksin,
Kari Rönkkö

Philadelphia

Joelilla oli todella rankka leiri New Yorkissa. Herätys aamulla oli 5.30 ja treenit alkoivat jo kello 6. Aamiainen oli vasta eka harkkojen jälkeen. Eikä tässä suinkaan vielä ollut kaikki, vaan noita treenejä päivässä oli neljä kappaletta, Aikaa pallon parissa näin ollen kului päivittäin kuutisen tuntia. Fyysisten harjoitusten lisäksi päivään kuului myös taktiikkapalaverejä, kuten myös palautekeskustelut valmentajien kanssa.Ei siis ollut mikään ihme, että Joel oli leirin päätyttyä ihan poikki ja paikat aika kipeinä. Urheasti
 linkuttaen Joel kuitenkin vielä käväisi kansamme Manhattanillä.
Torstaina lensimme sitten todelliseen musiikkikaupunkiin, Nashvilleen. Siellä unohtui Joelilta vaivat ja kolotukset kun tapasi vanhan koulukaverinsa Joshin. Pojilla riitti juttua ja tekemistä, joten ei siinä joutanut paikkoja tai väsymystä valiltella.
Tuossa yllä olevassa kuvassa on siis meidän lisäksi Larry ja Mary Warren ja heidän nuorimmat poikansa Josh ja Johnny. Olemme heihin tutustuneet Nairobissa, jossa meidän lapsemme kävivät samaa koulua. Warrenit ovat nyt ollet vuoden kotimaassaan ja palaavat elokuussa taas Nairobiin.
Larryllä ja minulla riitti juttua tietysti kaikesta mukavasta, mutta myös töistämme. Larry vetää vähän samanlaista ohjelmaa Afrikassa kuin minäkin, eli pastoreita koulutetaan. Siinä meillä jutellessa oli hyvä tilaisuus vähän peilata toistemme töitä ja jaella vinkkejä.
Tänään (sunnuntai) Joel aloitti toisen leirinsä ja olemme siis nyt jo saapuneet Philadelphiaan. Hiki lentää varmasti tälläkin leirillä, kun lämpöä on yli 30 astetta ja aika kosteaa. Ilmasta tuli mieleen Mombasan säät, ei siis mikään hupiretki.
Tämän leirin päättyessä suuntaamme kohden Chicagoa.
Siunauksin,
Kari Rönkkö

Queens

New York otti meidät lämpimästi vastaan. Torstaina puoliltapäivin, kun tänne laskeuduimme, lämpöä oli jo 32 astetta. Kyllä tuntui lämpö hienolta.
Joelin ensimmäinen leiri on St. John's Universityssä 8.-11. heinäkuuta ja yliopisto sijaitsee New Yorkin Queensissa. Varasimme siis myös hotellin varsin läheltä St. John'sia.
Queens ei nyt varsinaisesti ole mikään turistikohde, eikä täällä juuri muita turisteja meidän lisäksi näykkään. Välillä on suorastaan sellainen olo ettei edes olla Yhdysvalloissa, vaan jossain päin Latinalaista Amerikkaa ja sehän vaan sopi meille vanhoille lattareille.
Bussissa istuessa Sirkan viereen istahtaa 78-vuotias mamma ja alkaa Sirkalle tietenkin puhua espanjaa eikä pidä sitä mitenkään kummallisena, että turistin näköinen nainen puhuu myös espanjaa. Kaikkihan espanjaa Queensissa puhuvat. Toinen suuri siirtolaisporukka täällä on aasialaiset, mutta he ovat pitäneet meihin etäisyyttä. Monelle turistille tällainen ympäristö voisi olla jopa vähän ahdistava, mutta me pidämme siitä kuin hullu puurosta.
Autoa emme ole vielä vuokranneet, vaan olemme liikkuneet bussilla ja junilla. Välillä on sorruttu takseihin.
Joel aloitti ensimmäisen leirinsä tänä aamuna (sunnuntai). St. John's on kova jalkapallokoulu ja rankataan vuosittain viidentoista parhaan koulun joukkoon täällä. Samalla kun vietiin Joel leirille, niin meillä oli mahdollisuus vähän kierrellä campusta ja täytyy sanoa, että puitteet ja kentät oli viimeisen päälle kohdallaan. Huomenna on tarkoitus mennä katsomaan Joelin pelaamista, kun aloittavat joukkuepelit.
Torstaina lennämme Nashvilleen tapaamaan tuttua lähettiperhettä johon olemme Nairobissa tutustuneet. Warrenit vastaavasti kävivät Suomessa meitä viime kesänä tapaamaassa. Lauantaina lennämme sieltä Philadelphiaan, jossa Joelin seuraava leiri alkaa jo sunnuntaina. Vipinää riittää!
Aurinkoisia päiviä toivotellen,
Kari Rönkkö

Kisaviikko

Olihan hienot EM-kisat, ja en nyt puhu jalkapallon EM-kisoista. Toki nuo jalkapallokisatkin tuli tarkkaan seurattua ja jopa finaalin tulos miellytti koko perhettä. Italian kohdalla voisi sanoa, että ylpeys käy lankeamuksen edellä.
 Noilla hienoilla EM-kisoilla tarkoitan nyt täällä Helsingissä järjestettyjä yleisurheilukisoja. Moni yritti kertoa minulle, että kyseessä on vain välikisat, ja stadionin visuaalinen ilme on valju tai, että kisapuisto on tylsä. Minulle, yleisurheilu ihmisille, pääasia noissa kisoissa oli urheilijat ja heidän suorituksensa. Niitä jaksoin käydä ihailemassa kolmena iltana ja loput katsoin televisiosta. Stadionilla ei tarvinnut pelätä kännisiä fanilaumoja, niin kuin pitää tehdä jalkapallo otteluissa. Näissä kisoissa yleisö osaa käyttäytyä ja nauttia urheilusta, eikä kaikesta muusta sälästä.
 Häkellyttävää oli huomata, että koko stadionia varten riitti muutama partioiva poliisi, eikä mellakkapoliisi laumaa niin kuin piti olla Varsovassa ja Kiovassa.
 Joku kirjoittikin lehdessä, että kyseessä oli oikeat urheilukilpailut, joissa osattiin ja haluttiin keskittyä olennaiseen. Jospa ei tällä kertaa valitettaisi vaan todettaisiin, että Hyvä Suomi.
 Ensi viikon blogipäivitys tuleekin sitten New Yorkista, jossa meidän Yhdysvaltain turneemme alkaa.

Nautinnollista kesää toivotellen,
Kari Rönkkö