Kisaviikko

Olihan hienot EM-kisat, ja en nyt puhu jalkapallon EM-kisoista. Toki nuo jalkapallokisatkin tuli tarkkaan seurattua ja jopa finaalin tulos miellytti koko perhettä. Italian kohdalla voisi sanoa, että ylpeys käy lankeamuksen edellä.
 Noilla hienoilla EM-kisoilla tarkoitan nyt täällä Helsingissä järjestettyjä yleisurheilukisoja. Moni yritti kertoa minulle, että kyseessä on vain välikisat, ja stadionin visuaalinen ilme on valju tai, että kisapuisto on tylsä. Minulle, yleisurheilu ihmisille, pääasia noissa kisoissa oli urheilijat ja heidän suorituksensa. Niitä jaksoin käydä ihailemassa kolmena iltana ja loput katsoin televisiosta. Stadionilla ei tarvinnut pelätä kännisiä fanilaumoja, niin kuin pitää tehdä jalkapallo otteluissa. Näissä kisoissa yleisö osaa käyttäytyä ja nauttia urheilusta, eikä kaikesta muusta sälästä.
 Häkellyttävää oli huomata, että koko stadionia varten riitti muutama partioiva poliisi, eikä mellakkapoliisi laumaa niin kuin piti olla Varsovassa ja Kiovassa.
 Joku kirjoittikin lehdessä, että kyseessä oli oikeat urheilukilpailut, joissa osattiin ja haluttiin keskittyä olennaiseen. Jospa ei tällä kertaa valitettaisi vaan todettaisiin, että Hyvä Suomi.
 Ensi viikon blogipäivitys tuleekin sitten New Yorkista, jossa meidän Yhdysvaltain turneemme alkaa.

Nautinnollista kesää toivotellen,
Kari Rönkkö