Mikä kiinnostaa

Tervehdys Ugandasta! Kenya Airwaysin puna-valkoiset siivet toivat minut tänne aikaisin maanantai-aamuna. Täällä osallistun Ugandan helluntaikirkon johtoryhmän kokoukseen maanantaina ja tiistaina ja jos aikaa liikenee, niin suunnitellaan jo vähän vuotta 2013.


Näitä blogeja kirjoittaessa ei voi koskaan tietää, että mitkä aiheet mahdollisesti kiinnostavat lukijoita. Viime viikolla onnistuin ilmeisesti löytämään aiheen, joka on lukijoita kiinnostunut, koska vierailuja blogissa oli yli kaksi kertaa enemmän kuin normaaleina viikkoina. Täytyneen siis tulevaisuudessakin kirjoittaa enemmän juuri tarve- ja oikeusperustaisuudesta.

Perjantaina meidän vartijamme tuli luokseni ja kertoi löytäneensä kiväärin panoksia pihaltamme. Kädessään hänellä oli kaksi esimerkkiä. Kun ottaa huomioon Kenian nykyisen tilanteen, niin aseet ja panokset ovat kova juttu. Soitin turvapalveluun, josta tuli auto paikalle. He totesivat tilanteen ja lähtivät hakemaan paikalle poliiseja. Odotin siis pitkää päivää poliisiasemalla selvittelemässä, että mistä panokset ovat tulleet. Vakavina poliisit tutkivatkin tilannetta ja tulivat sitten luokseni. Se mitä sitten seurasi ei ihan vastannut odotuksiani. Poliisit alkoivat vakuutella minulle, että olen turvassa. En heti ymmärtänyt, että missä mennään ja he selittivät minulle, että täällä on joskus tapana heitellä panoksia aidan yli uhkausmielessä. Eivät kuitenkaan nyt uskoneet, että tästä olisi nyt kysymys. Seuraavaksi selvitin heille, ettei meillä ole talossa aseita, ja ettei minulla ole tietoa onko edellisillä vuokralaisilla ollut asetta. Tämän kuultuaan lähtivät sitten tyytyväisinä pois.

Joelin joukkue voitti myös viimeisen alkulohkonsa pelin ja näin ollen menevät lohkovoittajina jatkoon. Välierät pelataan 9.11 ja mahdollinen finaali sitten jo 10.11. Ensi viikolla pojilla pari harjoitusottelua.

Kesäisin terveisin,

Kari Rönkkö

Perusteita

Viime viikko ei ollut lainkaan niin vauhdikas, kuin mitä oli tuo edellinen viikko Etiopiassa. Fidalaiset kokoontuivat Limuruun Brackenhurstin konferenssikeskukseen koulutuspäiville. Ajo Nairobista Limuruun kulkee mahtavien teeviljelmien läpi. Elämänmeno on heti paljon leppoisampaa, ruuhkat ovat poissa ja ilma puhdasta hengittää. Paluumatkalla ylhäältä näkyy Nairobi kokonaisuudessaan leppoisasti laaksossaan. Näin etäältä katsottuna viiden miljoonan ihmisen kaupunki näyttää rauhalliselta. Mutta mitä lähemmäksi sitä tulee, niin sitä enemmän se alkaa näyttää muurahaispesältä. Kukkulalta kun kaupunkia katsoo, niin ei oikein näe, kuinka pinnan alla kuplii monenlaiset ongelmat. Jotta näkisimme paremmin, niin se edellyttää, että olemme tarpeeksi lähellä ja että haluamme nähdä.

Neljä päivää fidalaisina mietimme, että kuinka toimintamme näemme ja mitkä ovat työmme perusteita. Päälimmäinen kysymys oli, että onko toimintamme tarveperusteista vai oikeusperusteista ja mitä sen tulisi olla tulevaisuudessa. Tämä kaikki tietysti tulee perustua meidän teologiaamme ja näkyymme.

Valaisen nyt tuota problematiikkaa parilla kysymyksellä. Eli onko kaikilla maailman ihmisillä tarve kuulla evenkeliumi vai onko heillä oikeus kuulla se. Toinen kysymys on se, että onko nälkäisellä tarve leipään vai ihan oikeus leipään, niin kuin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus antaa ymmärtää.Miettikää vaikka noita asioita ensi viikolla.

Viikon suurin juttu oli kuitenkin se, että sunnuntaina minusta tuli tuffa, Sirkasta bibi, Ellasta äiti ja Joelista ja Kallesta enot. Tämän sai aikaan Eden Lilian 3,45kg ja 50cm. Täytyy sanoa, että nyt hymyilyttää!!

T. Kari Rönkkö

Tuokiokuvia reissulta!

Katselin noita blogiin laittamiani kuvia, ja luin joitakin vanhoja kirjoituksia. Mieleen vaan tuli, että tästä kaikesta voi saada aika hohdokkaankin kuvan. Siellä sitä matkustellaan ympäri Afrikkaa ja puku päällä pidetään puheita. Tämä on tietysti vain yksi puoli tästä työstä, jota minulla on suuri etuoikeus tehdä.

Kuvista ei välity se, että täällä on useimmiten todella kuuma, ja hiki virtaa puvun alla. Kuvasta ei myöskään näy selvästi se pöly, joka pukuun on tarttunut. Seminaaripaikat eivät ole mitään ilmastoituja luentosaleja, vaan paikallisten seurakuntien kirkkoja hiekkalattioineen ja savesta tehtyine seinineen. Joku voi kysyä, että pitääkö olla puku päällä? Ja minun vastaukseni on, että se on kohteliasta.

Käydäänpä läpi viime viikon työmatka Etiopiaan. Maanantaina lensi Addis Abebaan. Otin taksin lentokentältä ja ajoin tunnin matkan Debre Zeitiin. Matkalla taksista hajosi äänenvaimennin, joten perille tulin niin että se kuultiin.

Debre Zeitissä Fidalla on Köyhien perheiden tukiohjelma. Iltapäivällä kiertelimme noiden köyhistä köyhimpien ihmisten luona, ja tarkastelimme, että mikä on heidän tilanteensa. Ei se elämä kuulkaa hääppöistä ole yksinhuoltaja äidillä, joka asuu poikansa kanssa 3 neliön savimajassa ja mitään ei ole. Tai mitä tulisi sanoa 30v. yksinhuoltaja äidille, jolla on mieheltä saatu AIDS. Hänellä on 10v poika, jolla on AIDS ja 4v. tyttö jolla on myös AIDS. Kuin ihmeen kaupalla 7v. poika siinä välissä on säilynyt ilman tuota tartuntaa. Asuntona heillä on pieni savitalo ja tulevaisuuden näkymät lievästi sanottuna heikot. Onneksi apua tulee suomalaisilta kummeilta. Tällä kierroksella minulla ei ollut pukua päällä.

Tiistaina kumppanikirkon edustajat sanoivat hakevansa minut Debre Zeitistä 1.30. Vähän hämmästyin, kun ovelle koputettiin aamulla 7.30. Tässä siis tapahtui se klassinen aikojen sekoitus. Etiopiassa kello lähtee käyntiin meidän aikaan kello kuudelta aamulla. Joten 1.30 on 7.30 minun kellossa. Joka tapauksessa matkaan päästiin jo ennen klo 8.

Ameba kierrättää vatsaa. Jotta tuo alkueläin ei pääsisi sotkemaan matkaa ja housuja, niin syön 2000mg Tinidazolea päivässä.

Tiet ovat huonoja ja autotkaan eivät ole mitään viimeistä mallia. Eivät siis läpäisisi katsastusta Suomessa. Debre Zeitistä Hawassaan meillä on nuori räväkkä kuski, joka painaa menemään rohisevalla autolla 130km/h, aina kun se vaan on mahdollista. Takapenkillä rukoilen, että auto kestäisi perille asti. Ja kuinka ollakkaan oikea eturengas hirtti kiinni vasta Hawassa. Laakerit meni, joten käveltiin loppumatka hotelliin. Seminaaripaikalle mentiin sitten mopotakseilla.

Afrikkalaiset ihmiset ovat upeita ja Etiopiassa tämän lisäksi on vielä mahtava ruoka. Kun oli päivä opetettu ja sen päälle vierailtu paikallisissa kirkoissa, niin olikin ruoka-aika. Hieno hetki erityisesti Etiopiassa!

Kumppanit varaavat minulle myös majoituksen, kun paikkakunnalle menen. Heidän mielestään nuo majapaikat ovat hienoja, mutta minun mielestäni aika vaatimattomia. Niinpä kun illalla lakanoiden väliin menen, niin tiedän, että siellä on seuraa. Seuralaisten puremia ja muita näppylöitä saakin taas viikon verran Nairobissa rapsuttaa.

Paluumatkalla Hawasasta Addis Abebaan autosta räjähti rengas. Vararenkaan vaihto ja uuden renkaan löytäminen veivät aikaa 2 tuntia. Kuski kertoi minulle, että liikenne Etiopiassa on maailman vaarallisin. En ole ihan varma halusiko hän minua varoittaa, vai tunsiko vain ylpeyttä, että Etiopiassa ollaan jollakin saralla maailman huipulla.

Tässäkään autossa ei ole ilmastointia. Avaan ikkunan, josta aina seuraa päänsärkyä sisään tulevan pakokaasun ja vedon vuoksi. Päänsärkyyn auttaa veden juominen. Juominen aiheuttaa pissihädän, joten pitää siis pysähtyä. Näin siis matka Hawasasta Addikseen(275km) sujuu 6 tunnissa.

Takana on siis taas pieni seikkailu, ja edessä vielä useita.

Siunauksin,
Kari Rönkkö

Taas mennään

Tässä ehti viikonlopun olla kotona, kun ajatukset taas ovat jo seuraavassa reissussa.Nyt on sunnuntai-iltapäivä ja laukut jo pakattu huomiseen reissuun Etiopiaan. Kovin paljon tässä ei ehtinyt edes rentoutua, kun viikonloppuun oli kertynyt jos jonkinlaista menemistä.

Mombasan seminaari meni ihan hyvin. Paremminkin olisi voinut mennä, niin kuin aina. Rehellisesti on myös itselleen joskus tunnustettava, ettei aina mene niin kuin suunnitellaan ja välillä opettaminen on helpompaa ja joskus taas kovemman työn takana. Viime viikolla se oli kovaa työtä. Aikataulu oli sen verran tiivis, ettei edes ehtinyt merta näkemään.

Maanantaina alkava matka Etiopiaan suuntautuu ensin Debre Zeitiin ja siitä tiistaina jatketaan Hawassaan, joka sijaitsee eteläisessä Etiopiassa. Siellä odottamassa ovat sen alueen pastorit. Avuksi opettamiseen tulee Jackson Kaluzi Tansaniasta. Toivottavasti kaikki nyt sujuu jo asteen verran helpommin. Mielenkiintoa tälle reissulle lisää se, etten ole vielä tuossa osassa Etiopiaa käynytkään.

Keniassa on ollut varsin rauhallista kuluneella viikolla. Terrori-iskuilta on vältytty, mutta uhka ei sinänsä ole mihinkään kadonnut. Sääliksi käy tätä maata, jolla riittäisi haasteita ilman Al-Shabaabiakin.

Joelin matsit menneellä viikolla menivät hyvin. Uusi aluevaltaus oli osallistuminen yleisurheilukilpailuihin. Joel voitti pituushypyn, toi ankkurina Rosslynin joukkueen toisena maaliin 4X400m viestissä. Valitettavasti en saanut hänelle aikaa, mutta juoksu meni hienosti ja lämmitti vanhaa 400m juoksijaa.

Kalle juoksi Brysselissä puolimaratonin sunnuntaina aikaan 1.50,35. Jonkin sortin ennätys tässä perheessä, jossa ei olla juuri kestävyysurheiluun keskitytty. Hieno veto varsin niukalla harjoittelulla.

Siunattua viikkoa toivotellen,
Kari Rönkkö

Uhkia

Kenialaisten normaalia elämää ovat viime aikoina vaikeuttaneet erinäiset lakot. Opettajat on siis jo saatu takaisin töihin ja varsin lähellä on myös lääkärien lakon loppuminen. Mutta eivät lakot ole siihenkään loppumassa, vaan nyt ovat sairaanhoitajat uhanneet aloittaa oman lakkonsa marraskuun alussa.

Somalian puolella käytävät taistelut heijastuvat myös ikävästi tänne Kenian puolelle. Viime viikolla poliisi pidätti Keniassa 60 henkeä, joiden hallusta löytyi aseita ja räjähteitä. Nyt kun Kenian puolustusvoimat ovat valloittaneet Al-Shabaabin satamatukikohdan Kismayun, niin sieltä paenneet terroristit ovat osaksi paenneet tänne Kenian puolelle. Maa onkin ollut viime viikon erityisessä hälytystilassa terrori-iskujen uhan vuoksi.

Valitettavasti tuokin uhka kävi toteen Nairobissa eilen sunnuntaina, kun Al-Shabaabin väki teki jälleen kranaatti-iskun kirkkoon. Poikkeuksellisen raukkamaista tässä iskussa oli se, että se kohdistui lapsiin ja räjähteet heitettiin pyhäkoululuokkaan. Luokassa olleet lapset olivat 7-9 vuotiaita. Kaksi kuoli ja 8 loukkaantui. Muistakaa Keniaa rukouksin.

Viime viikolla täällä oli seminaari meidän kumppaneille aiheesta: Kuinka aloittaa lähetystyö. Arto Hämäläinen ja Ari Joensuu herättelivät näkyä lähetystyön tärkeydestä.

Tällä viikolla Sirkka osallistuu Nairobissa kummilapsityön koulutukseen ja minä taas menen itse kouluttamaan Mombasan alueen pastoreita. On se hyvä, että koulutuksia riittää. Harmillisesti tuo Mombasan koulutus on kaupungilla, joten rannat jää nyt tällä reissulla näkemättä ja kokematta. Ja joka on Mombasan keskustan nähnyt, niin tietää, että paikka on aika hikinen muukin kuin vain ilman puolesta.

Viime viikolla Joelilla oli 3 liigamatsia. Breaburn Garden voitettiin 2-0 (Joelille 1 maali). Premieristä voitto 4-0, ja Joelille hattutemppu. Imanista voitto 2-0. Tällä viikolla on vähän rauhallisempaa pelien suhteen, kun ohjelmassa on 2 harjoitusmatsia.

Kenian keväästä,
Kari Rönkkö