Maanantaina Kalle siis tuotiin Tartosta Tallinnaan ambulanssilla. Ambulanssimies käytti tilaisuutta hyväkseen ja päästeli pikataipaleen Tarto-Tallinna 150km/h, vaikka Kallella ei nyt niin kiire olisi ollutkaan. Länsisatamassa olin Kallea vastassa ja täytyy sanoa, että kyllä sydämestä kouraisi, kun Kalle työnnettiin terminaaliin pyörätuolissa.
Seuraava etappi oli Haartmannin sairaala, jossa vierähti reilut kolme tuntia ja tulos röntgenin jälkeen oli se, että Kalle sai lähetteen Töölön sairaalaan. Lisää tunteja kului ja kuvia otettiin. Kalle oli reipas!
Puolilta öin lääkäri lähetti meidät Suvisaaristoon lepäilemään, koska mitään ei yöllä tehtäisi ja sairaalasängystä ei terveyttä tartu.
Yö kotona meni hyvin ja aamulla palattiin Töölön sairaalaan. Kuvista näki, että lonkasta on murtunut n. 3cm pala. Ensimmäinen lääkäri oli sitä mieltä, että konservatiivinen hoito, eli lepo voisi riittää. Rukouksien voimasta paikalle saatiin Suomen johtava lonkkakirurgi, joka katsoi Kallen kuvat, ja sanoi heti, että leikattava ja pala laitettava ruuveilla kiinni. Oli sen verran kokenut kaveri, että tuli isälle ja äidillekin turvallinen olo. Tiistaina Kalle siis leikattiin. Kallen leikkauksen aikana kävin katsomassa kuinka HJK pöllytti walesilaisia.
Kalle ei saa varata vasemmalle jalalle nyt 10 viikkoon. Sirkka hoitaa kotona Kallen haavaa (30cm) ja antaa napapiikin päivittäin kolmen viikon ajan.
Kaikki siis tuntuu nyt olevan hyvin, enkä ole paljon jaksanut vakuutuksista huolta kantaa.
Lauantaina Joelin joukkue rökitti ykkösdivarissa KTP:tä Kotkasta luvuin 6-1. Joel pelasi poikkeuksellisesti pakkina, ja innokkaasti nousevana sellaisena.
T.Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti