On the road again!

Jotenkin tämän viime aikaisen reissuilun vuoksi juuri nuo otsikossa olevat laulun sanat tulivat mieleen. Tien päällä siis ollaan, taas. Tätä kirjoitusta väännän Kenian länsiosista, eli Kitalesta. Takana on 8 tunnin ajo Nairobista ja ennen yöpuulle menoa vielä päivitän tämän blogin.
Matka Etiopiaan meni hienosti. Ensimmäisenä aamuna, kun hotellissa päivitin blogia edellisen kerran, niin odotin juuri kyytiä Fidan Etiopia-toimistoon. Minua tuli hakemaan sininen Lada-taksi jostakin 80-luvun alkupuolelta (kuva yllä). Muistoja siis Etiopian kommunismin ajoilta. Taksiin istuessa yritin laittaa turvavyötä päälle, muttei se toiminut. Kuski vain totesi ettei hätää, samalla kun itse nopeasti laittoi oman turvavyönsä päälle. Meinasi siinä kyllä hätä tulla, mutta hengissä selvittiin siitäkin ajosta.
Tuossa yllä olevassa kuvassa on myös Toyota Hiace. Monen tällaisen Toyotan takaikkunassa täällä lukee, että Toyotalla Suomi kuljettaa. Tämä sai miettimään asiaa, että kun nämä vanhat romut eivät enää läpäise katsastusta Suomessa, koska ovat meidän mielestämme vaarallisia tai ne saastuttavat liikaa, niin silti meidän mielestämme niitä on silti soveliasta myydä ja kuljettaa Afrikkaan. Ehkä nuo autot jotenkin muuttuvat turvallisemmiksi ja vähäpäästöisemmiksi matkalla tänne. Tiedä häntä.
Tiistai-aamuna heräsin kello kuusi pistävään hajuun ja ajattelin, että hotelli palaa. Totesin kuitenkin, että tuo paha haju tulee ulkoa ja yritin vielä nukkua. Kun aurinko sitten nousi, niin näin, että koko Addis Abeba oli tuon pahanhajuisen savun peitossa. Kyselin asiaa hotellissa ja minulle selvitettiin, että paikalliset juhlivat tänään jotain pyhimystä ja hommaan kuuluu, että kaikki polttavat ulkona roskansa. Hieno juhla!
Työt Etiopian Guenet-kirkon kanssa sujuivat hyvissä merkeissä. Ihmiset Etiopiassa ovat upeita ja niin ystävällisiä, ja ruoka on myös erinomaista. Mikä siinä siis oli ollessa.
Huomenna siis alkaa täällä Kitalessa paikallisten kirkonjohtajien koulutus. Kotona ollaan sitten taas torstaina.
Siunauksin
Kari Rönkkö