Tänään maanantaina koitti se suuri laskennallinen päivä, kun maapallon väestömäärä ylitti 7 miljardia. Laskennallisesti tämä lapsi myös syntyi köyhiin oloihin kehitysmaahan. Tässä kohtaa haluan tehdä nyt selvän eron todellisen köyhyyden ja suomalaisen köyhyyden välille.
Viime kesänä käytiin tätä köyhyyskeskustelua Suomessa ja raja vedettiin aika korkealle ja yksi määritelmä köyhyydelle oli se, ettei perheen lapsilla ole varaa harrastaa niin kuin haluaisivat. Afrikassa taas köyhyyden raja menee siinä,ettei ole varaa eikä mahdollisuuksia hankkia lapsille ruokaa. Ja niin ikävä ilmiö kuin leipäjonot Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa onkin, niin sekin ilmiönä on merkki vauraudesta. Täälläkin olis noin 13 miljoonaa ihmistä, jotka mielellään menisi leipäjonoon, jos vain sellainen jostain löytyisi.
Viime viikolla olin siis Ugandassa ja Uganda on vielä Keniaa köyhempi maa. Ugandalaisista 52% tulee toimeen, tai on siis pakko tulla toimeen, vähemmällä kuin 1€/päivä. Ahdistuksella mietin noiden ihmisten elämää ja sitä realiteettia missä he elävät. On miltein mahdotonta edes ajatella sitä tuskaa, mikä vanhemmilla täytyy olla, kun ei saa hankittua ruokaa lapsilleen, ja katsoa avuttomana vierestä kun he kuolevat nälkään tai johonkin meidän mielestä helposti hoidettavaan tautiin.
Ihmisiä vain ovat nämä ihmiset kehitysmaissakin ja tuntevet surut ja ilot siinä kuin me pohjolan ihmiset. Toivottavasti seuraavan miljardin täyttyessä tuo 8. miljardis lapsi saisi syntyä oikeudenmukaisempaan maailmaan. I have a dream!
Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti