On sunnuntai-ilta ja parhaillaan odottelen taksia. Illalla on vielä tarkoitus lentää Nairobista Addis Ababaan, josta matka sitten huomenaamuna jatkuu Etiopian pohjois-osiin, Mekelleen. Siellä järjestetään alueen pastoreille johtajuuskoulutusta Ethiopian Guenet Churchin kanssa. Kotiin palailen sitten taas perjantaina.
Yhdeltä lähetti kaverilta kysyttiin joskus, että teetkö mitään hengellistä, kun hänen palvelutehtävänsä oli auttaa köyhiä, orpoja, leskiä, HIV+ jne. Jos jollekin on taas tullut mieleen kysyä meiltä, että teettekö te mitään käytännöllistä siellä Afrikassa, kun vaan painatte seminaarista seminaariin ja opetetatte seurakunnan väkeä. No täytyy tunnustaa, että harvemmn tulee itse tartuttua lapion varteen, vaikka opetus pyritäänkin pitämään niin käytännön läheisenä kuin vaan mahdollista. Perheessä työnjako menee enemmän niin, että Sirkka hoitaa tuon käytännön työn ja meikäläinen opettaa. Siis hommahan menee niin, että ne tekee, jotka osaa. Jos taas ei osaa tehdä, niin opettaa. Jos ei osaa opettaa, niin ne johtaa. Ne jotka ei osaa edes johtaa, niin ne suunnittelee jne.
No pari viikkoa sitten koitti hetki, kun lähdettiin Rift Valleyn reunalle, yhteen Maasai heimon kouluun ja siellä oli tarkoitus valaa lattiat tuolle koululle. Sadeaika oli juuri alkanut, joten ajoitus oli siinäkin mielessä väärä, koska maa oli pehmeä ja autot raskaat. Oltiin autoinemme jumissa monta kertaa ja työntämistä riitti. Kengät ja vaatteet ravassa sitten kuitenkin päästiin aika lähelle tuota koulua ja työt pääsi alkuun. Lattiat tuli valettua ja väsyneinä palattiin autoja työntäen takaisin kaupunkiin.
Jos rehellisiä ollaan, niin taas meikäläiselle lankesi tuo piällysmiehen osa. Mutta lika sentään tarttui, joten kai sekin lasketaan. Sirkka vastasi työväen ruokailusta muiden naisten kanssa. Se tuntuikin sujuvan paremmin kuin tuo valu. Siis ne tekee, jotka osaa ja minä keskityn tulevaisuudessakin tuohon opetuspuoleen.
T.Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti