Paluu arkeen ja töihin on sujunut aika kivuttomasti. Salasanat ja monet muut muistettavat asiat ovat palautuneet mieleen pienien pinnistelyjen jälkeen. Kumppanit täällä ovat myös muistaneet paluupäiväni, ja sieltä puolen ei ole myöskään mitään armoa annettu, pehmeästä laskusta nyt puhumattakaan.
Viikko Nairobissa on ollut pilvinen ja kolea. Varsinkin sisällä on ollut sen verran viileää ja kosteaa, että täytyi kaivaa esiin lämmittimet. Ja tietysti mummon tekemille villasukille on taas ollut käyttöä.
Joel aloitti kavereiden kanssa fudisharkat heti maanantaina. Koulu alkoi torstaina ja tänään on sitten Joelilla ensimmäiset viralliset harjoitukset.
Viime viikolla varmistui myös Kallen opiskelupaikka, joten Sirkkakin voi huomenna palata hyvillä mielin sorvin ääreen.
Lauantaina kävin asuinalueellamme kävelyllä. Lauantai on täällä myös roskienkeräyspäivä. Roskasäkit laitetaan portin ulkopuolelle tienlaitaan odottamaan roska-autoa. Sitä ennen kuitenkin monet kerälijät/kierrättäjät käyvät noita säkkejä penkomassa. Siinä kävellessä törmäsin miehiin, jotka keräsivät metallipurkkeja. Seuraava kaveri etsi lasia ja joku toinen muovia jne. Olipa siellä perheitä jotka etsivät ruokaakin. Yhdellä säkillä lapset iloitsivaT äänekkäästi. Tietysti piti mennä katsomaan, että mistä moinen. Ilon aiheutti roskasäkistä löytyneet kuminauhat.
Jotenkin sydäntä särki tuon riemun todistaminen.
Suomessa kerätään pipoja oraville. Meidän kissojen mielestä oravat tuntuvat olevan vain hauskoja jahdattavia.
T. Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti