Kummi-tädilläni on tapana sanoa, että älkää tulko vanhaksi. Viimeiset parikymmentä vuotta olen hänelle vastannut, ettei se toinenkaan vaihtoehto kiinnosta, eli kuolla nuorena. No täti täyttää syyskuussa 90-vuotta, joten hän jo jotain vanhuudesta tietää. Minun kohdallani asiat alkavat tässä pikkuhiljaa selvitä. Lapset alkaa karata kotoa, lukulasit silmillä, asiat ovat olemassa, jos vain olen ne muistanut laittaa kännykän kalenteriin jne.
Niin ja terveys! Kaikki te, jotka minua yhtään paremmin tunnette, niin tiedätte, että heikko kohtani on alaselkä. Tässä heti sanon, että jos jollakin on se viisaus, että laiduttaminen auttais, niin voin sanoa, että tiedetään JO! Tässä meni jo aika hyvin selän suhteen. Ei mitään ongelmia sitten viime kesän. No, kaksi viikkoa sitten niksahti tennistä pelatessa. Ei pahasti, olin silleen varovainen viikon, ja kun sitten pyydettiin mukaan Vappu-Golfiin niin menin ja se oli sellainen loppusilaus, josta toipuminen kesti viikon. Kova lääkitys päällä sitten viime viikolla kirjoitin multa tilattua Etiikka- artikkelia. Täytyy lukea se nyt uudestaan ilman lääkitystä.
Inhottavan olon nuo lääkkeet tuovat, ja sitten kun niiden syönnin lopettaa, niin pari päivää menee lievässä masennuksessa. Nyt homma jo voiton puolella, niin ei tarvitse huomenna Mwingissä alkavassa seminaarissa vetistellä. Tai katotaan kuinka käy. Siitä sitten ensi viikolla.
T. Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti