Hävettää olla ihminen!

Perjantai-iltana palasin kotiin Kongon ja Ruandan matkalta. Kongossa opetin parina päivänä kahden kirkkokunnan johtajille johtajuudesta. Paino oli palvelevassa johtajuudessa. Välillä puhetta tulkattiin ranskaksi, mutta yllätyksekseni suurimmaksi osaksi swahiliksi.
Meitä ei yritetty kidnapata ja laukauksiakaan ei kuultu. Goma Kongossa on juuri nyt hallituksen hallussa ja paikalla on YK:n rauhanturvajoukot. Sissit ovat sitten vallassa heti kaupungin ulkopuolisissa kylissä.
Goma on kyllä varsin merkillisessä paikassa. Toisella puolella kaupunkia on toimiva tulivuori, joka illan hämärässä hohti punaisena ja epäilyttävänä. Edellisen kerran tuo tulivuori purkautui vuonna 2000 ja peitti Goman alleen. Tuosta purkauksesta muistuttaa musta maa, joka antaa merkillisen alaväreen koko kaupungille.
Toisella puolella kaupunkia taas on Kivu-järvi joka pulppuilee kaasua. Jos sitten ihmettelee paikallisille, että kuinka uskallatte asua tuollaisessa paikassa, niin vastaus on, että naapurien kanssa on opeteltava tulemaan toimeen.
Kun sitten palattiin takaisin Ruandan puolelle, niin olisi kuin olis tullut toiseen maailmaan. Ruandalla menee nyt hyvin. Korruptio ja rikollisuus on melkein kukistettu ja maa vaurastuu kovaa vauhtia. Voisi puhua jonkinlaisesta Afrikkalaisesta menestystarinasta.
Pimeä puoli Ruandasta tuli esiin, kun vierailin Kigalissa kansanmurhan muistomerkillä. Tuli sama fiilis kun vieraillessa Dachaun keskitysleirin rippeillä. Ihminen on peto. Kuinka ihminen voi hakata viidakkoveitsellä kuoliaaksi 9 kuukautisen tytön? Ja miljoona samanlaista tarinaa. Kun tuota kaikkea katselin ja mietin, niin tuli olo, että hävettää olla ihminen. Maailma on pahan vallassa,mutta yhtenä päivänä Vapahtaja palaa, ja asettaa kaiken paikoilleen. Siihen asti on meidän tehtävämme olla Hänen kätensä ja jalkansa täällä maan päällä.
Nyt on siis oltu kaksi päivää kotona ja huomenna, maanantaina, matka jatkuu, kun lähden Ugandaan lyhyelle reisulle.
Palataan asiaan.
Kari Rönkkö