Suomessa kovasti puhutaan kuinka väestö vanhenee ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Lapsista tuntuu olevan pulaa ja tulevaisuus näyttää harmaalta. Toisin on täällä. Kenian väestöstä noin puolet (42,3%) on alle 15-vuotiaita. Viime vuoden arvion mukaan se lukumääränä tarkoittaa noin 20 miljoonaa lasta. Lapsia on paljon, ja sen kyllä katukuvassa helposti huomaa.
Väestön harmaantumista toisaalta hidastaa myös eliniköodote, joka on 58 vuotta.
Nykyisen presidentin Mwai Kibakin lempilapsi on ollut ilmainen kahdeksan vuotinen alakoulu kaikille. Tämä ohjelma on nyt vastatuulessa, kun on huomattu, että tähän tarkoitukseen varatut rahat on miljoonissa valuneet vääriin taskuihin. Ohjelma päärahoittajat ovat olleet USA ja Iso-Britannia. USA ilmoitti viime viikolla, että se jäädyttää tälle vuodelle varatut rahat siihen asti, kun väärintekijät on saatu kiinni ja tuomittu vankilaan. Mistä nyt sitten löytyisi rahat?
Toinen ongelma tässä projektissa on ollut se, että 78% väestöstä asuu maaseudulla hajallaan ja usein tiettömien matkojen päässä. Kuinka saada lapset noilta alueilta kouluun. Niin tai näin, niin Kenian luku-kirjoitustaito on varsin korkea eli 85%.
Vaikka opettajaksi valmistumisen jälkeen olenkin ollut enemmäm muissa töissä kuin opettajan hommissa, niin silti aina lämmittää sydäntä nähdä koululaisia ja kouluja. Vierailin yhdellä kylällä pienessä koulussa, joka oli kyhätty risuista ja sinne oli sitten saatu aikaiseksi neljä pientä luokkatilaa. Yllättävää oli kuulla, että päivän mittaan tuossa koulussa käy 480 lasta, ja koko toimintaa pyörittää 4 opettajaa. Vaikka oppimisympäristö ei näin suomalaisesta näkövinkkelistä ollut kummoinen, niin oppilaat olivat iloisia ja ylpeitä koulustaan.
Koulutusta arvostetaan ja vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapset saadaan kouluun. Lapset eivät tule kouluun nyrpistellen vaan innoissaan ja käyttäytyvät mallikkaasti. He ovat onnekaita, kun pääsevät kouluun, toisin kuin ne arviolta viisi miljoonaa muuta, joilla ei ole mahdollisuuksia koulunkäyntiin.
Opetusmetodeista on vielä sanottava se, että parhaiten koulussa pärjäävät ne joilla on hyvä muisti. Kaikki kun pitää opetella ulkoa. Tämä tietysti osaksi siitä, ettäi ole varaa kirjoihin eikä vihkoihin. Muistiinpanot siis tehdään päähän.
Ensi viikolla pidämme täällä Nairobissa opetussuunnitelma työpajan, jossa valmistelemme uusia sisältöjä johtajuuskoulutusohjelmaan. Mietimme yhdessä minkälaisia tietoja ja taitoja seurakuntien johtajat tarvitsevat kohdatessaan tämän ajan haasteet yhteisöissään. Työpajaan tulee edustajia myös Tansaniasta, Etiopiasta ja Ugandasta. Kerron tuosta pajasta lisää ensi viikon kirjoituksessa.
T.Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti