Vaikka 22.1.1992 oli talvinen päivä, ja meidän prinsessa aloitti elämänsä hankien keskellä, niin siirtymistä aikuisuuteen saatiin sitten juhlia paljon lämpimämmissä merkeissä. Varsinaisena syntymäpäivänä 22.1, Ella lähti kouluryhmänsä kanssa CFS:ään, eli tutustumaan tavallisten kenialaisten elämään ja auttamaan Kolan kyläläisiä padon rakentamisessa. Rakentamiseen oli sellainen sopiva sääkin, noin 35 astetta. Ei sähköä, eikä muita mukavuuksia. Oli illalla niin pimeääkin, että meinasi kuulemma vähän jopa pelottaa.
Kun tuo retki tylysti esti juhlat oikeana päivänä, niin juhlat siirrettiin vietettäväksi 29.1. ja ne onnistuivatkin hienosti. Sirkka loihti tarjoilut, joissa hienosti auttoi intialaisesta ravintolasta tilatut herkut. Toki olisi ollut hienoa juhlia yhdessä sukulaisten kanssa, mutta hyvin meni näinkin.
Vaikka Ella toivoi, ettei isä mitään puheita pitäisi, niin pitihän sitä nyt vähän kertoa Ellasta vieraille ja antaa toivottavasti hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Kahdeksantoista vuotta olemme Ellaa kasvattaneet ja kahdeksantoista vuotta Ella on kasvattanut meitä.
Kiitämme Jumalaa Ellasta ja siunaamme hänen tulevia päiviään.
Kallen armeija Santahaminassa on sujunut hyvin. Tänä viikonloppuna hän on päässyt ensimmäiselle viikonloppuvapaalle, ja mummon hyvään hoivaan. Suomessa voitte nyt nukkua yönne turvallisin mielin. Poikam' valveil on.
Joel täyttää kesällä 16-vuotta ja tässä jo Sirkan kanssa mietimme, että kuinkas suu kolmen vuoden päästä pannaan, kun vauvakin muuttaa pois ja jäämme ihan kahdestaan.
Ajan vauhdikasta menemistä miettien,
Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti