Super Bowl

Istun sohvalla sunnuntai-iltaa. Eden on jo nukkumassa pienten iltaseremonioitten jälkeen. Loistava muksu. Me muut valmistaudumme katsomaan American Idolia. Meille miehille tämäkin on vain valmistautumista yhteen vuoden kohokohtaan eli Super Bowliin.  Peli alkaa meidän aikaa vasta 2.30 ja päättyneen siinä 6 aikoihin aamulla. Kallen ja Joelin kanssa ollaan vähän sitä mieltä, että 49’s kyllä voittaa Ravensin. Eden tosin oli sitä mieltä, että Ravens voittaa. Jos nyt jostakin tuntuu hassulta, että Edeniltä asiaa kysyttiin, niin täytyy tunnustaa, että Eden on osunut edellisissä jenkkifutismatseissa oikeaan viidesti ja ollut väärässä vain kerran. Siis hän on tiennyt paremmin nämä hommat kuin kukaan muu meistä.

Valvotun yön jälkeen onkin sitten somaa mennä Itäisen Afrikan johtotiimin kokoukseen, johon tulee tällä kertaa myös Fidan toiminnanjohtaja Helsingistä. Varmaa on, että aika paljon aikaa käytetään siihen, kuinka täällä ollaan, eletään ja työtä tehdään maan käydessä vaali-uurnilla. Tulevaisuuden ennustaminen kun on tunnetusti vaikeaa ja aikaa vievää.

Ajattelin myös jossakin välissä lukea ministeri Stubbin jutun, jossa hän on sitä mieltä, että kehitysyhteistyötä tulisi tuulettaa. En nyt siis vielä ota kantaa siihen, että onko koko juttu ihan hölynpölyä vai ei. Veikkaan kyllä tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, koska on sen verran on tullut luettua viime vuosina suomalaisten poliitikkojen kirjoituksia kehitysyhteistyöstä, että en ole kovin vakuuttunut heidän asiaosaamisestaan tällä alalla. Tulee mieleen se yksi Turhapuro elokuva, jossa Spede ja Simo päättävät ruveta asiantuntijoiksi. Annetaan asiantuntija lausunto asiasta kuin asiasta, maksusta. 

Nuoriso on ollut nyt kanssamme jo kaksi kuukautta. Kalle ja Ida palaavat Suomeen torstaina. Ellakin on jo kuulemma vähän tylsistynyt. En uskaltanut kysyä, että tarkoittaako hän sitä, että me olisimme jotenkin tylsää seuraa. Päättävät siis talon valtauksen täällä Nairobissa ja valtaavat porukalla kotimme Helsingissä. 

Joku kysyi, että tuleeko minulla Edeniä ikävä? Vastasin, että ei kovat jätkät itke. Sehän ei siis oikeastaan ollut mikään vastaus ainakaan niiden mielestä, jotka minut tuntevat.

Lystiä viikkoa teille,

Kari Rönkkö