Kotiuduimme kummilapsikohteiden tutustumismatkalta Sirkan kanssa sunnuntai-iltana, ja takana tuossa vaiheessa oli 1612km Afrikan teitä. Ja kun puhutaan Afrikan teistä, niin keskituntinopeus ei ole sitä luokkaa kuin Suomessa. Välillä ajalimme sellaisia polkuja, että 70 kilometriä taittui noin kolmessa tunnissa. Vatkasi ja tärisytti siihen malliin, että kun lopulta kotona autosta nousimme, niin korvissa sirisi ja muutenkin vähän huippasi. Matka kylläkin oli kaiken vaivan arvoinen.
Tiistaina siis suuntasimme auton Nairobista kohden Kakamegaa. Tuolle matkalle osui myös Päiväntasaajan ylittäminen.
Kakamegassa on yksi Fidan monista kummilapsikohteista. Tutuistuimme mm. Daisy Centerin toimintaan. Ongelmat Kakamegan koulun puolella ovat vähän eri luokkaa kuin mitä ne olivat Espoossa. Kakamegan koulussa on yli 300 oppilasta, joista vammaisia 169. Vammaiset ovat integroituina tavallisiin luokkiin ja valtio on panostanut koululle vain yhden avustajan noita 169 lasta varten. Muuten opettaja yrittää selviytyä itsekseen luokassa. Tämä huomio on vain yksi seikka monien muiden ongelmien joukosta. Tietysti minun näkökulmani on kovin suomalainen ja joutui väistymään sen tosiasian rinnalla, että nuo vaimaiset lapset olivat hymyileviä ja onnellisia päästessään kouluun.
Seuraavaksi matka jatkui Homa Bayhin, jossa teimme myös pari kotivierailua kummilasten koteihin. Olihan sekin taas sellaista sokkihoitoa. Tuli vain mieleen, että jos kaikki länsimaiden ihmiset laitettaisiin mukaan tällaisille vierailuille, niin moni asia tässä maailmassa korjaantuisi tosi nopeasti. Moni ei voisi enää hyvällä omallatunnolla jatkaa kulutusjuhlia kotona, kun tietäisi missä olosuhteissa suurin osa maapallon ihmisistä, erityisesti lapsista, asustaa.
Homa Baystä ajettiin Tansanian Mwanzaan, jossa vierailut koteihin jatkuivat. Matkan lopussa vierailimme Narokin Maasaityttökodissa. Tuossa asuntolassa asuu ja käy koulua 53 tyttöä, jotka ovat lähteneet kodeistaan pakoon ympärileikkausta ja pakko-avioliittoa. Viimeksi kodille tullut tyttö olisi ympärileikattu ja annettu vaimoksi 10-vuotiaanna. Oli hienoa huomata kuinka nuo tytöt nyt olivat onnellisia ja ennen kaikkea turvassa.
Suurkiitos kaikille teille kummeille, jotka omalta osaltanne teette upean arvoksta työtä auttaessanne näitä kaikista heikoimmassa asemassa olevia! Tarpeet ovat valtavat.
Siunattu pääsiäisen odotusta toivotellen,
Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti