Jo nyt, kun olen vasta 2 vuotta ja 3 kuukautta ollut tässä hommassa, niin passi on niin täynnä leimoja, että täytyi hommata uusi. Tänne tullessa se olikin tyhjä. Toki vanhakin on vielä kaksi vuotta voimassa, mutta siitä loppuu sivut, joihin innokkaat tullivirkailijat voivat leimojaan lätkiä.
Viime viikolla olin taas leimojen keräys reissulla Tansaniassa. Ensimmäinen etappi oli Dar es Salaam, jossa Free Pentecostal Church of Tanzania kanssa mietittiin kuinka Habari Maalum Collegen asiat etenevät. Ja nehän etenevät hienosti, sillä rekisteröinti on vihdoin mennyt läpi, ja viralliset leimat haetaan todistuksiin ensi viikolla. Nämä ovat todella upeita uutisia ja mieli on kiitollinen. Tästä olikin hienoa jatkaa sitten opetussuunnitelmien kehittelyä. Työn alla oli uudistaa LEMATI:n (Leadership and Management Training Institute) opetussuunnitelmaa. Tuo kaksivuotinen koulutus on tarkoitettu seurakunnan johtajille, ja kirkkojen sosiaalisissa projekteissa työskenteleville projektipäälliköille. Tälläkin saralla saatiin valmista, joten tästä oli tulossa hyvä reissu.
Seuraavana ohjelmassa oli hypätä 12-paikkaiseen Cessna Caravaniin ja suunnata kohden Tangaa. Ensimmäinen lento oli Dar es Salaamista Sansibarille. Tältä saarelta oli vain 20 minuutin lento Pemban saarelle, ja vasta sieltä pääsimme päämääräämme eli Tangaan. Tässähän on teille hyvä karttaharjoitus, kun käytte läpi tuota reittiä.
Tangassa Fidalla on EU-rahoitteinen vammaisprojekti. Tavoitteena on tuoda vammaisasiaa esille ja auttaa tangalaisia. Keskuksessa järjestetään myös koulutusta ja autetaan kaikella muullakin tavalla. Suuri osa työtä ovat kotikäynnit. Minullakin oli mahdollisuus olla mukana tällaisella kierroksella. Oli suuri järkytys huomata ongelman suuruus. Yleensä missä tahansa liikkuukin, niin perässä kulkee iloinen ja terveiden lasten joukko, joille tuottaa suurta iloa nähdä valkonaamaa. Mutta kun pintaa hieman raaputtaa ja avaa silmänsä niin tuntui, että lähes jokaisessa hökkelissä, siellä jossain perillä ja piilossa muilta, oli vammainen lapsi. Vielä murheellisempaa oli kuulla, että 90% noista vammaisista lapsista oli syntynyt ihan terveinä, mutta ensimmäisten viiden vuoden aikana sairastettu aivomalaria oli tehnyt heistä CP-vammaisia. Tauti, joka olisi helposti hoidettavissa ja estettävissä, jos vain olisi varoja siihen. Tuli surullinen olo. Tietäen ettei ole helppoa hoitaa vammaista lasta Suomessakaan, mutta Afrikkalaisessa slummissa, peltihökkelissä, 35 asteen kuumudessa, äärettömässä köyhyydessä. Vetää sanattomaksi. Upeaa työtä teemme Tangassa, suurten haasteiden keskellä.
Leimojen kerääminen jatkuu taas ensi viikolla, kun tiistaina suunnistan Ugandaan. Kirjoittelen siitä sitten ensi viikolla. Siunattua pääsiäistä teille kaikille!
T.Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti