sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Vanhat valokuvat!

Lukuun ottamatta tuossa päällä olevaa kuvaa, jossa Kiberan lapset lähettävät teille terveisiä, niin tällä viikolla mennään vanhoilla kuvilla. Syy tähän on pelkästään se, että muistin kyllä ottaa Ugandaan mukaani kameran laturin, mutta sitten udohdin ottaa kameran. Tämä vain todistaa sen, että ellei asiaa ole laitettuna kännykän muistutuksiin, niin sitä ei ole olemassa.
Matka Ugandaan meni hienosti. Meidän sikäläinen kumppanimme Pentecostal Churches of Uganda (PCU) on meidän Itäisen Afrikan kumppaneistamme pienin, mutta hyvin pippurinen, ja haluaa kovasti mennään eteenpäin. Suunnittelimme kuinka lujittaa kirkkokunnan rakenteita ja vahvistaa kirkkokunnan päätoimiston asemaa. Samalla myös suunnittelimme tälle vuodelle koulutusohjelman PCU:ta varten. Äkkiseltään voi kuulostaa hyvinkin tylsältä, mutta tosi asia on se, että juuri tämän tyylistä apua kumppanimme haluaa. Heillä on jo tarpeeksi kyvykkäitä kavereita tekemään ruohonjuuritason hommaa ja apua tarvitaan juuri koulutus puolella.
Kaikki muistaa Ugandasta heti Idi Aminin ja hänen hirmuhallintonsa. Niitä tässä on turha enää käydä läpi, mutta mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun alat jutella asiasta paikallisten kanssa. Asiat ei enää heille ole niin musta-valkoista kuin meille. Tuli samanlainen olo, kun katsellessa vanhojen natsien haastatteluja, jotka vielä yli 60-vuoden jälkeen pitivät kiinni noista vanhoista ajatuksistaan. Monelle ugandalaiselle, jotka tulevat Aminin heimosta ja kotialueilta, Amin on edellään hyvä johtaja, jonka maineen me länsimaiset olemme pilanneet. Mikään ei ole täälläkään niin yksinkertaista, vaikka monesti näin olisi helppo ajatella.
Ugandaa kutsutaan Afrikan helmeksi, ja tämä on helppo ymmärtää jo ajaessaan Entebbestä Kampalaan. Kaikki on todella vihreää ja rehevää. Kaikki edellytykset maan kehittymiselle ovat olemassa ja tosiasiassa Uganda on kovasti kehittynytkin viimeisten vuosien aikana. Erikoismaininnan Ugandan lisäksi kehittymisestään saavat myös Tansania ja Mosambik, ja tämä DFID:n mukaan. Siis monella rintamalla mennään eteenpäin.
Tiistaina suunnistamme Mombasaan Suomalaipäiville. Sinne saapuu yli 70 fidalaista kaikkialta Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Toki tässä luvussa on jo mukana lapsetkin. Toivottavasti nyt tulee myös kamera mukaan.
T.Kari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti