Tervehdys syksyisestä Keniasta. Saattaisi kuulostaa siltä, että täällä on aika, jolloin sataa räntää ja lehdet tippuvat puista. Ei täällä. Öisin ja aamupäivisin satelee ja on pilvistä, mutta sitten puoliltapäivin pilvet väistyvät ja päästään hyvinkin helle lukemiin (Suomessa raja 25 astetta) eli tuonne 30 asteeseen.
Viime sunnuntaina, kun kirjoittelin edellisen kerran, niin oli juuri palattu lähettipäiviltä Mombasasta, ja vielä oli jäljellä vähän juhlan tuntua. Sitten koitti maanantai ja paluu arkeen alkoi räväkästi. Apulaisemme Aku, joka oli vahtinut taloa meidän ollessa Mombasassa oli ollut teillä tietämättömillä lauantaina, mutta sitten kuitenkin palannut takaisin. Kun maanataina häneltä tiedustelin, että mitä täällä tapahtui lauantaina ja muutenkin meidän poissa ollessa, niin hän yht'äkkiä käänsi selkänsä ja lähti. Ihmeteltiin vähän Sirkan kanssa, että mitä tämä nyt tarkoitti, mutta sitä sen enempää ajattelematta menimme Sirkan kanssa kuitenkin kuntoilemaan. Kun sitten aloittelin töitä toimistossa, niin huomasin, että meidän kassalippaaseen oli murtauduttu. Se mitä lippaasta oli viety, voitiin laskea, mutta kuinka paljon meidän lompakoista on hävinnyt Akun toimesta jää arvoitukseksi.
Mutta toki tähän viikkoon mahtui myös juhlahetkiä. Yksi sellainen oli Joelin High School rugby joukkueen kauden eka matsi. Täytyy olla ylpeä pojan asenteesta. Joel on 15v ja High Schoolin ekalla ja muut pelaajat voivat olla aina 19 vuotiaita. Se ei haitannut jalkapallossa, jossa Joel taisi olla koko liigan paras maalintekijä, eikä tuo ikä tunnu haittaavan rugbyssakaan. Taklauksia otettiin vastaan ja niitä annettiin kuin miehet. Kaiken kruunasi omalla kenttäpuolella katkaistu vastustajan syöttö ja pallon juokseminen aina maaliin asti. Joel onkin saanut täällä lempinimen Flying Finn, Lentävä suomalainen.
Juhlaa oli myös lauantaina, kun Ella valmistautui Vanhojen tanssia vastaavaan juhlaan; Senior/Junior Banquette. Puku oli haettu ompelijalta, ja oli käyty kampaajalla. Talossa oli suuren juhlan tuntua, kun Ella kavereineen valmistui juhlaa. Minulla oli kunnia viedä heidät juhlapaikalle. Ella hymyili kilpaa isin ja äidin kanssa ja kaikki alkuviikon harmit oli jälleen pois pyyhitty.
T.Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti