Nyt, kun jo alkaa toipua päivän ajomatkasta, niin on mahdollisuus päivittää blogia.
Hyvä uutinen lienee se, että kamera tuli tällä kertaa mukaan, mutta huono uutinen on se, että kaikissa kuvissa on joitakin muita ihmisiä, joiden lupaa ei tullut kysyttyä. Joten niitä kuvia ei voi käyttää. Laitetaan kuitenkin jotain katsottavaa.
Jo säänkin puolesta meillä oli upea viikko. Aurinko paistoi meille reilulle 70 fidalaiselle, jotka olimme saapuneet Mombasaan eri puolilta Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Oli hienoa tutustua uusiin tulokkaisiin, ja verestää suhteita heihin, joita olimme tavanneet edellisen kerran vuosi sitten. Mukana oli myös pari vierasta Suomesta, jotka kehuivat, että onpas kasassa mielenkiintoinen porukka, joilla kaikilla varsin mielenkiintoiset taustat ja tehtävät. Totta joka sana!
Aamupäivät vietimme luennoilla ja osille iltapäiviä tuli sitten joitakin palavereja, joissa mietimme työtämme. Vaikka kuinka yritin laulattaa porukalle, että Päivä vain ja hetki kerrallansa, niin silti yritimme miettiä asioita aina neljän vuoden päähän.
Iltaisin oli sitten erilaisten ohjelmien kirjoa: Esittelyjen ilta, Laulun ja runon ilta, nuorten ilta, rukousilta ja kruununa Ehtoolliskokous perjantaina.
Minulla oli vastuullani perjantain aamunavaus ja samaan aikaan Sirkka oli vastuussa lasten pyhäkoulusta. Pyhäkoulussa Sirkalla oli tarinassa kolikko hukassa ja mulla muuten vaan homma hukassa, kuten tapana on. Tarinassaan Sirkka sitten kovan etsimisen jälkeen löyti kolikkonsa, ja minäkin sain jotenkin juonesta kiinni. Jos joku nyt ihmettelee, että mistä se nyt höpöttää, niin vastaus tähänkin löytyy Raamatusta.
Karvinen jossain kirjassaan on ajatellut yhtä asiaa näin: Lihavuus on onnellisten hetkien kertymää. Jos sitten mietimme mikä olisi indikaattori onnellisuudelle, niin se lienee löydettävissä puntarilta. Ruoka hotellissa oli sen verran hyvää, että uutta onnellisuutta lienee kertynyt jonkin verran. Nyt arjen taas alkaessa, niin sulakoon pois myös nämä onnellisuuden ripeet.
Niin ja onnellisuudesta puhuttaessa!Torstaina 8.4. vietimme 21-vuotis hääpäiväämme!
Motto ensi viikoksi: Käytä puhuessasi sulavia sanoja, koska voit huomenna joutua syömään ne!
T.Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti