Aasi!

Kun alkaa miettiä mitä uutta kirjoittaisi, niin usein tulee mieleen tosi outoja juttuja. Tällä kertaa siihen voi tietysti myös vaikuttaa se, että kaksi varvasta on turvoksissa, ja ehkä murtunut. Mutta mieleen nyt tuli aasi, ja ajattelin kirjoittaa joitain tuosta aiheesta.
Tuo kuvassa oleve aasi on kuvattu Intianvaltameren rannalla, ja tämä isompi aasi otti kuvan. Mitä teimme rannalla?
Siihen taas johti toissa viikolla pidetty suunnitteluseminaari, jossa yhtenä osiona oli miettiä erilaisten ihmisryhmien ajankäyttöä. Harjoituksen tarkoituksena oli huomata, että naiset ovat paljon kiireisimpiä Afrikassa moninaisissa töissä kuin miehet. Samalla oli tarkoitus myös huomata, että paikalliset tytöt osallistuvat koulun jälkeen kotitöihin enemmän kuin pojat ja siksi he täällä menestyvät huonommin koulussa, kun ei ole aikaa lukemiseen ja läksyihin.
Suomalaisena tein sitten ajankäyttötaulukkoa meidän perheestä ja huomasin, että lapset tekevät pitkää päivää. Koulu alkaa 8.30 ja päättyy 17.30. Välillä lisäksi tulee viikonloppuisin turnauksia ja musikaaliharjoituksia jne. Kun sitten sanoin tämän huomion työpajan vetäjälle, niin hän sanoi, että hyvä huomio ja että kun lapsilla on lomaa koulusta, minun pitäisi viedä heidät lomalle.
No viime viikolla lapsilla oli koulusta vapaa viikko ja kun isä ja äiti olivat täällä viimeistä viikkoa, niin ajelimme rannalle huilaamaan. MINÄ oli töissä, jota joidenkin oli varmaan vaikea huomata.

Mutta takaisin tuohon aasiin. Aasi ei aina ole negatiivinen luonnehdinta, vaan jääräpäisellä aasilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Yksi sellainen piirre on se, että kun se jotain päättää, niin se pitää siitä kiinni. Ei väliä sataako vai paistaako, ei väliä tuleeko keppiä vai taputuksia. Päätös on tehty ja siitä pidetään kiinni. Monesti täällä tulee kaivanneksi tuota ominaisuutta. Asiat harvoin menevät niin kuin haluaisi ja toivoisi. Hyvin usein asiat menevät juuri toisella tavalla. Täytyy olla kuin aasi ja jaksaa viedä asoita eteen päin, satoi tai paistoi. Onneksi sään puolesta usein paistaa, niin sitä jaksaa paremmin puskea noita muita sateita vastaan. Minulla on visio, jonka uskon tulleen Jumalalta ja haluan viedä sitä eteenpäin kuin aasi. Näin on päätetty ja tähän suuntaan mennään, vaikka välillä tuntuukin toivottomalta.
Ensi viikko menee Tansaniassa monissa mielenkiintoisissa haasteissa. Niistä kerrotaan sitten viikon päästä.
T.Kari