Matkat Etiopiaan ovat aina sieltä mielenkiintoisemmasta päästä.Viimeksi jo mainitsin, kuinka Etiopia poikkeaa selvästi muista kohdemaistani. Sekin tuli mainittua, että ruoka myös on erilaista ja todella maistuvaa.
Muut eroavaisuudet selviävät myös heti, kun lentoasemalta astuu ulos. Vastassa on uljas rivi yli kaksikymmentä vuotta vanhoja Lada-takseja. Ja voinen väittää, että suhteessa Etiopiassa on enemmän Ladoja kuin missään muualla. Tämä kaikki tietysti juontaa juurensa aikaan, kun Mengistu suoritti kommunistisen vallankaappauksensa, ja Etiopia siirtyi läheiseen yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Kansan suussa tuota aikaa kuvataan "Punaisen terrorin" ajaksi. Eikä tuo aika ole vaikuttanut vain autokantaan, vaan ajan hengen voi nähdä myös monissa virasto-ja kerrostaloissa, jonne sosialistinen arkkitehtuuri on jättänyt jälkensä.
Tuossa sivulla olevassa kuvassa jöpötän seistä Ethiopian Guenet Churchin ykkösmiehen kanssa ja takana on hänen kirkkonsa. Vuonna 1980 uudet hallisijat tulivat ja ottivat kirkkorakennukset haltuunsa ja tekivät siitä vankilan. Toki myös kaikki kristillinen toiminta kiellettiin ja tämäkin seuranani oleva piispa joutui vankilaan. Se oli kuulemma hänen teologinen korkeakoulunsa. 1991 kommunismin lakattua, kirkko palautettiin takaisin EGC:lle.
Menin siis opettamaan Addis Abeban-alueen työntekijäpäiville. Paikalla oli 80 henkeä ja ilahduttavasti heistä 20 oli naisia. Kun minulle sitten ojennettiin päivien aikataulu, niin törmäsin Etiopian seuraavaan erikoisuuteen. Minun aamun tuntien alkamisajankohdaksi oli laitettu 4.30. Tässä kohtaa tulee tietää, että kun aika Etiopiassa on 00.00, niin meidän kello näyttää klo 6.00. Siis on aina lisättävä paikalliseen aikaan kuusi tuntia. Siis opetukseni alkoi 10.30.
Etiopiassa sitä tuntee myös olevansa nuori. Kun lähdin matkaan 26.4.2010 Nairobista ja parin tunnin päästä olin sitten Addiksen kentällä, niin päivämäärä olikin 28.8.2002. Kahdeksan vuotta rapisi harteiltani ja olo oli sen mukainen. Mainittavaa on sekin, että Etiopiassa on vuodessa 13 kuukautta.
Kun sitten palasin kotiin, niin vastassa oli hyviä uutisia. Joelin musikaali esitykset olivat menneet hyvin ja rugbyssä oli tullut voitto. Nyt Joel oli vienyt pallon kahdesti maaliin asti. Ella oli taas ollut yli yhdeksän tuntia Thikan poliisiasemalla ajokokeessa. Tuon reilun yhdeksän tunnin aikana Ella oli vastannut 4 liikennemerkki kysymykseen ja ajanut noin 50m, ja näin todistanut kykynsä ja sai siis ajokorttinsa. Että näin tällä kertaa.
T.Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti