Kesäleski

Nyt, ensimmäistä kertaa siitä, kun aloitin tämän blogin vuodenvaihteessa, tuo otsikko pitää paikkansa:"Rönköt Afrikassa ja vähän muuallakin!" Minä olen siis Afrikassa ja muu perhe Suomessa.
Kun torstaina palasin Ugandasta, jossa meillä oli todella hyvät neuvottelut suomalaisten, norjalaisten ja ugandalaisten kanssa, niin jo seuraavana aamuna piti viedä Sirkka, Ella ja Joel lentokentälle. Hyvät todistukset hallussa oli lasten mukava lähteä Suomeen. Ellalla ja Joelilla onnellinen tilanne, kun on hyviä ystäviä täällä ja Suomessa. Joel oli jo lauantaina HJK94:n harjoituksissa.
Sirkka taas oli onnellinen saadessaan halata Kallea n. vuoden eron jälkeen. Kateeksi käy!
Tämä on ollut raskas rupeama. Vaikeuksia on riittänyt, kuten myös huolta ja murhetta. Aina kun jotain on mennyt hyvin, niin nurkan takaa on tullut märällä rätillä vasten kasvoja. Eikä tämä viimeinenkään viikko mennyt ilman murhetta.
Koiramme Andy meni näykkäisemään naapurin puutarhuria ja siitähän riemu ratkesi. Asukasyhdistys käsitteli asiaa ja antoi Andylle häädön. Minne koira laitetaan? Onneksi avuksi tulivat ystävämme, jotka antavat Andyn käyttää heidän pihaansa kesän ajan. Käytännössä tämä myös tarkoittaa sitä, että kun palaamme tänne kesän jälkeen, niin meidän täytyy etsiä uusi koti, jonne myös Andy voi muuttaa.Siis jo neljäs asunto tämän 2,5 vuoden aikana.
On raskasta, kun koko ajan täytyy olla vahva. Voimat alkaa olla vähissä. Vielä ensi viikolla käynti Sudanissa ja sitten alkaa loma. Tosin siinä on nyt alkuun saarna Leppävaarassa 13.6. Toinen 15.6 Espoonlahdessa ja kolmas Myyrmäessä 20.6. Juhannusviikko meneekin sitten Juhanuskonferenssissa Itäisen Afrikan osastolla. Mutta on ainakin uudet maisemat. Tulkaa juttusille!
Nyt kun on mieliala vähän matalalla ja sitten on täällä vielä yksin, niin päätin tuossa omaksi ilokseni ottaa kitaran esiin ja laulella. Aloitin laulun reippaasti, mutta kun tulin laulussa kohtaan joka menee: Olen kuullut on maa ilman vaivaa,ilman kyyneltä, taistoa, huolta. Kipu, sairaus ei tuskaa tuota.Siellä kerran mä olla saan. Halleluja siel riemuita voimme, halleluja jo epäilys haihtui. Enää koskaan en horjuen kulje, olen saapunut Jumalan luo.
Kyyneleet tuli silmään, eikä todellakaan siksi, että olisin liikuttunut omasta tulkinnastani.
T.Kari