Tämän blogin verestäminen siirtyi näin maanantain puolelle, vaikka yritys on ollut aina päivittää se sunnuntaina. Mitään lakia ei tietenkään ole tuosta sunnuntain päivityksestä, joten sitä lienee turha pyydellä sen enempää anteeksi.
"Mutta miksi et päivittänyt sunnuntaina?": kyselee epätietoinen Savosta. Hienoa olisi vastata, että tämä johtuu vain Äitienpäivän vieton juhlallisuuksista, mutta näin ei ollut asian laita. Syy kirjoittamattomuuteen löytyy viime viikon matkasta Arushaan ja sieltä saadusta "Kaikkien flunssien Äidistä". Ja kun tähän vielä lisätään se tosiseikka, että olen suomalainen mies, niin osaan poten flunssaa sillai reilusti.
No nyt on maanantai, eikä flunssa ole minnekään kadonnut, mutta koneelle on tultava ja edes yritettävä tehdä töitä. Pääkallopaikalta Helsingistä kun ovat sitä mieltä, että euro-saldoissa on jotain heittoa. Se selviää kyllä.
Siis Arushassa viime viikolla olin flunssaa hankkimassa. Lentelin Kilimanjaron kansainväliselle lentokentälle, joka nimensä mukaan on ihan Kilimanjaron juurella. Vuorikin jopa näyttäytyi.
Matka alkoi jo hyvin Nairobin päässä, kun eräs toinen matkaaja tuli juttusille ja kyseli menemisteni suuntaa ja syytä. Kun kuuli meidän yliopistohankkeesta niin innostui heti. Kertoi olevansa World Bankillä töissä ja että he mielellään tukevat Afrikkalaisten yliopistojen tutkimustyötä. Antoi korttinsa ja pyysi ottamaan yhteyttä, kun olemme päässeet niin pitkälle. Samaan keskusteluun osallistui myös Kenian Tansanian suurlähettiläs, joka pyysi käymään, kun vierailen Dar es Salaamissa, ja kertomaan lisää tästä projektistä.
Ensin Arushassa oli uuden opiskelija-asuntolan avajaiset.Olin iloisesti yllättynyt työn laadusta, samoin kuin paikalla olleet Tansanian, Ruotsin ja Englannin edustajat. Seuraavaksi oli sitten vuorossa todistusten jako. Yhdeksän opiskelijaa sai diplomansa. Tuossa tilaisuudessa, jossakin vaiheessa, vähemmän paikallisia tapoja tuntevien usko alkoi horjua, että tämä tilaisuus ei pääty koskaan. Kävimme vuorotellen mikrofonin takana sanomassa, jotain kaunista ja inspiroivaa. Ja tietysti kovasti kiiteltiin ja kehuttiin toisiamme. Kaikkia piti muistaa jne. Jos asiaa kärjistää, niin kesti yli viisi tuntia saada noi yhdeksän todistusta jaetuksi.
Ja sitten taas syötiin.
Flunssaisin terveisin aurinkoisesta Nairobista,
Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti