Vakaa tarkoitukseni on päivittää tätä sivua aina maanantaisin, mutta kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi.Siis viime maanantain päivitys jäi tekemättä, koska olin matkoillani ehtinyt Etiopiaan asti, ja siellä yhteydet vaan kieltäytyivät toimimasta. Siis olin viikon ilman internettiä ja kännykkää. Sinänsä se oli ihan rentouttavaakin, mutta toisaalta paluu arkeen oli tänä maanantaina raju, kun avasin sähköpostin. Tässä menee nyt pari päivää viesteihin vastatessa ja tulvaa purkaessa.
Maanantaista torstaihin opetin kumppanimme, Guenet kirkon johtajia ja henkilökuntaan etiikasta Addis Abebasssa. Seminaari meni ihan suunnitelmien mukaan ja vastaanottokin oli kiittelevää.
Hienoa tässä reissussa oli se, että Sirkka, Ella ja Joel liittyivät seuraani torstaina, ja saivat myös tavata etiopialaisia kumppaneitamme ja väläykseltä myös nähdä, että mitä se minun työ tuolla tien päällä on.
Seminaarin jälkeen Guenetin porukka järjesti meille kierto-ajelun Addiksessa. Käytiin vierailulla Kansallismuseossa, jossa opas valoitti meille Etiopian rikasta historiaa. Seuraava tutustumiskohde oli Pyhän Kolminaisuuden kirkko,jossa opimme Koptikirkon elämästä ja tavoista. Tuossa samaisessa kirkossa on myös Keisari Haile Sellassien ja vaimonsa hauta. Mielenkiintoista!
Kun kulttuurinälkä, ainakin Ellan ja Joelin osalta oli tyydytetty, niin kiipesimme autolla yhdelle Addiksen kukkuloista, josta aukesi upea näkymä koko kaupunkiin. Kiivetessä tarkastimme myös kuinka Haile Gebreselassie asuu. Hyvin on juokseminen selvästikin kannattanut. Illalla vielä tavattiin Guenet-kirkon presidenttiä. Oli ilo kuulla, että herätys Etiopiassa vielä jatkuu.
Perjantaina ajoimme sitten Debre Zeitiin, jossa Fida on tehnyt työtä jo kymmeniä vuosia. Vierailimme Anun ja Briitan johdolla perheissä joita tuetaan meidän köyhien perheiden tukiohjelmasta. Tuhannet perheet ovat saaneet avun ohjelmasta, ja koko kylä tuntee Anun ja Briitan, jotka ovat vaikuttaneet paikkakunnalla yli kaksikymmentä vuotta. Upeaa työtä!
Laittoi oikein miettimään, millaista tuolla kylällä on ollut vuonna 1984, kun Briitta sinne meni. Elettiin vielä kommunismmin aikaa kaiken lisäksi. Vielä tänäänkään kylällä ei juuri autoja näe ja liikenne sujuu hevosvaunuilla ja aaseilla.
Perjantai-iltana pidettiin suomalaisten kesken ehtoollistilaisuus, jossa minulla oli kunnia pitää ehtoollispuhe. Monin tavoin siis voimme tukea toinen toistemme työtä.
Väsyneinä, mutta onnellisina saavuimme kotiin sitten sunnuntaina.
T. Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti