Palattiin juuri koululta, jossa Joelin joukkueella oli peli ISK:tä vastaan. Pitkään nyhjättiin nollassa nollassa, kunnes Joel laittoi rankkarin sisään minuutti ennen loppuvihellystä. Kaikki siis näytti hyvältä, kunnes noin 5 sekunttia ennen pelin päättymistä tuli kaamea tasoitus. Siinä oli draamaa kerrakseen. Toki poikia harmitti ja joukkueenjohtaja Ellalla riitti lohdutettavia.
Minä en kauan jaksanut peliä murehtia, vaan aloin miettiä kuinka tässä amerikkalaisessa koulusysteemissä koulu tulee ihan toisella tavalla perheiden elämään, kuin meidän suomalaisessa systeemissä. Suomalaisena opettajana voin tuntea tietysti ylpeyttä siitä, että kansaivälisissä tutkimuksissa meidän systeemi rankataan oppituloksiltaan parhaaksi. Samaiset tutkimukset myös kertovat siitä, että suomalaiset lapset eivät kovin hyvin viihdy koulussa.
Täällä ollaan kouluaineiden kimpussa 8.30-15.30 ja sitten alkavat erilaiset harrastukset:urheilu, näytelmät, bändit jne. Koulukavereiden kanssa ei siis vain opiskella vaan myös harrastetaan. Toinen hieno juttu näissä koulun jälkeisissä aktiviteeteissa on se, että vanhemmat myös oppivat tuntemaan toisensa. Avartaa siis myös meidän sosiaalisiaverkostoja.
Viime viikolla osallistuin myös etiikkaseminaariin Strathmoren yliopistolla, jossa mietittiin kehityksen eettisiä puolia. Paikalla oli Keniasta ja Filippiineiltä oikein ministeritason edustajat. Mielenkiintoista!
Hienoa viikkoa teille toivotellen,
Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti