Vappua vietin Etiopiassa
työn merkeissä, koska onhan juuri vappu työnjuhla. Iloitsin siitä, että juhlaa
riitti ihan koko päiväksi. Jonkin verran ehdin myös nähdä kuinka etiopialaiset
vappua juhlivat. Tai en siis mitään nähnyt, koska näyttävät viettävän vappua
kotosalla. Kaduilla ei näkynyt ilmapalloja pitäviä lapsia ja myös humalaiset puuttuivat
katukuvasta. Vappuiset kadut ammottivat Addis Abebassa tyhjyyttään, mikä
sinänsä on harvinaista ruuhkaisessa Addiksessa. Näyttikin siltä, että kommunismin
aikana etiopialaiset saivat tarpeekseen marssimisesta ja punaisten lippujen
heiluttelusta, joten pysyvät nyt sitten mieluummin omissa oloissaan vappuna.
Etiopiassa on hienoa
käydä. Työt sujuvat ja ruoka on erinomaista. Ihmiset ovat iloisia ja ottavat
vastaan innolla uusia asioita. Haikeakin tämä matka oli, koska se lienee
viimeinen reissu Etiopiaan vähään aikaan. Kovasti siellä tuntuvat rukoilevan,
että pian palaisimme takaisin Afrikkaan ja että asettuisimme olemaan, elämään
ja työskentelemään Etiopiaan. Kiitospuheessaan Etiopian Guenet-kirkon johto
yltyi minua kehumaan. Puheissaan kertoivat kuinka olen heitä rakastanut ja
heihin luottanut. Olen myös heitä kannustanut ja rohkaissut rinnalla seisten ja
opettaen. Ei siis mikään huono palaute.
Otan vastaan kaiken kiitoksella.
Lopuksi haluan vielä
onnitella kaikkia äitejä, ja aivan erityisesti omaani. Nauttikaa äidit omasta
juhlastanne. Tässä runonpätkä, joka on jäänyt mieleeni, mutta tekijä unohtunut.
Ei siis minun hengentuotoksiani:
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Kari
Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti