Työmatka

Kun työalueena on viisi maata: Kenia, Tansania, Uganda, Etiopia ja Eteläinen Sudan, niin se tietysti tarkoittaa paljon matkustamista. Ja matkustaminen tietysti tarkoittaa paljon kotoa poissa olemista, mikä tietysti on työn suurimpia varjopuolia. Onneksi Sirkka hoitaa asiat hyvin kotopuolessa minun poissaolessa. Muutenhan tämä homma ei toimisikaan. Tietysti otan suunnitelmissani huomioon lasten lomat ja muut tärkeät jutut, jotta isä on paikalla, kun isää tarvitaan.
Normaalisti nämä matkat alkavat klo 5 Nairobin vielä olessa pimeä ja mukavan rauhallinen. Kaikki Nairobissa muuttuu klo 6 jälkeen, kun tämä viisimiljoonainen kaupunki herää ja ihmiset aloittavat vaeltamisen kuka minnekin.
Kello viisi aamulla alkoi myös tämä työmatka Kigumbaan Ugandassa. Ensi etappi on taksimatka Jomo Kenyatta International Airportille. Siitä näppärä tunnin lento Entebbeen Ugandaan. Entebbestä on vielä vajaan tunnin taksimatka Kampalaan, jossa paikalliset työtoverit jo odottavat. Afrikkalaiseen tapaan tervehdykset ovat pitkät ja läpi käydään kuinka kunkin vaimo ja lapset voivat jne.
Kun noista alkumuodollisuuksista on selvitty, niin pakkaannumme autoon ja lähdemme kohden Kigumbaa, joka on noin 400km Kampalasta pohjoiseen. Meidän slangissa tällaista matkaa kutsutaan puskakeikaksi, koska aikalailla puskassa ollaan.
Kun sitten saavumme paikkakunnalle niin on parempi, ettei anna ensivaikutelman hämätä. Paikallinen kirkko, jossa seminaari pidetään, ei nyt ole kovin kummoinen. Seinät pystyssä ja pellit kattona.Pihamaalla olevat savimajat ovat tilaisuuden keittiö ja muut sosiaalitilat. Köyhyys iskee silmille, mutta ei kuitenkaan niin voimakkaasti, kuin se ylempalttinen ystävällisyys ja sydämellisyys, jonka kohtaan heti pihamaalle tullessa. Iloset kasvot, nauravat lapset, kättelyt, halaukset ja kiitollisuus siitä, että olen tullut, murtaa aina kaikki epäilykset. Tietysti olen tyytyväinen siitä, että ovat vähään tyytyväisiä ja että minunkin saapuminen jonnekin voi olla merkkitapaus sadan kilometrin säteellä. Lapsillakin riittää valkonaamassa nauramista ja iloa.
Seuraavana aamuna alkaa seminaari. Opetan tämän alueen pastoreita ja vastuunkantajia johtajuudesta, erityisesti tiimijohtamisesta, jota olivat toivoneet. Kolme päivää ja 15 tuntia. Kyllä siinä hiki tulee näissä lämpötiloissa.
Jälleen hyvä matka, jossa siunaus ja varjelus mukana. Tunnit saivat loistavan vastaanoton, niin kuin aina. Tämän kun uskoo, niin jaksaa eteenpäin, vaikka välillä miettii onko palaute ihan rehellistä.
Ja näitä reissuja riittää.
Tässä tarinan ympärillä on kuvia tuolta reissulta, niin pääsette mukaan tunnelmaan.
T. Kari