Perjantai-iltana meillä vieraili suomalaispariskunta, johon olemme täällä hiljattain tutustuneet. Juteltiin niitä näitä ja tietysti siitä, että kuinka tämä Kenia pärjäilee. Puhetta tuli heillä tehdystä keittiöremontista, joka ei ollut mennyt ihan suomalaisten standardien mukaan. Seuraava ongelma oli ollut pihalla kipinöinyt sähköjohto, joka on huono juttu, kun talossa on 1,5v. lapsi. Paikalle oli kutsuttu sähköfirman miehet, jotka olivat saapuneet pihaan oikein isolla joukolla, mutta ilman mitään työkaluja. Talosta oli onneksi löytynyt jotain kättäpitempää. Miehen puhe päättyi paljon puhuvaan kommenttiin:" Ei nämä maat kyllä ikinä tule saavuttamaan länsimaita."
Vähän samoilla linjoilla oli eläkkeelle jäänyt suomalainen rakennusmestari, joka oli täällä Nairobissa valvomassa tyttärensä talon rakennusprojektia. Kun oli purattanut saman seinän neljännen kerran, niin oli pakko kuulemma antaa periksi, vaikka tiukkaa se tarkalle miehelle teki. Suoraa ei saatu aikaiseksi.
Oli noitakin rakennusmiehiä yritetty opettaa, mutta aina kuitenkin tekivät hommat vanhalla tavalla. Siis onko vanha keino parempi kuin pussillinen uusia?
Afrikka on selvästi jäänyt jälkeen muun maailman kehityksestä. Ja toki syitä tähän täällä mietitään koko ajan ja seminaareja asian tiimoilta riittää. Paljon puhuva kommentti Tokunboh Adeyemolta:" Afrikassa olisi kaikkea kaikille tarpeeksi. Meillä on vain yksi ongelma täällä ja se ongelma on johtajuus." Valtion demokraattisuus ja naisen asema korreloivat vahvasti maan kehittyneisyyden kanssa. Yritetään siis auttaa edes vähän ja heitellä ainakin vähän rikkaa tähänkin rokkaan.
Sunnuntain Daily Nationissa kolumnisti kyseli: Jos aina teemme asiat samalla tavalla, niin kuinka voimme odottaa, että lopputulos jossakin vaiheessa muuttuisi?
Siinä meille kaikille vähän miettimistä.
Huomenna matkustan Ugandaan ja siellä voimme jälleen miettiä ugandalaisten kanssa näitä juttuja yhdessä.
Leppoisaa viikkoa toivotellen,
Kari Rönkkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti